Olen ehdokkaana Tekniikan akateemiset TEKin valtuustovaaleissa. TEK (viralliselta nimeltään Tekniikan Akateemisten Liitto TEK ry) on Suomen suurin diplomi-insinöörijärjestö ja siihen kuuluu myös mm. arkkitehteja. Jäsenten keskuudestaan valitsema valtuusto on TEKin ylin päättävä elin.
Valtuuston jäsenet valitaan vaaleilla joka kolmas vuosi. Tämänvuotisissa vaaleissa heitä valitaan 70. Olin ehdokkaana myös viimekertaisissa vaaleissa vuonna 2017, mutta en tullut valituksi.
Olen ollut TEKin maksava jäsen vuodesta 2014 alkaen. Maksuttoman opiskelijajäsenyyden olin saanut jo vuosia aikaisemmin. Valmistuin diplomi-insinööriksi Turun yliopistosta joulukuussa 2013. Pääaineeni DI-tutkinnossa oli ohjelmistotuotanto. Kaksi sivuainettani olivat digitaalinen media ja tietoturva.
Äänioikeutettuja näissä vaaleissa ovat Tekniikan Akateemiset ry:n vuosijäsenet ja kunniajäsenet ja Tekniska Föreningen i Finland rf:n TEKiin kuuluvat varsinaiset jäsenet, jotka on 1.1.2020 mennessä hyväksytty jäseniksi.
Äänestysaika on 17.3.–30.3.2020. Osallistun vaaleihin iTyö-nimisen puolueista riippumattoman vaaliliiton ehdokkaana Tekniikan Akateemisten eteläisellä vaalialueella, joka kattaa koko Uudenmaan alueen sisältäen Helsingin. Vaaliliitto iTyön tavoitteena on, että TEK palvelee jäseniään asiantuntevasti, ammattimaisesti ja hyvällä asenteella.
Haluan olla mukana toimimassa sen hyväksi, että TEK keskittyy ennen kaikkea jäsenpalveluihin ja yhteiskunnalliseen neuvonantoon esimerkiksi lausuntojen kautta.
Mielestäni läsnäolo työuran murroskohdissa työttömyyskassan ja lakipalveluiden muodossa on hyvin tärkeä osa TEKin toimintaa.
Yleisesti ottaen en pidä siitä, kuinka suurta ja suoraa poliittista valtaa ammattiyhdistysliike Suomessa käyttää. Parlamentaarisessa demokratiassa politiikkaan vaikutetaan ennen kaikkea äänestämällä vaaleissa, olemalla yhteydessä poliitikkoihin sekä osallistumalla itse poliittiseen toimintaan. Ammattiyhdistyksiä ei pitäisi mielestäni käyttää painostusvälineinä.
Eräät ay-tahot ovat Suomessa valitettavasti yhä 2000-luvullakin ryhtyneet sellaisiin toimiin, joiden toivon jäävän menneisyyteen. Yksi pohjakosketus nähtiin vuoden 2018 alkupuolella, kun SAK:n jäsenliitto Teollisuusliitto julisti perjantaille 2.2.2018 poliittisen lakon. Teollisuusliiton verkkosivuston uutiseen kirjoitettiin: ”Lakko koskee kaikkia Teollisuusliiton sopimusalojen töitä ja kaikkia alojen työntekijöitä, olivatpa he Teollisuusliiton jäseniä tai eivät.”[1] Talouselämä-lehdelle kerrottujen tietojen mukaan Teollisuusliiton jäseniä uhkailtiin ammattiliiton jäsenyyden menettämisellä, jos he eivät osallistu lakkoon.[2] Liitoilla on toki oikeus valita jäsenensä, mutta tuollainen painostaminen on minusta paheksuttavaa.
Samanlainen tapaus nähtiin valitettavasti tänä vuonna, kun Teollisuusliitto ryhtyi mekaanisen metsäteollisuuden sopimusalan lakkoon. Liitto tiedotti, että ”lakko koskee kaikkia töitä katsomatta työntekijän tehtävää tai sitä, onko henkilö liiton jäsen vai ei”. Mitään juridista perustetta työntekijöiden työskentelyn estämiselle ei kuitenkaan ollut.[3]
Teollisuusliitto ei liity tämänvuotisiin TEKin vaaleihin, mutta mainitsin edellä kerrotut seikat tehdäkseni oman näkemykseni selväksi.
Ammattiyhdistyksillä on oma paikkansa eli ne eivät ole tarpeettomia. On järkevää, että alan ammattilaiset yhdistävät voimansa auttaakseen alaansa kehittymään ja auttaakseen alalle kouluttautuneita ihmisiä pärjäämään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ammattiyhdistyksillä pitäisi olla kansanedustajien valtaan verrattavaa päätös- ja vaikutusvaltaa.
Yhteiskunnan muuttaminen ei aina ole nollasummapeliä. Työnantajien ja työntekijöiden intressit voidaan julkisuudessa esittää vastakkaisina, vaikka on paljon poliittisia päätösmahdollisuuksia, jotka hyödyttäisivät molempia ryhmiä. Työntekijän hyvinvointi vaikuttaa työkykyyn ja hyödyttää siten työnantajaa. Yrittäjän taloudellinen menestys puolestaan mahdollistaa paremmat työsuhde-edut ja uusien työntekijöiden palkkaamisen. En halua lietsoa vastakkainasettelua työnantajien ja työntekijöiden välillä vaan haluan edistää dialogia ja osallistua siihen itse.
Riittävä toimeentulo on tärkeämpää kuin jatkuva työnteko. Työn tuottavuuden kasvun ei aina tarvitse näkyä uusina kulutustuotteina. Eräs mielekäs mittari yhteiskunnan onnistumiselle on – muiden mittareiden ohella – se, kuinka paljon työntekijöillä on vapaa-aikaa.
Ajattelutapa, jonka mukaan kaikkien kynnelle kykenevien tulisi ahkeroida palkkatyön parissa, on jokseenkin toimiva niin kauan kuin kohtuullisesti palkattuja työpaikkoja kohtuullisilla työoloilla on riittävästi tarjolla työikäisten ja -kykyisten suurelle enemmistölle. On aiheellista varautua siihen, ettei ihmistyön kysyntä välttämättä säily nykyisellä tasolla. Teknologian ja tekoälyn kehittyminen voivat johtaa siihen, että ihmistyön kysyntä vähenee. Pitääkö ihmisten työllistämiseen pyrkiä silloinkin, kun koneet ja ohjelmistot tekevät työt nopeammin, paremmin ja halvemmalla? Tällaisiakin asioita valtuuston jäsenten kannattaa pohtia.
Viitteet:
[1] Aallosvirta, Vesa (Teollisuusliitto ry:n keskuslakkotoimikunnan puolesta). ”Teollisuusliiton poliittinen lakko koskee kaikkia liiton sopimusalojen työntekijöitä” 31.1.2018. < https://www.teollisuusliitto.fi/2018/01/teollisuusliiton-poliittinen-lakko-koskee-kaikkia-liiton-sopimusalojen-tyontekijoita/ > Luettu 3.3.2019.
[2] Ollikainen, Marjo. ”Teollisuusliitto painostaa myös liittoon kuulumattomia lakkoon perjantaina” 30.1.2018. < https://www.talouselama.fi/uutiset/teollisuusliitto-painostaa-myos-liittoon-kuulumattomia-lakkoon-perjantaina/a5aef8a9-9e5a-3fe1-b54a-3e335e43af15 > Luettu 3.3.2019.
[3] Halonen, Antti. ”Rikkureita haukuttu loisiksi ja liittoon kuulumattomia vaadittu lakkoon – työoikeuden professori muistuttaa, ettei heitä voi laillisesti estää menemästä töihin” 28.1.2020. < https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86d195c0-3b93-4893-8348-3fbf4432bd4a > Luettu 29.1.2020.
Tuomas Tähti 