Kristian Wahlström puhuu!

Tuomas Tähti haastatteli Kristian Wahlströmiä sähköpostitse syyskuussa 2023.

TT (Tuomas Tähti): Pyydän sinua esittelemään itsesi lyhyesti lukijoille. Kuka olet ja mitä teet?

KW (Kristian Wahlström): Olen sähkökitaristi, kitaransoitonopettaja ja musiikintutkija. Ammattimuusikkona olen toiminut noin 25 vuotta ja vuosiin on kuulunut bändejä ja freelance-keikkailua Suomessa. Opettajana olen toiminut pääasiassa Pop & Jazz Konservatoriossa Helsingissä vuodesta 2002 alkaen. Vuonna 2022 väittelin filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistossa musiikkitieteen alalla.

TT: Melkein kaksikymmentä vuotta sitten sinä lauloit ja soitit kitaraa Winged Assassins -tribuuttiyhtyeessä, joka esitti W.A.S.P.:n lauluja. Miksi perustitte sen yhtyeen? Onko Suomessa ollut muita tribuuttiyhtyeitä W.A.S.P.:lle?

KW: Perustin sen bändin, jotta pääsisin soittamaan W.A.S.P.:n musiikkia. Se on todella harvinaista herkkua ja kyse on yhdestä varhaisimmista suosikkibändeistäni. En ole kuullut, että olisi koskaan ollut muita W.A.S.P.-tribuuttibändejä Suomessa. Siksi tämä oli niin erityistä.

Winged Assassins.

TT: Mitä lauluja Winged Assassins esitti keikoillaan?

KW: Koko ensimmäisen levyn lukuun ottamatta ”The Flame” -biisiä. Lisäksi soitettiin ”Animal”, ”Wild Child” ja ”Blind in Texas”. Soitimme siis ainoastaan vanhaa klassikkokamaa. Alkuperäinen pointti oli tributoida W.A.S.P.:n ensimmäistä levyä, mutta halusimme sitten sisällyttää pari klassikkoa toiselta levyltä sekä yhtyeen ensimmäisen sinkun. Nimi Winged Assassins tulee W.A.S.P.:n debyyttilevyn alustavasta nimestä, joka kuitenkin jätettiin pois. LP:n yhdessä varhaisessa painoksessa on levynkannen selässä teksti ”W.A.S.P.: Winged Assassins”. Itselläni on tuo LP-levy.

TT: Millä keinoilla Winged Assassins jäljitteli W.A.S.P.:n varhaisia esiintymisiä?

KW: Tärkeä tavoite oli tehdä mahdollisimman lähelle sama show kuin W.A.S.P.:n ensimmäisen levyn rundilla ja ennen sitä. Meillä oli kidutuskaappi ja siinä oli nainen kidutettavana ”Tormentor”-biisin aikana. Meillä oli myös verenjuontia pääkallosta, sirkkelit haaroissa ja käsissä, kettinki mikkiständissä ja itselläni oli harmaat raidat muuten tummassa pitkässä tukassa. Lihaa emme heittäneet yleisöön.

TT: Kuinka monta keikkaa Winged Assassins teki? Missä ja milloin ne olivat? Pidätkö mahdollisena, että joskus tulevaisuudessa julkaiset tallenteita niiltä keikoilta jossakin videopalvelussa?

KW: Soitimme vain kolme keikkaa: 1.7.2004 Semifinalissa Helsingissä, 15.6.2006 Semifinalissa ja kesällä 2006 Ruisrockissa Turussa. Voisin hyvinkin julkaista niitä videoita verkossa. Vuoden 2006 keikat olivat musiikillisesti parempia. Niistä yritän metsästää videotallenteita, mutta toistaiseksi minulla ei niitä valitettavasti ole. Myös vuoden 2004 keikka oli OK ja siitä on tehty DVD, jonka olen antanut myös W.A.S.P.:n Blackie Lawlessille. Hän on myös signeerannut DVD:ni kannen.

TT: Kuuluiko suunnitelmiisi, että Winged Assassinsista tulisi pitkäikäinen yhtye vai tuntuiko luontevalta, että sen keikkamäärä jäi pieneksi?

KW: Ei meillä ollut suunnitelmissamme mitään pidempiaikaista. Se oli sellaista hauskanpitoa, vanhan suosikkibändin diggailua. Se oli luontevaa näin.

TT: Oliko vaikeaa houkutella naisia keikkojenne kidutuskaappiin? Millaisia naisia siihen hommaan suostui?

KW: Ei suostutteleminen ollut kovin vaikeata, mutta kyllä siinä sai vähän selittää, mistä pestistä oikein on kyse. He olivat kavereitamme, rock-henkisiä siis. Yksi oli soittaja, yksi oli jopa teologian opiskelija ja yksi oli aktiivinen hevikaraoken harrastaja.

TT: Joskus on kärjistäen sanottu, että W.A.S.P.:lla on kahdenlaisia faneja: On heitä, jotka pitävät erityisesti vuosina 1984–1986 julkaistusta materiaalista ja heitä, jotka pitävät erityisesti vuosina 1989–1992 julkaistusta materiaalista. Kuulutko sinä kumpaankaan näistä joukoista? Onko jokin W.A.S.P.:n levy merkittävästi muita parempi tai sinulle henkilökohtaisesti muita levyjä tärkeämpi?

KW: Kuulun ehdottomasti 1984–1986-jengiin. Mielestäni debyyttilevy (1984) on ylivoimaisesti paras. On pakko mainita, että kolmas levy Inside the Electric Circus (1986) on ehdottomasti mainettaan parempi ja se on henkilökohtaisesti rakas minulle – ehkä siksi, että se oli ensimmäinen W.A.S.P.-äänitteeni. Sain sen, kun olin kahdeksan vuotta vanha. Tietenkin toinen levy The Last Command (1985) on myös hieno ja monikerroksinen kokonaisuus, jossa on hyviä biisejä.

TT: Milloin näit W.A.S.P.:n keikalla ensimmäisen kerran? Vastasiko se odotuksiasi?

KW: Vuoden 2004 toukokuussa Tavastialla Helsingissä Neon God -kiertueella. Kyllä, se oli huikea elämys, kun ”On Your Knees” -biisillä alkoi keikka. Myös ilman kummempaa lavashow’ta tämä toimi mainiosti.

TT: Sinä ja minä tapasimme ensimmäisen kerran 14.4.2023 W.A.S.P.:n keikan yhteydessä. Mikä on tehnyt W.A.S.P.:sta niin hyvän yhtyeen, että se innosti sinut lähtemään keikalle näin monen vuoden jälkeen? Kuinka usein sinä yleisesti ottaen käyt keikoilla?

KW: W.A.S.P.:ssa vetoaa ennen kaikkea hyvät biisit. Niissä on pomminvarmasti tarttuvat kertosäkeet, muun muassa. Bändin musiikissa on tiukkaa asennetta ja se on aika rajua – sillä saa höyryt pihalle. Lisäksi Blackie Lawlessin aggressiivisen raspinen, mutta melodinen lauluääni on tyylilajinsa huippua. Olen nähnyt W.A.S.P.:n noin kymmenen kertaa. Ylipäätään käyn katsomassa keikkoja aika paljon.

TT: Ketkä W.A.S.P.:n jäsenistä tietävät, että Suomessa on ollut tribuuttiyhtye W.A.S.P.:lle?

KW: Blackielle olen tosiaan antanut DVD:mme toukokuussa 2005 Vuokatissa (siellä esiintyivät W.A.S.P.:n lämppäreinä The 69 Eyes ja Lordi) ja kertonut asiasta. Hän muisti tämän, kun tapasimme meet & greetissa 14.4.2023 Helsingissä. Kitaristi Doug Blair tietää asian myös.

Winged Assassins -DVD.

TT: Missä muissa yhtyeissä kuin Winged Assassinsissa olet ollut? Onko jossakin kokoonpanossa esiintyminen tai levyttäminen ollut erityisen käänteentekevä kokemus urallasi?

KW: Originaalimusiikkia soittaneita yhtyeitä ovat olleet mm. Mighty 44, Teleks, Megaphone ja The Mama King. Tribuuttiyhtyeitäkin on ollut useita. Olen keikkaillut myös mm. Janina Frostellin, Kristiina Braskin ja Antti Tuiskun kanssa ja olen levyttänyt mm. Daruden kanssa. Bändeistä Mighty 44 oli valtavan hieno kokemus aikanaan (noin 2002–2006), koska keikkailimme paljon ja yhtyeen debyyttilevy oli ensimmäinen kultalevyni. Megaphone (2000–2007) oli tärkeä, koska siinä tehtiin omaa glam rockia ja hiki lensi keikoilla niin, että meikit valuivat. Sittemmin freelancer-vuosinani on minulle henkilökohtaisesti ehkä merkittävintä ollut saada soittaa yksityiskeikoilla Michael Monroen kanssa, koska olen fanittanut Hanoi Rocksia intensiivisesti noin 12-vuotiaasta asti, kuten myös entisten Hanoi-jäsenten soolotuotantoa. On huikeaa päästä soittamaan keikkoja itselle tärkeän idolin kanssa. Nykyään esiinnyn keikoilla nimenomaan freelancerina vaihtelevissa kokoonpanoissa. Ne ovat lähinnä cover-keikkoja.

TT: Mistä sait kipinän musiikkiin? Kuinka nuori olit silloin? Oletko musikaalisesta perheestä?

KW: Olen musikaalisesta perheestä. Isäni soitti pasuunaa ja hän on säveltänyt nuorena ja nyt jälleen eläkepäivillä. Äitini soittaa pianoa. He eivät ole ammattimuusikoita, mutta innokkaita harrastajia. Isosiskoni soittaa viulua ja hän on nykyään ammattimuusikko ja soittaa orkesterissa Saksassa. Meillä soi musiikki aina kotona. Muut ovat kyllä keskittyneet lähinnä klassiseen musiikkiin, joten rokki on aivan oma juttuni. Kuulin sitä ensin radiosta, telkkarista ja hieman vanhemmilta kavereilta. W.A.S.P. löytyi, kun kolme vuotta vanhempi kaverini kuunteli sitä. Olin silloin kahdeksan. Ajan myötä suosikkibändit vaihtuivat, mutta parikymppisenä löysin W.A.S.P.:n uudestaan monen vuoden tauon jälkeen. Juuristaan ei voi – eikä missään tapauksessa pidä – päästä eroon. W.A.S.P. on ollut niin läheinen lapsuudessani, että se palasi antamaan voimaa, lohtua, pysyvyyden tunnetta ja yksinkertaisesti viihdettä aikuisiälläkin.

TT: Työskentelet opettajana Pop & Jazz Konservatoriossa. Mitä opetat siellä? Oliko Pop & Jazz Konservatoriossa metallimusiikkiin perehtyneitä opettajia ennen sinua?

KW: Aloitin opettajana heti valmistuttuani musiikkipedagogiksi vuonna 2002. Aluksi toimin vain muutamalla oppilaalla, koska keikkailin siihen aikaan paljon, noin 200–250 keikkaa vuodessa (lähinnä Mighty 44 ja Teleks). Sitten oppilaita tarjottiin minulle lisää, opetustoimintani kasvoi ja päätin panostaa siihen entistä enemmän aikaa. Tietääkseni hevimusiikkiin keskittyneitä opettajia ei juuri ollut ennen minua.

TT: Miten kuvailet opetusmenetelmiäsi?

KW: Lähden aina liikkeelle kunkin oppilaan lempimusiikista. Oppilaan ehdottamista biiseistä etsitään opiskeltavat musiikkisisällöt, tai sitten harjoiteltavia valmiuksia sovelletaan oppilaan lempimusiikista. Tähän harjoitteluprosessiin tuon näkemykseni kokeneena ammattimuusikkona siten, että räätälöin polun, jonka avulla jokainen oppilas pääsee omassa jutussaan seuraavalle tasolle musiikillisesti. Se vaatii oppilaalta kurinalaista harjoittelua. Pyrin vuorovaikutukseen oppilaan ja opettajan välillä ja yksilöllistettyyn etenemiseen. Tarkoitukseni on yhdistää oppilaan henkilökohtaisen hyvän musiikkisuhteen tukeminen sekä kunnianhimoinen musiikillinen laatu. Kaikki eivät opi samalla tavalla, eivätkä kaikki pyri samoihin musiikillisiin tavoitteisiin. Siksi tarvitaan tällaista oppilaslähtöisyyttä. Täysin opettajavetoinen opetus ei toimi kaikkien kohdalla. Toisaalta ilman vaativia tavoitteita ja opettajan asiantuntijuutta homma polkee paikoillaan ilman kehittymistä. Kasvatuksellisena asenteena vuorovaikutteista oppilaslähtöisyyttä voidaan pitää demokratian pedagogisena edistämisenä ja ennen kaikkea erilaisuuden arvostamisena. Ollaan siis avoimia kaikkia erilaisia oppijoita kohtaan, tehdään rakentavaa yhteistyötä ja arvostetaan heidän musiikkimakuaan, vaikka se poikkeaisi omista mieltymyksistä. Musiikkimaku voi myös laajentua ja monipuolisuus on aina rikkautta. Muun muassa siksi on viisasta ja sivistynyttä antaa kaikkien kukkien kukkia ja tukea heitä siinä. Sellaisia arvoja kannatan ylipäätään elämässä ja yhteiskunnassa.

Kristian Wahlström.

TT: Kerroit, että olet väitellyt tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 2022 eli viime vuonna. Väitöskirjasi nimi on Student-Centered Musical Expertise in Popular Music Pedagogy and Hard Rock Groove – a Design-Based and Psychodynamic Approach. Mitä sinä tarkalleen tutkit väitöskirjassasi ja millaisia tutkimustuloksia havaitsit?

KW: Se on poikkitieteellinen tutkimus, jossa yhdistyvät kasvatustiede, musiikkipedagogiikka, psykodynaaminen psykologia sekä musiikkianalyyttinen musiikkitiede. Tutkin pääasiana nimenomaan tuota opetusmenetelmää, jota kuvasin edellisessä vastauksessani. Teknisin termein siinä integroidaan opiskelijalähtöinen, konstruktivistinen pedagogiikka ja opettajan kokemus ammattimuusikkona. Siitä tulee opetusmetodini nimi Student-Centered Musical Expertise eli SCME. Tätä tutkin kasvatustieteen ja musiikkipedagogiikan teorioiden kautta, videoin sähkökitaransoiton opetustani ja haastattelin opiskelijoita. Toiseksi syvensin aihetta tutkimalla, mitä oikeasti tarkoittaa hyvä ja luova musiikkisuhde, jota opetuksessa pyritään edistämään. Tähän käytin psykodynaamisen psykologian teorioita viitekehyksenä. Kolmanneksi halusin konkretisoida aihetta käytännössä, jotta se olisi kiinni rytmimusiikin erityiskysymyksissä, eikä jäisi vain teoriaksi eikä pyrkimykseksi. Siispä valitsin pääasialliseksi käytännön sovellukseksi musiikillisen ilmiön groove eli svengi ja rajasin sen raskaaseen rokkiin. Tutkin lähinnä AC/DC:n groovea millisekunnin tarkkuudella ja tulokset osoittivat pitkälti sen, mikä juuri sen musiikin esittämisessä luo minkäkinlaisen meiningin eli saa pään heilumaan ja menojalan vipattamaan. Tutkimus osoitti, että esimerkiksi svengiä voidaan opettaa – toisin kuin usein on luultu – ja että se voidaan opettaa jopa oppilaiden lempimusiikin kautta eli opiskelijalähtöisesti. Opettajan pitkälle erikoistunut ammattitaito muusikkona ei välttämättä johda autoritääriseen opetustapaan, jossa kaikki pakotetaan samaan muottiin, eikä opiskelijalähtöisyys ole tehotonta oppilaan viihdyttämistä. Tässä SCME-lähestymistavassa toteutuu sekä empaattinen opetus, joka tukee oppilaan hyvää musiikkisuhdetta, että vaativa ja kunnianhimoinen työnteko, joka johtaa korkeatasoisiin tavoitteisiin.

TT: Opinnäytteistä julkaistaan toisinaan kansantajuisiksi muokattuja kirjoja myyntiin. Onko väitöskirjasi tulossa kauppoihin jossakin muodossa?

KW: Tällainen julkaisu on työn alla amerikkalais–brittiläisen kustantajan kanssa. Tästä on siis tulossa englanniksi oppikirja lähinnä musiikkikasvattajille.

TT: Mitä muuta akateeminen tutkimuksesi on poikinut?

KW: Olen käynyt kaksi kertaa USA:ssa musiikkikasvattajien konferensseissa puhumassa ja demonstroimassa opetustani: Vuonna 2022 Detroitissa ja vuonna 2023 New Orleansissa. Lehtijuttuja, haastatteluja, paneelikeskusteluja ja luentoja on ollut Suomessa myös.

TT: Miltä musiikkiopetuksen tulevaisuus Suomessa sinusta näyttää? Entä musiikkibisneksen tulevaisuus Suomessa?

KW: Musiikkiopetus näyttää hyvältä ja kehittyy koko ajan. Opetusta tekevillä muusikoilla on useammin vankka muodollinen koulutus kuin ennen, muusikoiden taso on meillä korkea ja se nostaa onneksi rimaa kaikkialla. Kehitystyötä tosin tarvitaan jatkuvasti. Musiikkikasvatuksessa on usein kuilu teorian ja käytännön välillä ja siihen tarvitaan nimenomaan akateemista tutkimustyötä, joka pitää sitten jalkauttaa käytännön opetustyöhön. Onneksi formaalin koulutuksen yleistymisen myötä tilanne alkaa näyttää koko ajan paremmalta opetuksessa. Musiikkibisneksessä on monia vakavia kysymyksiä ratkaistavina. Tekijänoikeudet ovat supertärkeä aihe ja tekijöille pitää saada asialliset korvaukset. Tämä on hirveä ongelma suoratoistopalveluiden aikana. Levymyynti on heikkoa – millä muusikot sitten elävät? Koronapandemia avasi silmiä, kun ei live-musiikkiakaan ollut, eikä korvauksia osattu kohdistaa oikein. Yhteiskunnan päättäjien taholta tarvitaan ymmärrystä kulttuurin merkitystä ja freelance-alojen tulonmuodostumista kohtaan. Muuten musiikkibisnes on vakavassa vaarassa tuhoutua eikä vain vaurioitua. Taitavia musiikintekijöitä on paljon, mutta musiikilla on vaikea elää. Kulttuuripolitiikka tarvitsee ison remontin, jotta uutta musiikkia olisi meillä jatkossakin.

TT: Mikä on merkittävin unelmasi?

KW: Ehkä se on tuo edellä mainitsemani erilaisuuden ja moninaisuuden arvostamisen aito toteutuminen yhteiskunnassa – niin musiikkiluokkien sisällä kuin niiden ulkopuolellakin. Se toisaalta edellyttää ja toisaalta ruokkii avointa yhteistyöhalua, ei eristäytymistä omiin poteroihin.

Eduskuntavaalit 2023

Olen ehdokkaana kevään 2023 eduskuntavaaleissa perussuomalaisten ehdokaslistalla Helsingin vaalipiirissä. Asun Uudenmaan vaalipiirin alueella, mutta helsinkiläiset perussuomalaiset ovat pyytäneet ja hyväksyneet minut ehdokaslistalleen.

Edustan nationalismia eli kansallismielisyyttä. Jokaisella kansalla pitää mielestäni olla oikeus elää rauhassa omalla alueellaan ilman, että mikään muu kansa tai ylikansallinen vallankäyttäjä hallitsee sitä. Kansallismielisessä ajattelussa ymmärretään, että kulttuuriltaan, kieleltään, historialtaan ja geneettiseltä perimältään melko yhtenäiset kansat ovat ihmiskunnan keskeisiä toimijoita – vaikka muitakin toimijoita on toki olemassa. Itsenäinen kansallisvaltio on työkalu kansan hyvän tulevaisuuden ja rauhan turvaamisessa. Jokainen minulle annettava ääni on ääni nationalismin hyväksi.

Olen myös pasifisti, mutta pasifismiin en ainakaan toistaiseksi ole perehtynyt yhtä huolellisesti kuin nationalismiin.

Jos pääsen kansanedustajaksi, pyrin yhdessä perussuomalaisten eduskuntaryhmän muiden jäsenten kanssa – sekä puoluerajojen yli muidenkin poliitikkojen kanssa – vaikuttamaan päätöksiin, toimintatapoihin ja keskusteluihin perussuomalaisten ohjelmien ja omien ihanteideni mukaisesti. Yksittäisenä ehdokkaana en kuitenkaan anna poliittisiin päätöksiin liittyviä vaalilupauksia vaan puhun kampanjan aikana mieluummin vaalitavoitteista. Politiikka on joukkuelaji, jossa vain harvoin kukaan voi rehellisesti kutsua jotakin päätöstä omaksi henkilökohtaiseksi saavutuksekseen.

Minulle tärkein tavoite tulevalla vaalikaudella on Suomen itsenäisyyden palauttaminen. Haluan herätellä ihmisiä näkemään, että Euroopan unioni on liittovaltio. Politiikassa on melko monia EU-kriittisiä ihmisiä, mutta minä olen pikemminkin EU-vastainen. Kriittisyys ei riitä – erotaan EU:sta!

Euroopan unioni tulee ilmeisesti jatkamaan oman valtansa kasvattamista jäsenmaiden itsemääräämisoikeuden kustannuksella. Sitä unioni on tehnyt jo pitkään. On olemassa riski, että EU:sta eroaminen muuttuu sitä vaikeammaksi toteuttaa, mitä myöhemmin se tapahtuu. Asiassa ei kannata jäädä odottamaan hetkeä, jolloin unionin laiva on jo uppoamassa.

Yksittäisen ehdokkaan kampanjoiminen EU-eroteemalla ei tietenkään riitä Suomen itsenäisyyden palauttamiseen. Kansallismielisten ja isänmaallisten voimien kannattaa suurin joukoin puhua entistä enemmän EU:sta eroamisen mahdollisuudesta, jotta eroajatukselle saadaan raivattua tilaa mediassa ja äänestäjien mielissä.

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) johtaman hallituksen eräitä ministereitä ja koko hallitustakin on moitittu ideologisuudesta, mutta minä en pidä ideologisuutta pahana asiana. Ideologia on maailmankatsomuksen se osa, joka liittyy politiikkaan. En paheksu ideologisuutta vaan korostan, että jotkin ideologiat ovat parempia kuin toiset. Jos pääsen kansanedustajaksi, mieluummin kehun täysistuntopuheenvuoroissa, tiedotteissa ja haastatteluissa omaa ideologiaani kuin kritisoin muita ideologisuudesta. Ideologisuuden väheksyminen voi lyhyellä aikavälillä kasvattaa kansanedustajan suosiota, mutta äänestäjiin vaikuttamisessa nationalistit jäävät häviäjiksi, jos he eivät pidä esillä omaa ideologiaansa. Politiikassa on kyse suuremmista asioista kuin yhden kansanedustajan tai yhden puolueen kannatuksesta vaaleissa.

Perussuomalainen kansanedustaja Sami Savio on lupautunut minun suosittelijakseni näihin eduskuntavaaleihin. Kiitos Sami Saviolle suosituksesta ja kiitos Helsingin perussuomalaisille kansanedustajaehdokkaaksi pääsemisestä!

Eduskunnassa tunnen talon tavat, sillä olen työskennellyt yli seitsemän vuotta kansanedustaja Ville Tavion (ps.) eduskunta-avustajana. Tavio on tänä aikana toiminut mm. eduskuntaryhmän puheenjohtajana.

Liityin perussuomalaisten jäseneksi jo vuonna 2011. En ole koskaan ollut minkään muun Suomessa rekisteröidyn puolueen jäsen. Perussuomalaisten organisaatiossa olen toiminut useissa tehtävissä ja olen myös osallistunut Perussuomalaiset rp:n periaateohjelman kirjoittamiseen. Periaateohjelma julkaistiin lokakuussa 2018 ja siinä on monia kohtia, jotka joko ovat identtisiä minun lähettämieni sisältöehdotusten kanssa tai täsmäävät vähän muokaten niihin lauseisiin, joita ehdotin periaateohjelman sisällöksi.

Eduskuntavaalien varsinainen äänestyspäivä on 2.4.2023. Ennakkoäänestys kotimaassa alkaa 22.3.2023 ja päättyy 28.3.2023. Ennakkoäänestys ulkomailla alkaa 22.3.2023 ja päättyy 25.3.2023.

Aluevaalit 2022

Eduskunta hyväksyi sote-uudistusta koskevan hallituksen esityksen kesäkuussa 2021. Uudistuksella käynnistetään 21 hyvinvointialueen toiminta. Hyvinvointialueen lakisääteisiä tehtäviä ovat toiminnan alkuvaiheessa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestäminen. Hyvinvointialueita koskeva lainsäädäntö tuli voimaan 1.7.2021. Kyseisen lainsäädännön mukaiset aluevaalit järjestetään ensimmäisen kerran tammikuussa 2022. Vaalien varsinainen äänestyspäivä on 23.1.2022. Ennakkoäänestys kotimaassa alkaa 12.1.2022 ja päättyy 18.1.2022. Ennakkoäänestys ulkomailla alkaa 12.1.2022 ja päättyy 15.1.2022.

Olen ehdokkaana aluevaaleissa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella perussuomalaisten ehdokaslistalla. Länsi-Uudenmaan aluevaltuustoon valitaan näissä vaaleissa 79 valtuutettua.

Sote-uudistuksesta

Sote-uudistusta laadittiin pitkään, mutta edes hyväksytty versio ei ratkaise talousongelmia eikä henkilöstöongelmia. Väestön ikääntyessä sosiaali- ja terveyspalveluiden kulujen pienentäminen muuttuu vaikeammaksi, mutta onneksi uudet ohjelmistot, laitteistot ja tekoälyt voivat säästää aikaa ja rahaa. Niiden hyödyntämiseen pitäisi toki pyrkiä ilman sote-uudistustakin. Väestörakenteen muutosten myötä Suomessa asunee 2020-luvun päättyessä 85 vuotta täyttäneitä henkilöitä yli 200 000. Niinpä julkisen sektorin kulujen kasvun hillitseminen on realistisempi tavoite kuin vuosittaisten kulujen pienentäminen.

Uudistuksen myötä satojen kuntien tilalle tulee hallintoa hoitamaan parisenkymmentä hyvinvointialuetta. Se merkitsee toivottavasti synergiaetua kustannussäästöjen muodossa.

Toisaalta täytyy pitää mielessä, että hyvinvointialueen olemassaolon tärkein tarkoitus ei ole rahan säästäminen vaan sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestäminen. Henkilökunta on jo monin paikoin jaksamisensa rajoilla suuren työtaakan kantajana ja säästöpaineessa.

Kannatan palvelutarjonnassa tasa-arvoisuutta ja vastustan nurkkakuntaisuutta. Jos pääsen aluevaltuuston jäseneksi tai varajäseneksi, tulen luottamustoimessani ajattelemaan koko vaalipiirin kokonaistilannetta, en vain kotikaupunkiani Espoota. Toivon todella, että aluevaltuustojen toiminnasta ei tule eri kunnista ponnistavien päättäjien keskinäistä nokittelua eikä riitaisaa nollasummapeliä.

Hyvinvointialueiden perustamista voidaan pitää ainakin mielikuvissa askeleena kohti maakuntien itsehallintoa. Tiedän, että eräitä perussuomalaisia puoluetovereitani ja sveitsiläisen hallinnon ihailijoita tämä ajatus miellyttää. Hyvinvointialuehan on kunnista erillinen julkisoikeudellinen yhteisö, jolla on alueellinen itsehallinto.

Väliaikainen valmistelutoimielin vastaa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen toiminnan ja hallinnon käynnistämisen valmistelemisesta, kunnes aluevaltuusto on valittu ja aluevaltuuston asettama aluehallitus aloittaa toimintansa. Siirtymään sisältyy valtavasti työtä ja kustannuksia. Pelkkien ICT-muutosten talousvaikutukset sote-uudistuksessa ovat ainakin 500 miljoonaa euroa valtakunnallisesti.

Ideologiasta

Olen ideologinen ihminen. Kotikunta tai vaalipiiri ei kerro paljoa vaaliehdokkaan ideologiasta. On järkeenkäypää, että ihmiset eivät aina äänestä samassa kunnassa asuvaa ehdokasta.

Kun puhun tai kirjoitan ideologiastani, tarkoitan poliittiseen toimintaani vaikuttavien periaatteiden ja näkemysten muodostamaa kokonaisuutta. Ideologia on poliittinen näkökulma todellisuuteen ja maailmankatsomuksen se osa, joka liittyy politiikkaan.

Ideologia, jota edustan, on nationalismi eli kansallismielisyys. Sen tärkeimpiin rakennusosiin kuuluvat kansojen itsemääräämisoikeus, kansallinen etu ja kansan sisäinen solidaarisuus.

Kulttuuriltaan, kieleltään, historialtaan ja geneettiseltä perimältään melko yhtenäiset kansat ovat ihmiskunnan keskeisiä ja luonnollisia toimijoita, vaikka muitakin toimijoita on maailmassa olemassa. Kansallisvaltio, joka alueellaan toimii kansallisen edun ja sisäisen solidaarisuuden hyväksi nationalismia noudattaen, on hyvä työkalu kansan tulevaisuuden ja rauhallisen elämän turvaamisessa. Kansallismielinen ihminen näkee eri kansat tasa-arvoisina keskenään.

Nationalismi ei ole alkukantaista hurraa-patrioottisuutta, jossa omaa maata pidetään kaikkia muita parempana.

Ihanteet ohjaavat poliittista toimintaani. Niinpä pyrin politiikassa toimimaan mieluummin tyylikkäästi kuin juonitellen.

Suosittelija

Kansanedustaja Jari Koskela (ps.) suosittelee minua näissä aluevaaleissa. Koskela on myös pastori ja yhteiskuntatieteiden tohtori. Koskela teki Facebookiin 6.10.2021 julkaisun, johon hän kirjoitti seuraavaa: ”Lämmin tuki älykkäälle ja juurevalle tulevaisuuden tekijälle Tuomas Tähdelle. Tuomas on ehdolla aluevaaleissa Länsi-Uudellamaalla.” Olen kiitollinen tuesta!

Tuomas Tähti ja Jari Koskela (Helsinki 2021). Kuvaaja: Vesa Suvanto.

Haastattelu Josefina Sipisen väitöskirjaa varten

Tohtorikoulutettava Josefina Sipinen otti minuun yhteyttä vuoden 2018 syyskuussa. Hän kertoi tekevänsä Tampereen yliopistolla johtamisen ja talouden tiedekunnassa valtio-opin alan väitöskirjaa ulkomaalaistaustaisten kuntavaaliehdokkaiden politiikkaan rekrytoimisesta. Sipinen kertoi keskittyvänsä tutkimuksensa empiirisessä osiossa vuoden 2017 kuntavaaleihin. Koska puolueiden ehdokashankinnan tarkastelu oli keskeinen osa Sipisen väitöskirjatutkimusta, Sipinen halusi haastatella minua väitöskirjaansa varten. Vuoden 2017 kuntavaalien aikaan olin Turun Perussuomalaiset ry:n puheenjohtaja ja vaaliasiamies ja osallistuin vahvasti ehdokashankintaan. Olin siihen aikaan myös Turun Perussuomalaiset ry:n tapahtuma- ja jäsenhankintatoimikunnassa. Jäsenhankinta ja ehdokashankinta tukivat toisiaan ja ne tapahtuivat käytännössä rinnakkain, kun kuntavaalit olivat lähellä.

Ilahduin haastattelupyynnöstä, sillä haluan edistää tieteellistä tutkimustyötä. Sipinen haastatteli minua puhelimitse 17.9.2018. Haastattelu tehtiin melkein puolitoista vuotta niiden kuntavaalien jälkeen, joista haastattelussa puhuimme, sillä kyseisten kuntavaalien vaalipäivä oli 9.4.2017.

Perussuomalaisilla oli Turussa vuoden 2017 kuntavaaleissa 79 ehdokasta. Se oli silloin perussuomalaisten ennätysmäärä Turussa, mutta listaa ei kuitenkaan saatu täyteen. Täydellä ehdokaslistalla olisi ollut sata ehdokasta.

Sipisen väitöskirja on tullut tänä vuonna (2021) valmiiksi ja sen nimi on Recruitment of Immigrant-origin Candidates in Finnish Municipal Elections. Onnittelen väitöskirjan valmiiksi saamisesta!

Kun Sipinen haastatteli minua 17.9.2018, kirjoitin heti puhelun jälkeen – ja jo puhelun aikanakin – muistiinpanoja haastattelupuhelumme sisällöstä. Julkaisen 17.9.2018 kirjoittamani tutkimushaastattelumuistiinpanot nyt tässä:

JS (Josefina Sipinen): Kenellä tai keillä tai millä taholla oli päävastuu puolueenne ehdokkaiden hankinnasta kuntavaaleissa 2017 omassa kunnassanne?

TT (Tuomas Tähti): Paikallisyhdistyksen eli kunnallisjärjestön hallituksella. Perussuomalaisissa paikallisyhdistys on sama asia kuin kunnallisjärjestö, koska meillä ei ole kaupunginosakohtaisia yhdistyksiä, vaan jokaisessa kunnassa toimii korkeintaan yksi perussuomalainen yhdistys. Hallituksen lisäksi yhdistyksessä oli toimikunta, joka toteutti tapahtumia ja jäsenhankintaa.

JS: Missä määrin kuntavaalien 2017 ehdokashankintaa koordinoitiin puolueenne piiritasolla tai valtakunnallisella tasolla ja missä määrin päätökset ehdokkaista tehtiin paikallisesti?

TT: Päätökset tehtiin paikallisyhdistyksen hallituksessa täysin itsenäisesti. Kaikki valta ja kaikki vastuu oli paikallisyhdistyksen hallituksella.

JS: Millaisia periaatteita puolueenne noudatti ehdokashankinnassaan; oliko ehdokkaaksi pääsemiseksi virallisia pääsyvaatimuksia? Entä missä määrin ehdokaslistan tasapainottaminen ohjasi ehdokashankintaa?

TT: Paikallisyhdistyksen hallituksen jäsenet toimivat ehdokasasettelussa oman harkintansa mukaisesti. Ehdokaslistan tasapainottaminen on toimenpide, joka tulee kyseeseen erityisesti silloin, jos ehdokkaiksi haluavia on enemmän kuin listalle enimmillään saa asettaa. Turun perussuomalaisilla ei ole koskaan ollut kuntavaaleissa täyttä ehdokaslistaa, vaan ehdokkaista on ollut kaikissa kuntavaaleissa pulaa. Totta kai tasapainoinen ehdokaslista olisi vaalituloksen kannalta hyvä asia. Kuntavaalit poikkeavat suuresti vaikkapa eduskuntavaaleista, joissa on varaa pohtia listan tasapainottamista. Ehdottomana edellytyksenä ehdokkuudelle oli kuitenkin ehdokassopimuksen allekirjoittaminen, joskin se paperi oli sitova vain moraalisesti eikä juridisesti. Lähes ehdottomana vaatimuksena meillä oli paikallisesti myös puolueen jäsenyys, mutta muutaman kohdalla siitä joustettiin painavista syistä eli muutamat pääsivät listalle sitoutumattomina.

JS: Millaiset henkilöt olivat puolueenne näkökulmasta hyviä ja kiinnostavia ehdokkaita?

TT: Sellaiset, jotka halusivat ehdokkaiksi muista kuin itsekkäistä syistä. Sellaiset, jotka halusivat toimia puolueen hyväksi, aatteen hyväksi, turkulaisten hyväksi ja suomalaisten hyväksi.

JS: Millainen prosessi ehdokashankinta oli puolueenne näkökulmasta?

TT: Vaikea, koska ihmisten suostuttelemisessa ehdokkaiksi oli valtavasti työtä.

JS: Missä määrin ehdokashankinta perustuu puolueenne ehdokashankinnasta vastaavien henkilöiden henkilökohtaisiin verkostoihin ja missä määrin puolueet kannustavat ehdolle sellaisia henkilöitä, jotka eivät jo ole puolueen jäseniä ja aktiivisesti mukana puolueen toiminnassa?

TT: Paikallisyhdistyksen jäsenet olivat toki ensimmäiset henkilöt, joita pyydettiin ehdokkaiksi. Soitin yli 200 puhelua suostutellessani jäseniä ehdokkaiksi ja lähetin myös sähköpostiviestejä. Ehdokkaiden hankkiminen aloitettiin hyvissä ajoin, nimittäin vuosi ennen kuntavaaleja. Siitä eteenpäin yhdistyksen jäsenhankinta ja ehdokashankinta tapahtuivat rinta rinnan siten, että ihmisiä pyydettiin samalla kertaa sekä jäseniksi että ehdokkaiksi. Sitoutumattomiin ehdokkaisiin ei suhtauduttu kovin innokkaasti, mutta muutamia sitoutumattomia hyväksyttiin kuitenkin perussuomalaisten listalle, koska heillä oli painavat syyt olla hakematta puolueen jäsenkorttia.

JS: Millä tavoin puolueenne ja puolueenne jäsenet houkuttelevat kuntalaisia asettumaan ehdolle?

TT: Ehdokkaat löydettiin yksi kerrallaan, samoin kuin vaalit voitetaan yksi ääni kerrallaan. Kutsuimme ehdokasehdokkaita keskustelemaan puolueen paikallisyhdistyksen toimitilaan. Ehdokaspapereita täytettiin hallituksen kokousten yhteydessä, toritapahtumissa ja avoimien ovien tapahtumissa yhdistyksen toimitilassa. Viimeksi mainittuja tapahtumia kutsuimme kuntavaalikutsunnoiksi. Puheluiden soittaminen potentiaalisille ehdokkaille oli tärkeää. Puolueella oli myös verkkokampanjointia ehdokkaiden löytämiseksi, mutta ylivoimaisesti paras keino on edelleen suora ihmiskontakti, vaikka elämmekin Internet-aikaa.

JS: Miten puolueessanne suhtaudutaan ulkomaalaistaustaisten ehdokkaiden rekrytointiin? Onko puolueenne tavoitteellisesti pyrkinyt hankkimaan ehdokaslistoilleen ulkomaalaistaustaisia ehdokkaita?

TT: Pyrkimyksemme oli ylipäätään löytää ehdokkaita. En voi liikaa korostaa sitä, että ehdokkaiden löytäminen kuntavaaleihin oli Turun perussuomalaisille vuonna 2017 todella vaikeaa. Sillä, oliko henkilö ulkomaalainen vai ei, ei ollut merkitystä. Heitä houkuteltiin ehdokkaiksi siinä missä kantaväestöäkin.

JS: Missä määrin puolueessanne nähdään ulkomaalaistaustainen väestö puolueenne potentiaalisina äänestäjinä?

TT: Perussuomalaiset suhtautuu kielteisesti humanitaariseen maahanmuuttoon, mutta työperäiseen maahanmuuttoon suhtaudumme puolueena myönteisemmin, kunhan henkilö tulee saatavuusharkinnan kautta nettoveronmaksajaksi. Olen itse kuullut eräiltä ulkomaalaisilta Suomessa asuvilta työntekijöiltä ja opiskelijoilta, että he kannattavat perussuomalaisia, koska pitävät humanitaarista maahanmuuttoa pahana virheenä. Jotkut ulkomaalaiset ovat myös harmitelleet minulle sitä, että turvapaikanhakijat pilaavat työperäisten maahanmuuttajien mainetta. Käsittääkseni tämä kannatuspotentiaali ymmärretään puolueessamme nykyään melko hyvin.

JS: Mikä on käsityksenne siitä, onnistuiko puolueenne houkuttelemaan ulkomaalaistaustaisten äänestäjien ääniä omassa kunnassanne kuntavaaleissa 2017? Missä määrin tämä riippui siitä, että puolueellanne oli tai ei ollut listoillaan ulkomaalaistaustaisia ehdokkaita?

TT: Ulkomaalaiset tai ulkomaalaistaustaiset ehdokkaamme saivat melko vaatimattomia äänimääriä. Meille tuli vaaleissa tappio kokonaistuloksessa, joten en sanoisi, että epäonnistuimme erityisesti ulkomaalaisten äänestäjien houkuttelemisessa. Ylipäätään me epäonnistuimme ja ennen kaikkea minä puheenjohtajana epäonnistuin. Koen edelleen surua ja häpeää epäonnistumisesta yhdistyksen puheenjohtajana, vaikka aikaa vaaleista on kulunut jo puolitoista vuotta.

JS: Pyrkiikö puolueenne tukemaan ulkomaalaistaustaisen väestön aktiivista poliittista osallistumista kunnassa? Miten?

TT: Ihmisten aktivoiminen, olivatpa he ulkomaalaisia tai eivät, on suuri haaste. Aktivoiminen on erittäin tärkeää, mutta se koskee myös kantaväestöä.

JS: Millaisten kriteerien on täytyttävä esimerkiksi kielitaidon osalta, jotta puolueenne pyytää oma-aloitteisesti ulkomaalaistaustaista henkilöä kuntavaaliehdokkaaksi?

TT: Meillä oli kuntavaaleissa kaksi ehdokasta, jotka eivät osaa suomen kieltä. Kumpikaan heistä ei ole Suomen kansalainen. Pyysin itse heitä kumpaakin ehdokkaaksi, koska tiesin heidän olevan luotettavia, ahkeria ja älykkäitä ihmisiä. Kerroin paikallisyhdistyksen hallitukselle suoraan, että he eivät osaa suomen kieltä. Sitä ei kuitenkaan nähty esteenä ehdokkuudelle. He myös kävivät paikallisyhdistyksen kokoustilassa esittäytymässä yhdistyshallitukselle ennen vaaliehdokkuuden vahvistamista. Asian voi ajatella siten, että äänestäjille suodaan hyvinkin erilaisia vaihtoehtoja ja äänestäjät sitten vaaleissa ratkaisevat tuloksen.

JS: Onko kielitaidon lisäksi olemassa muita seikkoja, jotka olisivat haaste ulkomaalaistaustaisten ehdokkaaksi rekrytoitumiselle?

TT: Puolueen huono imago. Meitä pidetään rasistisena puolueena, vaikka emme ole rasistinen ryhmä. Väärinkäsityksiä joutuu jatkuvasti oikomaan. Se alkoi jo ensimmäisen jytkyn yhteydessä vuonna 2011.

JS: Tarvitsevatko ulkomaalaistaustaiset ehdokkaat puolueeltanne keskimääräistä enemmän tukea ehdolle asettumisessa ja vaalikampanjoissa, ja missä määrin tarjoatte tällaista tukea?

TT: Kuntavaalikampanjan aikana käytin jonkin verran vapaa-aikaani siihen, että käänsin paikallisyhdistyksemme tiedotteita ja vaaliviestejä englanniksi niille kahdelle ehdokkaallemme, jotka eivät osanneet suomea. Myös Turun Perussuomalaiset ry:n kuntavaaliohjelma käännettiin englanniksi, mutta käännös suunnattiin toki laajemmalle yleisölle kuin vain ehdokkaillemme.

Kuntavaalit 2021

Olen ehdokkaana kevään 2021 kuntavaaleissa perussuomalaisten ehdokaslistalla Espoossa.

Jos pääsen Espoon kaupunginvaltuustoon, pyrin yhteistyössä perussuomalaisten valtuustoryhmän muiden jäsenten kanssa – sekä puoluerajojen yli muidenkin päättäjien kanssa – vaikuttamaan Espoossa tehtäviin päätöksiin ja poliittisiin keskusteluihin perussuomalaisten ohjelmien ja omien ihanteideni mukaisesti. Yksittäisenä ehdokkaana en kuitenkaan anna Espoossa tehtäviin kunnallisiin päätöksiin liittyviä vaalilupauksia. Politiikka on joukkuelaji, jossa vain harvoin kukaan voi rehellisesti kutsua jotakin päätöstä omaksi henkilökohtaiseksi saavutuksekseen.

Yritän olla sellainen ehdokas, jota itse haluan äänestäjänä äänestää. Se ei ole helppoa. Rima on korkealla. Viimekertaisissa kuntavaaleissa vuoden 2017 keväällä en ollut omasta mielestäni paras ehdokas enkä äänestänyt itseäni.

Olen ideologinen ihminen. Ideologia, jota edustan, on nationalismi eli kansallismielisyys. Jokaisella kansalla pitää minun mielestäni olla oikeus elää rauhassa omalla alueellaan ilman, että mikään muu kansa tai ylikansallinen vallankäyttäjä hallitsee sitä. Kansallismielisessä ajattelussa ymmärretään, että kulttuuriltaan, kieleltään, historialtaan ja geneettiseltä perimältään melko yhtenäiset kansat ovat ihmiskunnan keskeisiä toimijoita – vaikka muitakin toimijoita on toki olemassa. Itsenäinen kansallisvaltio on hyvä työkalu kansan hyvän tulevaisuuden ja rauhan turvaamisessa. Jokainen minulle annettava ääni on ääni nationalismin hyväksi.

Kansallismielisyys ei ole sama asia kuin isänmaallisuus eli patriotismi. Kansallismielinen ihminen näkee maailman eri kansat tasa-arvoisina keskenään, mutta isänmaallinen ihminen ei välttämättä näe muita kansoja samalla tavalla. Isänmaallisuus ilman nationalismia johtaa helposti oman kotimaan muita parempana pitämiseen. Nationalistina minä ajattelen, että vaikka Suomen valtiolla on velvollisuus toimia suomalaisten edunvalvojana, edunvalvontaa ei pidä tehdä muiden kansojen itsemääräämisoikeutta loukaten. Erittäin isänmaallinen ihminen voi kannattaa toisen valtion luonnonvarojen riistämistä tai toisen valtion yhteiskuntarauhan tahallista horjuttamista, jos se tekee omasta isänmaasta voimakkaamman.

Miten edellä mainitut asiat liittyvät kuntavaaleihin? Päätöksiin vaikuttamisen lisäksi minua kiinnostaa ihmisiin vaikuttaminen. Demokraattisessa järjestelmässä päätöksiin vaikutetaan kaikkein tyylikkäimmin nimenomaan ihmisiin vaikuttamalla. Vaaliehdokkuus antaa minulle tilaisuuden kertoa muille ihmisille nationalismista.

Lisäksi on syytä todeta, että ideologisilla asioilla on kytkentöjä kuntalaisten arkeen. Kansallismielisestä näkökulmasta on kuntavaaleissa huomionarvoista esimerkiksi se, miten maahanmuutto vaikuttaa kunnassa päivähoitoon, koulutukseen ja terveydenhoitoon.

Joku viisas on kirjoittanut tämän ohjeen: ”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.” Pyrin siihen, että mainittu ohje kuvastaa poliittista ja metapoliittista toimintaani. Haluan politiikkaan lisää ideologeja ja filosofeja. Toivon sellaista muutosta, että kansallismieliset poliitikot ja ehdokkaat alkavat entistä enemmän kertoa äänestäjille ideologisista ja filosofisista asioista. Se kehittäisi äänestäjien tiedostavuutta ja toivottavasti myös vähentäisi politiikan omaisuuskeskeisyyttä.

Yksi puoluetoverini sanoi vuosia sitten erään vaalikampanjan aikana, että kaikki perussuomalaiset ehdokkaat ovat arjen asiantuntijoita. Minä olen kyllä vähintään yhtä paljon ideologian asiantuntija. Olen perehtynyt nationalismiin ja olen vakuuttunut siitä, että maailma olisi parempi paikka, jos nykyistä useammat ihmiset olisivat nationalisteja.

Toki ymmärrän, että politiikkaan on hyvä saada muitakin kuin ideologeja ja filosofeja. Toivottavaa on, että vaaleissa valitaan luottamustoimiin monipuolisesti eri aihealueiden asiantuntijoita.

Monet perussuomalaisten poliittisista vastustajista eivät epäröi pitää esillä omaa ideologiaansa, vaikka se edellyttäisi vaikeaselkoisten käsitteiden käyttämistä puheissa ja kirjoituksissa. Me perussuomalaiset jäämme äänestäjiin vaikuttamisessa häviäjiksi, jos profiloidumme vain asioiden hoitajina ja jätämme ideologian piiloon pölyttymään. Perussuomalaisten ei kannata pilkata punavihreiden poliitikkojen aatteellisuutta. Punavihreiden voimien aatteet ovat huonoja, mutta aatteellisuus sinänsä ei ole paha asia. Jos punavihreät puolueet hokevat vaikkapa intersektionaalista feminismiä ja puolustavat sitä väsymättä, voi intersektionaalinen feminismi tulevaisuudessa olla monien suomalaisten silmissä lähes itsestäänselvä osa politiikan valtavirtaa. Jos kansallismieliset eivät pyri levittämään ja normalisoimaan omaa ideologiaansa vaan väheksyvät ideologisuutta, kansallismieliset tulevat häviämään politiikassa ja metapolitiikassa.

Kansallismielisten on syytä pyrkiä vaikuttamaan ihmisten maailmankatsomukseen. Tätä vaikuttamista on mahdollista tehdä puolueen sisällä, puolueen kautta ja puoluetoiminnan ulkopuolella. Jos ihmisten arvot ja ajatukset ovat kansallismieliselle politiikalle otollisia, kansallismielinen puolue voi realistisesti tavoitella suurta vaalimenestystä.

Liityin perussuomalaisten jäseneksi vuonna 2011. En ole koskaan ollut minkään muun Suomessa rekisteröidyn puolueen jäsen. Perussuomalaisissa olen vuosien ajan osallistunut aktiivisesti ideologiseen keskusteluun ja vaikuttamiseen. Yksi merkittävimmistä saavutuksistani tähän liittyen on, että Perussuomalaiset rp:n periaateohjelmassa, joka julkaistiin lokakuussa 2018, on monia kohtia, jotka joko ovat identtisiä minun lähettämieni sisältöehdotusten kanssa tai täsmäävät vähän muokaten niihin lauseisiin, joita ehdotin periaateohjelman sisällöksi. Toiseksi olen osallistunut vaaliohjelmien kirjoittamiseen. Kolmas mainitsemisen arvoinen asia on, että vuonna 2019 julkaisin ideologisen 154-sivuisen kirjani nimeltä Nationalistin henkinen horisontti.

Vuoden 2021 kuntavaalit ovat kolmannet kuntavaalit, joissa olen ehdokkaana. Vuoden 2012 vaaleissa sain Turussa 179 ääntä ja olisin tarvinnut 11 ääntä lisää päästäkseni perussuomalaisten valtuustoryhmään. Vuoden 2017 vaaleissa sain Turussa 82 ääntä ja olisin tarvinnut 16 ääntä lisää päästäkseni perussuomalaisten valtuustoryhmään. Vuoden 2017 kuntavaalien aikana olin Turun Perussuomalaiset ry:n hallituksen puheenjohtaja.

Muutin Turusta Espooseen 6.6.2017. Seuraavana vuonna eli vuonna 2018 Perussuomalaisten Uudenmaan piiri valitsi minut maakuntavaaliehdokkaaksi, mutta niitä vaaleja ei ole pidetty. Olen myös yrittänyt päästä perussuomalaisten ehdokkaaksi vuosien 2015 ja 2019 eduskuntavaaleihin, mutta kummallakaan kerralla minua ei huolittu perussuomalaisten kansanedustajaehdokkaaksi.

Olen koulutukseltani diplomi-insinööri ja työskentelen kansanedustajan avustajana.

Lauri Heikkilä, joka on ollut mm. kansanedustaja ja perussuomalaisten puoluehallituksen jäsen, suosittelee minun äänestämistäni. Heikkilä julkaisi Facebook-profiilissaan 22.9.2020 tällaisen julkisen päivityksen: ”Suosittelen espoolaisille Tuomas Tähden äänestämistä Espoon kaupunginvaltuustoon. Tuomas liittyi Perussuomalaisiin keväällä 2011 ja on siitä alkaen ollut aktiivisesti vaikuttamassa puolueessa: ensin Varsinais-Suomen Turussa, viime vuosina Uudellamaalla Espoossa ja käydessään työssään Helsingissä. Hän on osaava, tarmokas ja ahkera hoitaessaan luottamustehtäviään.” Kiitos Lauri Heikkilälle tuesta!

Kuntavaalien varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 18.4.2021. Ennakkoäänestys on Suomessa 7.–13.4.2021 ja ulkomailla 7.–10.4.2021.

Tavoitteitani vuoden 2021 kuntavaaleissa:

1. Sen varmistaminen, että vaaleissa on tarjolla ideologinen nationalistinen vaihtoehto Espoossa.
2. Ihmisiin vaikuttaminen nationalismista kertomalla.
3. Päätöksiin vaikuttaminen sellaisella toiminnalla ja äänestyskäyttäytymisellä, joka on nationalismin mukaista tai ei ainakaan ole ristiriidassa nationalismin kanssa.