Manu Vuorio puhuu!

Tuomas Tähti haastatteli Manu Vuoriota sähköpostitse elokuussa 2017.

TT (Tuomas Tähti): Pyydän sinua esittelemään itsesi lukijoille. Kuka olet ja mitä teet?

Manu Vuorio (Turku 2017).

MV (Manu Vuorio): Olen pian (11.11.) 70 vuotta täyttävä eläkeläinen. Jo aivan leikki-ikäisenä minua alkoivat kiinnostaa monet asiat. Opin lukemaan olympiakesänä 1952 Helsingissä ja ehdin lukea aika paljon jo ennen kansakouluun menoani 1954. Tiesin jo silloin, että haluan tutkijaksi. Isälleni tuli Life-lehti, jossa oli Chesley Bonestellin huimaavia kuvia avaruudesta. Silloin tuleva urani oli astronomi (joka on – paljon! – myöhemmin muuttunut kosmologiksi). Sitten seurasi kemistivaihe, joka johdatti minut ammattikoulun laboranttilinjalle. Laboranttihan ei ole tutkija, joten aikani niitä töitä (Ruotsia myöten) tehtyäni päätin pyrkiä Turun iltaoppikouluun, josta kirjoitin ylioppilaaksi koulun priimuksena 1972. Jatkosuunnitelmakin oli valmiina: Lääkis ja siellä opintojen myötä erikoistuminen tutkivaksi psykoanalyytikoksi – ja jos lääkis ei onnistuisi, niin sitten uskontotiede ja teoreettinen filosofia. Näin kävikin, ja 1979 valmistuin fil.kandiksi, pääaineenani teoreettinen filosofia, jonka lisäksi laudatur myös käytännöllisestä filosofiasta ja alemmat arvosanat uskontotieteestä ja kotimaisesta kirjallisuudesta. Sitten alkoi akateeminen pätkätyöllisyys, mm. Suomen Akatemian arvoteoriaprojektissa, Dialectica ry:n hallituksen puheenjohtajana ja julkaisujen toimittajana ja muissa vastaavissa tehtävissä. Vuonna 1985 Puolalanmäen lukion rehtori Eeva Matinolli kutsui minut kouluunsa elämänkatsomustiedon ja filosofian opettajaksi, jota tointa hoidin myös monessa muussa turkulaisessa koulussa sekä Liedossa ja Raumalla ja vielä yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassakin. 1988 tämä pätkätyö kuitenkin kävi taloudellisesti niin ahdistavaksi, että lähdin merille ja merillä pysyinkin – Rauman merenkulkuopiston 1989 käyneenä – vuoteen 1991 asti, jolloin syntynyt ihmissuhde katkaisi merenkulku-urani. Pätkätyöt maissa jatkuivat ensin Suomen Akatemian bioetiikkaprojektissa, sittemmin Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutissa ja Helsingin yliopistossa. Viimeinen työrupeamani oli Turun yliopiston kognitiivisen neurotieteen tutkimuskeskuksessa. Se päättyi 31.12.2012, minkä jälkeen (olin jo täyttänyt 65!) hain vielä tutkijaksi Åbo Akademihin, mutta hakemuksen jätettyäni asiasta ei kuulunut mitään, joten päätin siirtyä eläkkeelle. Ehdin väitellä vuonna 1999 valtiotieteiden tohtoriksi ihmisoikeusfilosofiasta Helsingin yliopistossa, mutta olin jo ”myöhässä”. Suomensin kolme kirjaa englannista suomeksi ja tarkistusluin ja editoin Timo Airaksisen kirjoista huomattavan osan.

TT: Kun liityit perussuomalaisiin viime vuosikymmenellä, olit reilusti yli 50-vuotias. Oletko aiemmin toiminut jossakin toisessa puolueessa? Mikä sai sinut liittymään perussuomalaisiin?

MV: 1980-luvulla yritin olla kokoomuksessa, kun naiiviuttani kuvittelin sen edelleen olevan kodin, uskonnon ja Isänmaan (kirjoitan ”Isänmaan” aina ISOLLA alkukirjaimella, samoin kuin myös ”Perustuslain”) puolue. Tulin kuitenkin huomaamaan, että se ei ollutkaan Isänmaan, vaan suurpääoman puolestapuhuja (ja vanha totuushan on, ettei sillä edes ole kotimaata). Kun en ollut mitenkään virallisesti liittynyt kokoomukseen, niin jättäydyin vain pois yhteisistä tilaisuuksista.

TT: Olen havainnut yli kymmenen vuotta kestäneen tuttavuutemme aikana, että poliittisissa kokouksissa ja yleisötapahtumissa EU-vastaisuus on sinun suosikkiaiheesi puheenvuoroissasi. Miksi Euroopan unionin vastustaminen on kärkiteemasi?

MV: On mielestäni suorastaan järjenvastaista lähteä yhteistyöhön sellaisen kumppanin kanssa, joka pelaa kokonaan omilla säännöillään ja soveltaa niitä ”luovasti”. KARMEITA esimerkkejä ovat mm. Irlannin nöyryyttäminen EU:n perustuslakiin (seuraavalta nimeltään ”Lissabonin sopimus”) liittyneessä kansanäänestyksessä, ”yhteisesti” sovitun (!) perussopimuksen no bailout -säännön rikkominen, viime vuosina myös Dublinin eli yhtä lailla ”yhteisesti” sovitun säännön rikkominen, jne. Esimerkkejä monenlaisista käsittämättömyyksistä löytyy vaikka kuinka paljon (sokeripäätös, metsä- ja turveasiat, päästöt, GMO-asiat ja muutkin kuluttajansuoja-asiat – lista on pitkä). Ns. rationaalinen agentti irtisanoo ”sopimuksen” vaikka yksipuolisesti, kun se huomaa toisen osapuolen pelaavan vilpillisesti. Lisäksi EMU-liittymisen epäselvyydet lisäävät EU:n JA Isänmaan silloisten päättäjien syntitaakkaa! Minulle on huomautettu muutamaltakin taholta, että ei tämä EU-asia ihmisiä kiinnosta, vaan paljon tärkeämpää on se, paljonko perstaskuun jää rahaa. Olen yrittänyt selittää, että meitä EU:n määräysvallan alaisia on puoli miljardia ja se vaikuttaa myös joka ikisen perstaskuun.

TT: Mitkä muut teemat tai politiikan sektorit ovat sinulle tärkeitä?

MV: Pienen ihmisen puolustaminen! Tästä syystä pidän muuten suurena vahinkona Pietari Jääskeläisen jäämistä ”rannalle” eduskuntavaaleissa 2015. Tapasin hänet ensimmäisen kerran 2003 Turussa suuressa NGO-tapaamisessa ja huomasin jo silloin, että olemme samalla puolella. Minulle tärkeää on etenkin mielenterveyspotilaiden ja -kuntoutujien sekä vanhusten (johon joukkoon luonnollisesti kuuluvat kaikki sotaveteraanit) asioiden ajaminen. Ymmärrän, että pienten ihmisten joukko ei tyhjene näihin ryhmiin, mutta minulle ne ovat ensisijaisia. Minä teen SELKEÄN eron kahden termin välillä: toki on olemassa ”syrjäytymistä”, mutta kuinka moni on SYRJÄYTETTY? Maahanmuuttokysymyksiin en ole kovin syvällisesti tutustunut, koska liittyessäni puolueeseen asia ei ollut niin tapetilla kuin se on tänä päivänä. Ymmärrän toki sen, että ilmiöön liittyy erinäisiä negatiivisia piirteitä, mutta en pidä maahanmuuttajien uhkaa lainkaan niin suurena ja merkittävänä kuin on mielestäni (käytän tässä yleisesti mediassa olevia termejä, yrittämättä käsiteanalysoida niitä) ”rasistien” ja ”suvakkien” välinen yhteenotto. Se yhteenotto johtaa pahimmillaan sisällissotaan.

TT: Olet toiminut Turun Perussuomalaiset ry:n hallituksen puheenjohtajana vuosina 2004–2009. Millaisena tuo puheenjohtajuusaika näyttäytyy nyt muistoissasi? Mitkä asiat puolueen ja paikallisyhdistyksen toiminnassa ovat sittemmin muuttuneet ja mitkä ovat pysyneet ennallaan?

MV: Muistan paljon innokasta työtä ja kannustusta (olin siihen aikaan huomattavasti terveempi kuin nyt). Kaikki perustui omaan työhön ja intuitioon, kun ei oikein ollut muodollista organisaatiota. Toki olimme rekisteröity yhdistys, eli PRH:lle oli lähetetty vaadittavat asiakirjat, mutta toiminta oli kuitenkin aika vapaamuotoista. Jaksoin siihen aikaan jakaa puolueen lehteä ja lehtiä meni Vasaramäkeen, Kurjenmäkeen ja Kivikartiontielle muutamia tuhansia, välillä muiden avulla. Yhdistystä uhattiin tutkintapyynnöllä, kun siihen aikaan ei ollut kirjanpitoa, mutta asia kaatui, kun kerroin julkisuudessa, että syy kirjanpidon puuttumiseen oli, ettei meillä ollut mitään, mistä pitää kirjaa. En osaa vastata jälkimmäiseen kysymykseen, koska oma ”urani” oli pakko lopettaa, kun tarjottiin töitä ulkosaaristossa. Kannustin kuitenkin sieltä käsin – kuten jokaisen kokouksemme yhteydessäkin – jokaista perussuomalaista kirjoittamaan julkisuuteen ja LÄHESTYMÄÄN ihmisiä esim. marketeissa, kirppareilla ja toritapahtumissa. Jos jollakin henkilöllä oli yllään jokin isänmaallinen tunnus, pyysin lupaa saada puhutella, enkä koskaan tullut torjutuksi hävyttömyyksin, puhumattakaan väkivallasta. Korkeintaan joku sanoi, ettei nyt ehdi. Enpä usko, että tällainen lähestyminen tänä päivänä enää onnistuisi, minultakaan, mutta syynä ei ole, että en tohtisi enää lähestyä, vaan se, että tilanne on kiristynyt.

TT: Kuntavaalien lisäksi olit ehdokkaana vuoden 2007 eduskuntavaaleissa ja sait Varsinais-Suomen vaalipiirissä 225 ääntä. Perussuomalaisten kannatus Varsinais-Suomessa oli 2,5 %. Tuo kannatus oli yli kahdeksan kertaa suurempi kuin edellisissä eduskuntavaaleissa vuonna 2003. Prosentuaalinen nousu oli siis huima, mutta kukaan piirin ehdokaslistalta ei kuitenkaan päässyt eduskuntaan vielä vuonna 2007. Valtakunnallisestikin PS:n kansanedustajamäärä jäi viiteen. Aavistitko tuolloin kymmenen vuotta sitten, millaisia jytkyjä 2010-luvulla tulee?

MV: Vuoden 2008 kuntavaaleihin sain Turussa kokoon perussuomalaisten ehdokaslistalle 39 ehdokasta. Edellisissä kuntavaaleissa vuonna 2004 meitä oli ollut vain kuusi. Uskoin, että suosio kasvaa, kun EU:sta ja pienen ihmisen asiasta ruvetaan puhumaan kriittisemmin, mutta niin mahtavaa jytkyä en 2011 osannut odottaa – enkä ainakaan enää TOISTAMISEEN 2015!

TT: Vuoden 2008 vaaleissa pääsit Turussa varavaltuutetuksi ja johdit kaupungissa toimivaa PS-paikallisyhdistystä vielä vuoteen 2009 asti, mutta kesällä 2012 sinut erotettiin paikallisyhdistyksestä. Pysyit kuitenkin puolueen jäsenenä. Haluatko kertoa noista tapahtumista?

MV: Turun kauppatorilla oli 2012 joku PS-tapahtuma ja paikalla oli ainakin yksi kansanedustaja. Kun yritin lähestyä kansanedustajaa, niin silloinen Turun Perussuomalaisten puheenjohtaja asettui systemaattisesti siten, että en saanut edes katsekontaktia, parin sanan vaihtamisesta puhumattakaan. Silloin päätin, että tämä oli tässä ja ajattelin erota paikallisyhdistyksestä. Silloinen puheenjohtaja kuitenkin ehti ensin ja minut erotettiin maksamattoman jäsenmaksun takia – josta en koskaan ollut saanut edes laskua!

TT: Paikallisyhdistyksen puheenjohtajan jälleen vaihduttua sinut hyväksyttiin vuoden 2014 alkupuolella takaisin Turun Perussuomalaiset ry:n jäseneksi. Huhtikuussa 2016 sinut nimitettiin yksimielisesti yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Miltä tuntui nousta kunniapuheenjohtajaksi yhdistyksessä, josta sinut oli erotettu vain alle neljä vuotta aikaisemmin?

MV: Se tuntui täysin ansaitulta arvostukselta, kun otetaan huomioon, mitä tein omana puheenjohtaja-aikanani ja mitä tapahtui Turun kauppatorilla silloin 2012!

TT: Enemmistö Perussuomalaisten eduskuntaryhmän jäsenistä loikkasi kesäkuussa pois ryhmästä. Mitä ajattelet Perussuomalaisten tilanteesta ja Sinisestä tulevaisuudesta?

MV: Jyväskylän puoluekokouksen tapahtumat sekoittivat ajatukseni siinä määrin, että en vähään aikaan oikein tajunnutkaan, mitä kaikkea nyt mahtoikaan tapahtua – mutta en MISSÄÄN TAPAUKSESSA yhdy loanheittäjien kuoroon. Kun turkulainen kaupunginvaltuutettu Maarit Rostedt loikkasi vuonna 2008, laitoin HETI nettiin paikallisyhdistyksen silloisille jäsenille puheenjohtajan kannanottona, että tulen jyrkästi tuomitsemaan kaikki häneen kohdistuvat alatyyliset ilmaisut. Lisäsin vielä, että enhän minä voi jäseniä valvoa, mutta tulen julkisuudessa kyllä puuttumaan asiaan. Kyllä koko puolueen perustajiin nyt kohdistettu likakampanja on aivan käsittämätön. Ei tulevaisuutta rakenneta sillä tavalla. Välillä tulee mieleen, että monikohan edes tuntee heitä henkilökohtaisesti sen verran kuin minä ehdin heihin tutustua vuodesta 2004 lähtien eduskuntatapaamisissa, puoluekokouksissa, toritapahtumissa jne.

TT: Täytät kuluvan vuoden marraskuussa 70 vuotta. Miltä Suomen tulevaisuus sinusta näyttää?

MV: Synkältä, ellei EU:sta ja varsinkin EUROSTA päästä eroon! Jos joku ei ole vielä oivaltanut, mitä valtakunnassa on tapahtumassa, olisi korkea aika pohtia asiaa ja oikein syventyä siihen!

TT: Mikä on merkittävin unelmasi?

MV: Ks. edellinen vastaus!

Mainokset
Kategoria(t): 2017, blogi, suomeksi | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Kulttuurimme pienin yhteinen nimittäjä

Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimituksen esimies Piia Elonen pohtii 22.6.2017 ilmestyneessä HS:ssä suomalaisten tapoja kirjoituksessaan ”Maan tavalla – eli miten?”. Elonen kysyy, onko olemassa ”jokin pienin yhteinen nimittäjä, jokin niin voimakas yhtenäiskulttuuri, että kaikki suomalaiset noudattavat sitä”. Esimerkiksi hiihtäminen tai saunominen eivät kelpaa pienimmäksi yhteiseksi nimittäjäksi, koska on olemassa suomalaisia, jotka eivät niistä välitä.

Tekstinsä lopussa Elonen kirjoittaa hauskasti, että yksi tapa yhdistää varmasti kaikkia suomalaisia: kenkien ottaminen pois jalasta kotiin tullessa.

Piia Elosen kysymys on lähtökohdiltaan pielessä. Jos luokittelemme jonkin kansan kulttuuriin tai kulttuurin ytimeen vain ne seikat, jotka yhdistävät jokaista kyseiseen kansaan kuuluvaa ihmistä, koko kulttuurin käsite ja kulttuurin tutkiminen menettävät mielekkyytensä.

Jos Elosen kirjoitusta tulkittaisiin kirjaimellisesti, niin vaikkapa minä voisin tuhota koko suomalaisen kulttuurin pienimmän yhteisen nimittäjän ryhtymällä pitämään kenkiä jaloissani jatkuvasti.

Kulttuurissa on kyse ihmisjoukoista ja joukkojen erityispiirteistä, ei yksilöiden tavoista.

Suomalaista kulttuuria eivät määritä ne asiat, jotka yhdistävät jokaista suomalaista, vaan ne asiat, joita suomalaiset joukkona tekevät määrällisesti tai laadullisesti toisin kuin muut kansat. Yksilötasolla voi olla suuriakin poikkeamia mediaanista ilman, että yksilö muuttaa kokonaista kulttuuria.

Esimerkiksi suomen kieli liittyy suomalaiseen kulttuuriin, koska tuo kieli on kansamme keskuudessa yleisempi kuin minkään muun kansan keskuudessa. Suomalaisiin kuuluvat kielivähemmistöt eivät muuta tätä seikkaa.

Entä vaikkapa uskonto? Voidaan perustellusti todeta, että suomalaisuuteen liittyvät niin kristinusko, ateismi, agnostismi kuin pakanuuskin (tai uuspakanuus). Suomalaisten joukossa on pitkään ollut ja on edelleen ihmisiä näistä ryhmistä, mutta yksikään suomalainen ei tietenkään voi olla samanaikaisesti sekä kristitty että pakana. Mikään uskonnollinen vakaumus ei siis voi olla suomalaisen kulttuurin pienin yhteinen nimittäjä. Samanlaista päättelyä voidaan tehdä monien muidenkin aiheiden osalta. Uskonto on tässä vain esimerkkinä.

Mikään tapa tai asia ei yksinään ole suomalaisen kulttuurin ydin. Suomalainen kulttuuri on monien tapojen, innovaatioiden, symbolien jne. ainutlaatuinen yhdistelmä.

Mitään pienintä yhteistä nimittäjää ei tarvita.

Suomalainen kulttuuri ja jopa koko suomalaisuus on erityispiirteiden joukko. Eri yksilöt ilmentävät erilaisia erityispiirteitä. Lisäksi jotkut suomalaiset omaavat suomalaisuuteen kuuluvia erityispiirteitä enemmän kuin toiset.

Sen, mitkä erityispiirteet kuuluvat suomalaiseen kulttuuriin, määrittävät suomalaiset joukkona sekä historian kulku.

Kategoria(t): 2017, blogi, suomeksi | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Uuvattien korttikeräys

Tänään 19.6.2017 uutisoitiin useissa lähteissä, että Perussuomalaisista viime viikolla loikannutta Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmää varten on perustettu yhdistys nimeltä Sininen tulevaisuus, joka pyrkii puolueeksi. Ryhmä kertoi tänään tiedotteessaan, että kannattajakorttien kerääminen alkaa pian. Kokoon on saatava yhden vuoden kuluessa ainakin 5 000 kannattajakorttia, jotta yhdistys voidaan merkitä puoluerekisteriin.

Demokratiaan kuuluu oleellisesti se, että äänestäjillä on valinnanvaraa. Kansanvaltaisen poliittisen järjestelmän toimivuudelle ja uskottavuudelle on hyväksi, että maassa on useita erilaisia puolueita. Niinpä en näe mitään moraalista estettä sille, että henkilö allekirjoittaa omasta ideologiastaan merkittävästikin poikkeavan yhdistyksen kannattajakortin.

Itse olen vuosien varrella allekirjoittanut kahdeksan puoluerekisteröintiin liittynyttä kannattajakorttia:

  • Muutos 2011:n kannattajakortin vuonna 2010
  • Piraattipuolueen kannattajakortin vuonna 2015
  • Kansallisen Viskipuolueen (nyk. Liberaalipuolue – Vapaus valita) kannattajakortin tammikuussa 2016
  • Suomen Eläinoikeuspuolueen kannattajakortin tammikuussa 2016
  • Itsenäisyyspuolueen kannattajakortin heinäkuussa 2016
  • Kansalaispuolueen kannattajakortin heinäkuussa 2016
  • Feministisen puolueen kannattajakortin heinäkuussa 2016
  • Kansallisdemokraattien kannattajakortin joulukuussa 2016

Uusi vaihtoehto / Sininen tulevaisuus -porukan korttia en kuitenkaan aio allekirjoittaa. Toivotan Suomen puoluekartalle tervetulleiksi kaikki laillisesti toimivat uudet ryhmät paitsi ne, joiden toiminta perustuu valehtelemiseen, yhteisten pelisääntöjen rikkomiseen tai oman uran itsekkääseen turvaamiseen. Uusi vaihtoehto / Sininen tulevaisuus kuuluu jälkimmäiseen joukkoon. Ryhmän olemassaolo on heille itselleen häpeällinen muistutus suurimmasta ja likaisimmasta takinkäännöstä, joka eduskunnassa on pitkään aikaan tehty.

Kategoria(t): 2017, blogi, suomeksi | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Perussuomalaiset ja Uusi vaihtoehto

Eilinen tiistaipäivä 13.6.2017 oli tähänastisen elämäni jännittävin työpäivä. Eräällä tavalla se oli myös yksi parhaista työpäivistä.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä erosi eilen Timo Soinin ja Simon Elon johdolla enemmistö ryhmän kansanedustajista. Perussuomalaisten jäljelle jääneen porukan toiminta jatkuu sen mukaisesti, mitä puolueen jäsenet demokraattisesti päättivät puoluekokouksessaan Jyväskylässä viime viikonloppuna.

Miten tällaiseen tilanteeseen päädyttiin? Lännen Median Lauri Nurmi kirjoitti Turun Sanomissa 3.6.2017 eli viikon verran ennen puoluekokousta: ”[H]allituksessa on käyty vakavia keskusteluja siitä, että Perussuomalaisten eduskuntaryhmän soinilais-terholainen enemmistö muodostaisi oman eduskuntaryhmänsä ja jatkaisi hallituksessa. Asia vahvistettiin perjantaina Lännen Medialle useista eri hallituslähteistä. [Jussi] Halla-ahon Perussuomalaisista irtisanoutuva ryhmä koostuisi noin 20 kansanedustajasta.”

Eilinen joukkoloikka ja uuden ryhmän pysyminen hallituksessa oli siis käsikirjoitettu jo hyvissä ajoin etukäteen. Siitä huolimatta mm. kansanedustajat Simon Elo ja Sampo Terho vakuuttelivat Perussuomalaisten yhtenäisyyttä heti Jussi Halla-ahon vaalivoiton jälkeen puoluekokousviikonlopun lauantaina 10.6.2017. Vain kolme vuorokautta myöhemmin he osallistuivat loikkariryhmän perustamiseen.

Uuden eduskuntaryhmän perustaminen tuollaisella joukolla on harvinaisen likainen poliittinen takinkääntö ja röyhkeä loukkaus puolueen arvokasta jäsendemokratiaa kohtaan sekä eduskuntavaaleissa äänestäneitä ihmisiä kohtaan. Perussuomalaisten aktiivijäsenenä oloni on petetty. Pettureiden joukossa on parikin ihmistä, joiden hyväksi olen tehnyt vapaaehtoistyötä eri vaaleissa. Olen myös aiemmin johtanut Turun Perussuomalaiset -paikallisyhdistystä, jonka jäsenistössä on kaksi loikkarikansanedustajaa. En kuitenkaan ole katkera, koska tilanteessa on myös erittäin valoisa puoli: Kansallismielinen eli nationalistinen liike on nyt Suomen puoluepolitiikassa vahvempi kuin kertaakaan aiemmin minun elinaikanani! Jussi Halla-aho johtaa Perussuomalaiset-puoluetta ja PS:n eduskuntaryhmässä ovat jyvät erillään akanoista. Mahdollisuuksia on nyt vaikka mihin!

Eduskuntaryhmä on aivan eri asia kuin puolueorganisaatio. Jälkimmäinen on hyvinkin moniosainen kokonaisuus, jota uudella eduskuntaryhmällä ei ainakaan tällä hetkellä ole.

Hillotolpannälkäisten loikkareiden eilen perustaman eduskuntaryhmän nimi on Uusi vaihtoehto. Nimi on osuva: Näin laajamittainen ja härski oman puolueen jäsendemokratian halveksuminen on totisesti uusi ja vaihtoehtoinen ilmiö suomalaisessa puoluepolitiikassa. Toivottavasti ilmiö jää lyhytaikaiseksi.

Esimieheni, kansanedustaja Ville Tavio jää Perussuomalaisten eduskuntaryhmän jäseneksi. Iloitsen hänen ryhdikkäästä päätöksestään sekä siitä, että saan näinä historiallisina päivinä työskennellä hänen avustajanaan eduskunnassa.

Kategoria(t): 2017, blogi, suomeksi | Avainsanat: , , , , , , , , , , | Kommentoi

Tom of Finland ei kuulu kaupunkinimistöön

Vihreän liiton Turun valtuustoryhmän puheenjohtaja Niina Ratilainen jätti viime vuoden kesäkuussa valtuustoaloitteen, jonka mukaan Turusta pitäisi nimetä tie tai katu Tom of Finlandin eli Touko Laaksosen mukaan. Laaksonen oli Kaarinassa syntynyt tunnettu homopornotaiteilija. Ratilaisen ehdotus johti äskettäin hyväksyttyyn asemakaavaesitykseen, jossa kulttuurikeskus Logomon edustalle on suunniteltu kaksisataa metriä pitkä Tom of Finlandin aukio.

”Ei ole poliitikkojen asia puuttua siihen, mitä ihmiset tekevät makuuhuoneissaan!” kuuluu yleinen punavihreä iskulause. Olkoon niin. Argumentti ei kuitenkaan päde tässä tapauksessa, koska Tom of Finlandin aukio ei ole makuuhuone, vaan suuri julkinen tila. LGBT-oikeuksien edistämisen kanssa ei aukion nimellä ole mitään tekemistä.

Naisen esineellistäminen on vihreille valtava mörkö, mutta miesten kohdalla tilanne on toinen. Miehen esineellistäminen pornografiseksi objektiksi on vihreille sankarillinen ja rohkaiseva maineteko.

Miksi minkäänlaista pornotaiteilijaa tulisi kunnioittaa julkisessa tilassa?

Punavihreässä argumentoinnissa annetaan ymmärtää, ettei historian kulku olisi meidän omissa käsissämme, vaan jonkin luonnonlain ennalta käsikirjoittama ja tietenkin juuri sellaiseksi, mistä ”edistyksellinen” unelmoi.

Tunnen historiaa sen verran, että kuulen kaikuja tuhansien vuosien takaa. Tom of Finlandin aukio olisi kuin kotonaan rappiollisen keisari Caligulan Roomassa.

Jo kauan olemme yrittäneet kehittää sivilisaatiota ylevälle pohjalle. Pornografisia tai alatyylisiä paikannimiä ei Suomesta ole löytynyt entisen pääkaupungin paraatipaikalta, vaan lähinnä kirveenkoskemattomien syrjäseutujen perukoilta. Vihreät haluavat paluuta pronssikauteen ja kutsuvat sitä edistykseksi.

Eräässä mielessä Ratilaisen aloite on silti hyvä. Se kiteyttää oivallisesti kaiken sen dekadenssin, jonka keskellä me elämme, kun kulttuurimme potkii jatkuvasti omaan maaliin. Sivilisaatiomme vierii näköjään hitaasti muinaisen Rooman tietä ja jokaisen ”Tom of Finlandin aukion” myötä sitä on yhä vaikeampaa kiistää ja selitellä parhain päin.

Kategoria(t): 2017, blogi, suomeksi | Avainsanat: , , , , , | Yksi kommentti

Kuntavaalit 2017

Olen ehdokkaana kevään 2017 kuntavaaleissa Turussa Perussuomalaisten ehdokaslistalla. Ehdokasnumeroni on 631.

Yksittäisenä ehdokkaana en lupaa mitään. Politiikka on joukkuelaji.

Miksi olen ehdokkaana näissä kuntavaaleissa? Tässä ovat neljä tärkeimmiksi kokemaani syytä:

  1. Omalla ehdokkuudellani varmistan, että vaaleissa on mukana taatusti nationalistinen vaihtoehto ainakin Turussa.
  2. Riippumatta siitä, paljonko saan ääniä, kasvatan uskoakseni joka tapauksessa Turun Perussuomalaisten ehdokaslistan kokonaisäänimäärää. Turun Perussuomalaiset ry kirjasi viimeisimpään toimintasuunnitelmaansa, että kevään 2017 kuntavaaleissa tavoitteemme on saavuttaa ennätysmäärä PS-paikkoja Turun kaupunginvaltuustoon (eli vähintään seitsemän paikkaa, koska nykyinen ennätys on kuusi paikkaa). Yhdistyksen tavoitteen saavuttaminen edellyttää hyvää kokonaisäänimäärää.
  3. Olen Turun Perussuomalaiset ry:n hallituksen puheenjohtaja. Mielestäni puheenjohtajan pitää itse näyttää esimerkkiä olemalla ehdokkaana silloin, kun ehdokkaista on pulaa. Pulalla tarkoitan tilannetta, jossa ehdokaslistaa on vaikeaa saada täyteen. Turussa täydelle kuntavaalilistalle mahtuu tasan sata ehdokasta. Perussuomalaisilla on Turussa näissä vaaleissa 79 ehdokasta. Se on Turun Perussuomalaisten 20-vuotisen historian suurin ehdokasmäärä, mutta täyteen listaan jäi kuitenkin vielä matkaa.
  4. Tapio Linna on lupautunut suosittelemaan minua äänestäjille näissä vaaleissa. Linna toimi Kansallisen radikaalipuolueen puheenjohtajana 1991–1995.

Luottamustehtäviäni tällä hetkellä: Turun Perussuomalaiset ry:n hallituksen puheenjohtaja sekä valmistelu- ja ehdollepanotoimikunta Pramin jäsen ja myös tapahtuma- ja jäsenhankintatoimikunnan jäsen, Perussuomalaisten Varsinais-Suomen piiri ry:n hallituksen jäsen ja tapahtumatoimikunnan jäsen, Perussuomalaiset Nuoret ry:n hallituksen varajäsen, Varsinais-Suomen Perussuomalaiset Nuoret ry:n hallituksen jäsen, Turun nuorisolautakunnan jäsen ja tarkastuslautakunnan varajäsen sekä Varsinais-Suomen käräjäoikeuden lautamies. Poliittisten tehtävien lisäksi toimin Academic Badminton Club of Turku ry -nimisen sulkapalloyhdistyksen hallituksen sihteerinä.

Varsinaisena vaalipäivänä eli sunnuntaina 9.4.2017 olen 29-vuotias. Olen asunut Turussa koko elämäni ajan. Tosin nykyään olen töissä Helsingissä eduskunnassa kansanedustaja Ville Tavion avustajana.

Kategoria(t): 2017, blogi, suomeksi | Avainsanat: , , , , , , , , | Kommentoi

Puheeni Turun PS:n 20-vuotisjuhlassa 17.1.2017

(Lausuin tämän puheen Turun Perussuomalaiset ry:n 20-vuotisjuhlassa Turun kaupungintalon valtuustosalissa 17.1.2017.)

Tuomas Tähti (Turku 17.1.2017). Kuvaaja: Jarmo Lindqvist.

Tuomas Tähti (Turku 17.1.2017). Kuvaaja: Jarmo Lindqvist.

Hyvät naiset ja herrat, lämpimästi tervetuloa tähän Turun Perussuomalaiset ry:n 20-vuotisjuhlaan. Olen Tuomas Tähti, yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja.

Aivan aluksi haluan kiittää Turun kaupunkia siitä, että saamme käyttää tätä hienoa valtuustosalia ja että kaupunki on osoittanut vieraanvaraisuutta tarjoilun muodossa. Kiitos.

Merkittävä prosenttiosuus Perussuomalaisten nykyään toiminnassa olevista paikallisyhdistyksistä on perustettu vuoden 2007 aikana tai sen jälkeen. Tämä seikka osoittaa kaksi asiaa: Ensinnäkin sen, että Perussuomalaiset on uusi puolue, jonka kenttä on kasvanut vasta viimeisimpien kymmenen vuoden aikana nykyiseen kertaluokkaansa, ja toiseksi se osoittaa sen, että Turun Perussuomalaisten toiminnalla on puolueemme mittakaavassa jo sangen pitkät perinteet.

Turun Perussuomalaiset ry:n perustamiskokous pidettiin vuoden 1996 puolella, mutta yhdistyksen syntymäpäivänä on käytännössä alettu pitää päivämäärää 17.1.1997, jolloin paikallisyhdistys lisättiin virallisesti yhdistysrekisteriin.

Perustamiskirjan allekirjoittajat voi laskea yhden käden sormilla, mutta tänä päivänä Turun Perussuomalaiset ry:llä on yli 140 jäsentä.

Perussuomalaisten edeltäjäpuolueen eli Suomen Maaseudun Puolueen aikoina Turussa oli useita SMP:n paikallisyhdistyksiä. Vielä nykyäänkin elää yllättävän yleinen harhaluulo siitä, että SMP olisi sama puolue kuin Perussuomalaiset, jonka nimi vain vaihdettiin. Tämä luulo on väärä, sillä 1990-luvulla perustettiin kokonaan uusi puolue ja vähän myöhemmin tänne Turkuun perustettiin uusi paikallisyhdistys. On hyvällä tavalla erikoinen sattuman oikku, että nuo vanhat, kauan sitten hiipuneet Suomen Maaseudun Puolueen Turun alueen paikallisyhdistykset siivotaan yhdistyslain muutoksen myötä vihdoinkin pois yhdistysrekisteristä juuri nyt tammikuun aikana, kun tämä ”uusi” yhdistyksemme viettää 20-vuotisjuhlaansa.

Tähän juhlaan on kutsuttu melkein 200 henkilöä. Heidän joukossaan on yksi, joka allekirjoitti yhdistyksen perustamiskirjan ja on ollut mukana Turun Perussuomalaisten toiminnassa yhtäjaksoisesti kaikkien 20 vuoden ajan. En itse puhu tämän pidempään, sillä olen ollut puolueen ja Turun paikallisyhdistyksen jäsen vasta kuusi vuotta, vaan annan puheenvuoron yhdistyksen grand old manille Veikko Lehtoselle. Veikko, ole hyvä ja tule tänne eteen pitämään oma puheesi, kiitos!

Kategoria(t): 2017, blogi, suomeksi | Avainsanat: , , , , | Kommentoi