Kulttuurimme pienin yhteinen nimittäjä

Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimituksen esimies Piia Elonen pohtii 22.6.2017 ilmestyneessä HS:ssä suomalaisten tapoja kirjoituksessaan ”Maan tavalla – eli miten?”. Elonen kysyy, onko olemassa ”jokin pienin yhteinen nimittäjä, jokin niin voimakas yhtenäiskulttuuri, että kaikki suomalaiset noudattavat sitä”. Esimerkiksi hiihtäminen tai saunominen eivät kelpaa pienimmäksi yhteiseksi nimittäjäksi, koska on olemassa suomalaisia, jotka eivät niistä välitä.

Tekstinsä lopussa Elonen kirjoittaa hauskasti, että yksi tapa yhdistää varmasti kaikkia suomalaisia: kenkien ottaminen pois jalasta kotiin tullessa.

Piia Elosen kysymys on lähtökohdiltaan pielessä. Jos luokittelemme jonkin kansan kulttuuriin tai kulttuurin ytimeen vain ne seikat, jotka yhdistävät jokaista kyseiseen kansaan kuuluvaa ihmistä, koko kulttuurin käsite ja kulttuurin tutkiminen menettävät mielekkyytensä.

Jos Elosen kirjoitusta tulkittaisiin kirjaimellisesti, niin vaikkapa minä voisin tuhota koko suomalaisen kulttuurin pienimmän yhteisen nimittäjän ryhtymällä pitämään kenkiä jaloissani jatkuvasti.

Kulttuurissa on kyse ihmisjoukoista ja joukkojen erityispiirteistä, ei yksilöiden tavoista.

Suomalaista kulttuuria eivät määritä ne asiat, jotka yhdistävät jokaista suomalaista, vaan ne asiat, joita suomalaiset joukkona tekevät määrällisesti tai laadullisesti toisin kuin muut kansat. Yksilötasolla voi olla suuriakin poikkeamia mediaanista ilman, että yksilö muuttaa kokonaista kulttuuria.

Esimerkiksi suomen kieli liittyy suomalaiseen kulttuuriin, koska tuo kieli on kansamme keskuudessa yleisempi kuin minkään muun kansan keskuudessa. Suomalaisiin kuuluvat kielivähemmistöt eivät muuta tätä seikkaa.

Entä vaikkapa uskonto? Voidaan perustellusti todeta, että suomalaisuuteen liittyvät niin kristinusko, ateismi, agnostismi kuin pakanuuskin (tai uuspakanuus). Suomalaisten joukossa on pitkään ollut ja on edelleen ihmisiä näistä ryhmistä, mutta yksikään suomalainen ei tietenkään voi olla samanaikaisesti sekä kristitty että pakana. Mikään uskonnollinen vakaumus ei siis voi olla suomalaisen kulttuurin pienin yhteinen nimittäjä. Samanlaista päättelyä voidaan tehdä monien muidenkin aiheiden osalta. Uskonto on tässä vain esimerkkinä.

Mikään tapa tai asia ei yksinään ole suomalaisen kulttuurin ydin. Suomalainen kulttuuri on monien tapojen, innovaatioiden, symbolien jne. ainutlaatuinen yhdistelmä.

Mitään pienintä yhteistä nimittäjää ei tarvita.

Suomalainen kulttuuri ja jopa koko suomalaisuus on erityispiirteiden joukko. Eri yksilöt ilmentävät erilaisia erityispiirteitä. Lisäksi jotkut suomalaiset omaavat suomalaisuuteen kuuluvia erityispiirteitä enemmän kuin toiset.

Sen, mitkä erityispiirteet kuuluvat suomalaiseen kulttuuriin, määrittävät suomalaiset joukkona sekä historian kulku.

Kategoria(t): blogi, suomeksi, 2017 | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Uuvattien korttikeräys

Tänään 19.6.2017 uutisoitiin useissa lähteissä, että Perussuomalaisista viime viikolla loikannutta Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmää varten on perustettu yhdistys nimeltä Sininen tulevaisuus, joka pyrkii puolueeksi. Ryhmä kertoi tänään tiedotteessaan, että kannattajakorttien kerääminen alkaa pian. Kokoon on saatava yhden vuoden kuluessa ainakin 5 000 kannattajakorttia, jotta yhdistys voidaan merkitä puoluerekisteriin.

Demokratiaan kuuluu oleellisesti se, että äänestäjillä on valinnanvaraa. Kansanvaltaisen poliittisen järjestelmän toimivuudelle ja uskottavuudelle on hyväksi, että maassa on useita erilaisia puolueita. Niinpä en näe mitään moraalista estettä sille, että henkilö allekirjoittaa omasta ideologiastaan merkittävästikin poikkeavan yhdistyksen kannattajakortin.

Itse olen vuosien varrella allekirjoittanut kahdeksan kannattajakorttia:

  • Muutos 2011:n kannattajakortin vuonna 2010
  • Piraattipuolueen kannattajakortin vuonna 2015
  • Kansallisen Viskipuolueen (nyk. Liberaalipuolue – Vapaus valita) kannattajakortin tammikuussa 2016
  • Suomen Eläinoikeuspuolueen kannattajakortin tammikuussa 2016
  • Itsenäisyyspuolueen kannattajakortin heinäkuussa 2016
  • Kansalaispuolueen kannattajakortin heinäkuussa 2016
  • Feministisen puolueen kannattajakortin heinäkuussa 2016
  • Kansallisdemokraattien kannattajakortin joulukuussa 2016

Uusi vaihtoehto / Sininen tulevaisuus -porukan korttia en kuitenkaan aio allekirjoittaa. Toivotan puoluekartalle tervetulleiksi kaikki laillisesti toimivat ryhmät paitsi ne, joiden toiminta perustuu valehtelemiseen, yhteisten pelisääntöjen rikkomiseen ja oman uran itsekkääseen turvaamiseen. Uusi vaihtoehto / Sininen tulevaisuus kuuluu jälkimmäiseen joukkoon. Ryhmän olemassaolo on heille itselleen häpeällinen muistutus suurimmasta ja likaisimmasta takinkäännöstä, joka eduskunnassa on pitkään aikaan tehty.

Kategoria(t): 2017, blogi, suomeksi | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Perussuomalaiset ja Uusi vaihtoehto

Eilinen tiistaipäivä 13.6.2017 oli tähänastisen elämäni jännittävin työpäivä. Eräällä tavalla se oli myös yksi parhaista työpäivistä.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä erosi eilen Timo Soinin ja Simon Elon johdolla enemmistö ryhmän kansanedustajista. Perussuomalaisten jäljelle jääneen porukan toiminta jatkuu sen mukaisesti, mitä puolueen jäsenet demokraattisesti päättivät puoluekokouksessaan Jyväskylässä viime viikonloppuna.

Miten tällaiseen tilanteeseen päädyttiin? Lännen Median Lauri Nurmi kirjoitti Turun Sanomissa 3.6.2017 eli viikon verran ennen puoluekokousta: ”[H]allituksessa on käyty vakavia keskusteluja siitä, että Perussuomalaisten eduskuntaryhmän soinilais-terholainen enemmistö muodostaisi oman eduskuntaryhmänsä ja jatkaisi hallituksessa. Asia vahvistettiin perjantaina Lännen Medialle useista eri hallituslähteistä. [Jussi] Halla-ahon Perussuomalaisista irtisanoutuva ryhmä koostuisi noin 20 kansanedustajasta.”

Eilinen joukkoloikka ja uuden ryhmän pysyminen hallituksessa oli siis käsikirjoitettu jo hyvissä ajoin etukäteen. Siitä huolimatta mm. kansanedustajat Simon Elo ja Sampo Terho vakuuttelivat Perussuomalaisten yhtenäisyyttä heti Jussi Halla-ahon vaalivoiton jälkeen puoluekokousviikonlopun lauantaina 10.6.2017. Vain kolme vuorokautta myöhemmin he osallistuivat loikkariryhmän perustamiseen.

Uuden eduskuntaryhmän perustaminen tuollaisella joukolla on harvinaisen likainen poliittinen takinkääntö ja röyhkeä loukkaus puolueen arvokasta jäsendemokratiaa kohtaan sekä eduskuntavaaleissa äänestäneitä ihmisiä kohtaan. Perussuomalaisten aktiivijäsenenä oloni on petetty. Pettureiden joukossa on parikin ihmistä, joiden hyväksi olen tehnyt vapaaehtoistyötä eri vaaleissa. Olen myös aiemmin johtanut Turun Perussuomalaiset -paikallisyhdistystä, jonka jäsenistössä on kaksi loikkarikansanedustajaa. En kuitenkaan ole katkera, koska tilanteessa on myös erittäin valoisa puoli: Kansallismielinen eli nationalistinen liike on nyt Suomen puoluepolitiikassa vahvempi kuin kertaakaan aiemmin minun elinaikanani! Jussi Halla-aho johtaa Perussuomalaiset-puoluetta ja PS:n eduskuntaryhmässä ovat jyvät erillään akanoista. Mahdollisuuksia on nyt vaikka mihin!

Eduskuntaryhmä on aivan eri asia kuin puolueorganisaatio. Jälkimmäinen on hyvinkin moniosainen kokonaisuus, jota uudella eduskuntaryhmällä ei ainakaan tällä hetkellä ole.

Hillotolpannälkäisten loikkareiden eilen perustaman eduskuntaryhmän nimi on Uusi vaihtoehto. Nimi on osuva: Näin laajamittainen ja härski oman puolueen jäsendemokratian halveksuminen on totisesti uusi ja vaihtoehtoinen ilmiö suomalaisessa puoluepolitiikassa. Toivottavasti ilmiö jää lyhytaikaiseksi.

Esimieheni, kansanedustaja Ville Tavio jää Perussuomalaisten eduskuntaryhmän jäseneksi. Iloitsen hänen ryhdikkäästä päätöksestään sekä siitä, että saan näinä historiallisina päivinä työskennellä hänen avustajanaan eduskunnassa.

Kategoria(t): blogi, suomeksi, 2017 | Avainsanat: , , , , , , , , , , | Kommentoi

Tom of Finland ei kuulu kaupunkinimistöön

Vihreän liiton Turun valtuustoryhmän puheenjohtaja Niina Ratilainen jätti viime vuoden kesäkuussa valtuustoaloitteen, jonka mukaan Turusta pitäisi nimetä tie tai katu Tom of Finlandin eli Touko Laaksosen mukaan. Laaksonen oli Kaarinassa syntynyt tunnettu homopornotaiteilija. Ratilaisen ehdotus johti äskettäin hyväksyttyyn asemakaavaesitykseen, jossa kulttuurikeskus Logomon edustalle on suunniteltu kaksisataa metriä pitkä Tom of Finlandin aukio.

”Ei ole poliitikkojen asia puuttua siihen, mitä ihmiset tekevät makuuhuoneissaan!” kuuluu yleinen punavihreä iskulause. Olkoon niin. Argumentti ei kuitenkaan päde tässä tapauksessa, koska Tom of Finlandin aukio ei ole makuuhuone, vaan suuri julkinen tila. LGBT-oikeuksien edistämisen kanssa ei aukion nimellä ole mitään tekemistä.

Naisen esineellistäminen on vihreille valtava mörkö, mutta miesten kohdalla tilanne on toinen. Miehen esineellistäminen pornografiseksi objektiksi on vihreille sankarillinen ja rohkaiseva maineteko.

Miksi minkäänlaista pornotaiteilijaa tulisi kunnioittaa julkisessa tilassa?

Punavihreässä argumentoinnissa annetaan ymmärtää, ettei historian kulku olisi meidän omissa käsissämme, vaan jonkin luonnonlain ennalta käsikirjoittama ja tietenkin juuri sellaiseksi, mistä ”edistyksellinen” unelmoi.

Tunnen historiaa sen verran, että kuulen kaikuja tuhansien vuosien takaa. Tom of Finlandin aukio olisi kuin kotonaan rappiollisen keisari Caligulan Roomassa.

Jo kauan olemme yrittäneet kehittää sivilisaatiota ylevälle pohjalle. Pornografisia tai alatyylisiä paikannimiä ei Suomesta ole löytynyt entisen pääkaupungin paraatipaikalta, vaan lähinnä kirveenkoskemattomien syrjäseutujen perukoilta. Vihreät haluavat paluuta pronssikauteen ja kutsuvat sitä edistykseksi.

Eräässä mielessä Ratilaisen aloite on silti hyvä. Se kiteyttää oivallisesti kaiken sen dekadenssin, jonka keskellä me elämme, kun kulttuurimme potkii jatkuvasti omaan maaliin. Sivilisaatiomme vierii näköjään hitaasti muinaisen Rooman tietä ja jokaisen ”Tom of Finlandin aukion” myötä sitä on yhä vaikeampaa kiistää ja selitellä parhain päin.

Kategoria(t): 2017, blogi, suomeksi | Avainsanat: , , , , , | Yksi kommentti

Kuntavaalit 2017

Olen ehdokkaana kevään 2017 kuntavaaleissa Turussa Perussuomalaisten ehdokaslistalla. Ehdokasnumeroni on 631.

Yksittäisenä ehdokkaana en lupaa mitään. Politiikka on joukkuelaji.

Miksi olen ehdokkaana näissä kuntavaaleissa? Tässä ovat neljä tärkeimmiksi kokemaani syytä:

  1. Omalla ehdokkuudellani varmistan, että vaaleissa on mukana taatusti nationalistinen vaihtoehto ainakin Turussa.
  2. Riippumatta siitä, paljonko saan ääniä, kasvatan uskoakseni joka tapauksessa Turun Perussuomalaisten ehdokaslistan kokonaisäänimäärää. Turun Perussuomalaiset ry kirjasi viimeisimpään toimintasuunnitelmaansa, että kevään 2017 kuntavaaleissa tavoitteemme on saavuttaa ennätysmäärä PS-paikkoja Turun kaupunginvaltuustoon (eli vähintään seitsemän paikkaa, koska nykyinen ennätys on kuusi paikkaa). Yhdistyksen tavoitteen saavuttaminen edellyttää hyvää kokonaisäänimäärää.
  3. Olen Turun Perussuomalaiset ry:n hallituksen puheenjohtaja. Mielestäni puheenjohtajan pitää itse näyttää esimerkkiä olemalla ehdokkaana silloin, kun ehdokkaista on pulaa. Pulalla tarkoitan tilannetta, jossa ehdokaslistaa on vaikeaa saada täyteen. Turussa täydelle kuntavaalilistalle mahtuu tasan sata ehdokasta. Perussuomalaisilla on Turussa näissä vaaleissa 79 ehdokasta. Se on Turun Perussuomalaisten 20-vuotisen historian suurin ehdokasmäärä, mutta täyteen listaan jäi kuitenkin vielä matkaa.
  4. Tapio Linna on lupautunut suosittelemaan minua äänestäjille näissä vaaleissa. Linna toimi Kansallisen radikaalipuolueen puheenjohtajana 1991–1995.

Luottamustehtäviäni tällä hetkellä: Turun Perussuomalaiset ry:n hallituksen puheenjohtaja sekä valmistelu- ja ehdollepanotoimikunta Pramin jäsen ja myös tapahtuma- ja jäsenhankintatoimikunnan jäsen, Perussuomalaisten Varsinais-Suomen piiri ry:n hallituksen jäsen ja tapahtumatoimikunnan jäsen, Perussuomalaiset Nuoret ry:n hallituksen varajäsen, Varsinais-Suomen Perussuomalaiset Nuoret ry:n hallituksen jäsen, Turun nuorisolautakunnan jäsen ja tarkastuslautakunnan varajäsen sekä Varsinais-Suomen käräjäoikeuden lautamies. Poliittisten tehtävien lisäksi toimin Academic Badminton Club of Turku ry -nimisen sulkapalloyhdistyksen hallituksen sihteerinä.

Varsinaisena vaalipäivänä eli sunnuntaina 9.4.2017 olen 29-vuotias. Olen asunut Turussa koko elämäni ajan. Tosin nykyään olen töissä Helsingissä eduskunnassa kansanedustaja Ville Tavion avustajana.

Kategoria(t): 2017, blogi, suomeksi | Avainsanat: , , , , , , , , | Kommentoi

Puheeni Turun PS:n 20-vuotisjuhlassa 17.1.2017

(Lausuin tämän puheen Turun Perussuomalaiset ry:n 20-vuotisjuhlassa Turun kaupungintalon valtuustosalissa 17.1.2017.)

Tuomas Tähti (Turku 17.1.2017). Kuvaaja: Jarmo Lindqvist.

Tuomas Tähti (Turku 17.1.2017). Kuvaaja: Jarmo Lindqvist.

Hyvät naiset ja herrat, lämpimästi tervetuloa tähän Turun Perussuomalaiset ry:n 20-vuotisjuhlaan. Olen Tuomas Tähti, yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja.

Aivan aluksi haluan kiittää Turun kaupunkia siitä, että saamme käyttää tätä hienoa valtuustosalia ja että kaupunki on osoittanut vieraanvaraisuutta tarjoilun muodossa. Kiitos.

Merkittävä prosenttiosuus Perussuomalaisten nykyään toiminnassa olevista paikallisyhdistyksistä on perustettu vuoden 2007 aikana tai sen jälkeen. Tämä seikka osoittaa kaksi asiaa: Ensinnäkin sen, että Perussuomalaiset on uusi puolue, jonka kenttä on kasvanut vasta viimeisimpien kymmenen vuoden aikana nykyiseen kertaluokkaansa, ja toiseksi se osoittaa sen, että Turun Perussuomalaisten toiminnalla on puolueemme mittakaavassa jo sangen pitkät perinteet.

Turun Perussuomalaiset ry:n perustamiskokous pidettiin vuoden 1996 puolella, mutta yhdistyksen syntymäpäivänä on käytännössä alettu pitää päivämäärää 17.1.1997, jolloin paikallisyhdistys lisättiin virallisesti yhdistysrekisteriin.

Perustamiskirjan allekirjoittajat voi laskea yhden käden sormilla, mutta tänä päivänä Turun Perussuomalaiset ry:llä on yli 140 jäsentä.

Perussuomalaisten edeltäjäpuolueen eli Suomen Maaseudun Puolueen aikoina Turussa oli useita SMP:n paikallisyhdistyksiä. Vielä nykyäänkin elää yllättävän yleinen harhaluulo siitä, että SMP olisi sama puolue kuin Perussuomalaiset, jonka nimi vain vaihdettiin. Tämä luulo on väärä, sillä 1990-luvulla perustettiin kokonaan uusi puolue ja vähän myöhemmin tänne Turkuun perustettiin uusi paikallisyhdistys. On hyvällä tavalla erikoinen sattuman oikku, että nuo vanhat, kauan sitten hiipuneet Suomen Maaseudun Puolueen Turun alueen paikallisyhdistykset siivotaan yhdistyslain muutoksen myötä vihdoinkin pois yhdistysrekisteristä juuri nyt tammikuun aikana, kun tämä ”uusi” yhdistyksemme viettää 20-vuotisjuhlaansa.

Tähän juhlaan on kutsuttu melkein 200 henkilöä. Heidän joukossaan on yksi, joka allekirjoitti yhdistyksen perustamiskirjan ja on ollut mukana Turun Perussuomalaisten toiminnassa yhtäjaksoisesti kaikkien 20 vuoden ajan. En itse puhu tämän pidempään, sillä olen ollut puolueen ja Turun paikallisyhdistyksen jäsen vasta kuusi vuotta, vaan annan puheenvuoron yhdistyksen grand old manille Veikko Lehtoselle. Veikko, ole hyvä ja tule tänne eteen pitämään oma puheesi, kiitos!

Kategoria(t): 2017, blogi, suomeksi | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Linnan juhlien harhautus

(Julkaistu Rahvaan numerossa 3/2016.)

Itsenäisyyspäivä on taas lähellä! Viime vuonna eli 2015 Ylen lähettämä Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto eli Linnan juhlat -lähetys teki uuden katseluennätyksen.

”Suomi tarvitsee yhteisiä, positiivisia kokemuksia. Tähän tarpeeseen itsenäisyyspäivä ja erityisesti Linnan juhlat vastaa hyvin. Olemme viimeiset pari vuotta korostaneet, että itsenäisyys on iloinen asia. Katsojaluvut ovat yksi signaali siitä, että suunta on ollut oikea”, sanoi tuolloin viime vuonna Ylen itsenäisyyspäivän ohjelmiston päätuottaja Marko Krapu.

Olen samaa mieltä siitä, että yhteiset, positiiviset kokemukset ovat hyväksi suomalaisille. Itsenäisyydestä puhun kuitenkin konditionaalissa: Itsenäisyys olisi iloinen asia.

Suomi ei enää ole itsenäinen valtio ja sen myötä itsenäisyyden juhliminen on menettänyt merkityksensä. Tarkastelutavasta riippuen menetimme itsenäisyyden joko Euroopan unioniin liittyessämme 1995 tai Lissabonin sopimuksen astuessa voimaan vuonna 2009 tai asteittaisena prosessina EU:n integraation vähitellen syventyessä. Jotkut vähättelevät EU:n liittovaltiokehityksen merkitystä Suomen itsenäisyyden kannalta, toiset taas myöntävät ilmiön olemassaolon mutta näkevät sen myönteisenä asiana.

Itsenäisen valtion tärkeitä tunnusmerkkejä ovat mm. oma lainsäädäntö, oma valuutta, kansallinen budjetointi sekä valta päättää ulkopolitiikasta, kauppapolitiikasta ja rajapolitiikasta. Näihin kaikkiin EU-lonkerot ulottuvat oleellisesti. Jo pelkästään lakiemme yhteensopivuuden varmistaminen Euroopan komission ja muiden jäsenmaiden kanssa on aihe, joka täyttäisi koko tämän lehden.

Edellä mainittujen lisäksi on symbolisia tunnusmerkkejä, kuten oma lippu, kansallislaulu ja almanakkaan merkitty itsenäisyyspäivä. Niiden merkitys on kuitenkin tunnearvoa lukuun ottamatta vähäinen. Siksi EU:n onkin helppoa antaa jäsenmaiden pitää ne. Näin ylläpidetään harhakäsitystä itsenäisyydestä. Kerran vuodessa harhaa vieläpä vahvistetaan Linnan juhlilla.

Linnan juhlien glamour olisi hienoa katseltavaa, jos juhlaan olisi aihetta. Nykyään tapahtuma on valitettavasti onttoa pintakuorrutusta ilman sisältöä.

Niin kauan kuin Suomi on nykymuotoisen EU:n jäsen, vietän 6.12. itsenäisyytemme muistojuhlaa enkä itsenäisyyspäivää.

Kategoria(t): 2016, Rahvas, suomeksi | Avainsanat: , , , , | Kommentoi