Matti Järviharju puhuu!

Tuomas Tähti haastatteli Matti Järviharjua sähköpostitse tammikuussa 2020.

TT (Tuomas Tähti): Pyydän sinua esittelemään itsesi lukijoille. Kuka olet ja mitä teet?

Matti Järviharju.

MJ (Matti Järviharju): Olen 75-vuotias yrittäjä Kauhajoelta. Olen pienviljelijäperheestä, johon kuului vanhempien lisäksi seitsemän lasta. Minulla on kansakoulutausta – kouluun oli matkaa seitsemän kilometriä. Keskikoulu oli taloudellisesti poissuljettu mahdollisuus ”köyhien lapsilta”. Minulla on vaimo, kaksi lasta ja kolme lastenlasta. Vapaa-ajallani harrastuksista päällimmäisenä on raittiustyö, jotta etenkin lapset ja nuoret saavat raittiin elinympäristön. Anna lapselle raitis elämä. Olen valtakunnallisen Raittiuden Ystävät ry:n liittovaltuuston varapuheenjohtaja ja hallituksen jäsen.

TT: Missä tehtävissä ja asemissa olet tehnyt työurasi?

MJ: Vuonna 1961 lähdin merille 16-vuotiaana. Ennen merimiehen uraa olin nähnyt kaksi laivaa Kristiinankaupungissa. Jungmannina aloitin, kapteenina lopetin. Valtameriliikenteessä myös yliperämieheltä vaaditaan kapteenin pätevyys. Merikapteeniksi valmistuin Rauman merenkulkuopistossa. Kymmenen aktiivisen merivuoden jälkeen siirryin maakravuksi työllistäen yrittäjänä 14 henkilöä pääosin Kauhajoella. Yrittäjä olen ollut yli 40 vuotta. Työn puolesta olen RT-kortin työryhmässä (kansallinen) ja savunpoistotyöryhmässä (EU).

TT: Olet ollut pitkään poliittisessa toiminnassa. Mikä sytytti sinussa mielenkiinnon kipinän siihen?

MJ: Ensin olin sivusta seuraaja Kauhajoella. Yrittäjänä tarkkailin ”pienen kuntalaisen” kohtelua politiikan pyörityksessä, mikä ei mielestäni ollut hyvä eikä oikeudenmukainen.

TT: Olet usein puhunut Neuvostoliitolle menetettyjen alueiden palauttamisesta Suomelle. Miksi tämä aihe on mielestäsi merkittävä?

MJ: Suomen on tärkeätä saada miehitetyt alueet omikseen sekä henkisesti että taloudellisesti. Taloudellisesti Suomi olisi aluepalautusten jälkeen lähes omavarainen esim. raakaöljyssä. Suomen irtautuessa Venäjästä Venäjä määritteli Suomen alueen rajat, jotka ovat oikeat ja joita tulee kunnioittaa. Oikeudenmukaisuus ja itsenäisten valtioiden/kansojen itsenäisyyden hyväksyminen on peruslähtökohta hyville naapuruussuhteille nyt ja tulevaisuudessa. Suomen aluepalautuksille oli mahdollisuus Paavo Väyrysen toimiessa ulkoministerinä, mutta se tilaisuus tärveltiin.

TT: Miten suhtaudut Venäjän hallintoon ja venäläisiin kansana?

MJ: ”Ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi.” Venäjä/Neuvostoliitto on aina ollut maailmanpolitiikan pelaaja. Siinä pelissä itsenäiset pienet valtiot ja kansat ovat pelinappuloita. Venäläiset yksittäisinä kansalaisina ja henkilöinä ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Venäläiset kansana/kansakuntana ovat arvaamattomia ja äärettömän uskollisia johtajilleen joko ideologisesti tai pakolla.

TT: Olet kauan sitten vaikuttanut Perustuslaillisessa oikeistopuolueessa. Mistä syistä liityit siihen?

MJ: Perustuslailliset yrittivät tuoda politiikkaan vaihtoehtoja, vaikka se olikin käytännössä puolue yhden yksittäisen henkilön tukemiseksi eduskuntaan. Tilanteessa, jossa minua kysyttiin useampaan kuin yhteen ryhmään ehdokkaaksi, perustuslailliset oli oikea valinta, koska siellä sai olla omaa mieltä ja mielipiteet sai esittää julkisesti.

TT: Olitko ollut jonkin muun puolueen toiminnassa mukana jo ennen Perustuslaillista oikeistopuoluetta vai oliko se ensimmäinen puolueesi?

MJ: Olin pitkään kokoomuksen jäsen, mutta en ollut silloin mukana politiikassa näkyvästi. Perustuslaillinen puolue oli ensimmäinen, jossa osallistuin politiikkaan.

TT: Perustuslaillisen oikeistopuolueen kuihduttua olit puheenjohtajana uudessa IKL:ssä eli Isänmaallinen Kansallis-Liitto – IKL – ry:ssä, joka perustettiin vuonna 1993. Miksi 1990-luvulla valittiin nimeksi ja linjaksi lähes samat kuin vuosikymmeniä aiemmin lakkautetulla IKL-puolueella eli Isänmaallisella kansanliikkeellä?

MJ: IKL oli ja on arvopohjaltaan isänmaallinen järjestö ja IKL on aikaan sopiva nimi. Isänmaallinen kansanliike on alkuperäinen laittomasti lakkautetun järjestön nimi, jota ei heti hyväksytty uuden yhdistyksen nimeksi vaan rekisteröiminen kesti neljä vuotta. Muokattu nimi Isänmaallinen Kansallis-Liitto – IKL otettiin käyttöön ”pakotteitten” myötä. IKL nostattaa voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Rehellisyyden ja avoimuuden tulisi olla politiikassa peruslähtökohta ja niitä IKL harrasti ja harrastaa. IKL on osaltaan vaikuttanut Perussuomalaisten nykyiseen linjaan, joka on kansan tahdon mukainen. Erinäisiä eri nimillä olevia ryhmittymiä on syntynyt ja kuollut, kun viesti ei ole ollut selvä.

TT: Olit perustamassa Sinivalkoista puoluetta Olavi Mäenpään (1950–2018) ja Väinö Kuisman kanssa vuosina 2000–2001. Sinivalkoinen puolue rekisteröitiin yhdistyksenä, mutta se ei koskaan päässyt puoluerekisteriin asti. Miksi yhteistyö Mäenpään ja Kuisman kanssa ei tuottanut hedelmää?

MJ: Kuisma oli ok. Mäenpää sen sijaan oli narsisti, joka halusi ”kalifiksi kalifin paikalle” sopimuksista piittaamatta. Jokaisessa yhdistyksessä ja puolueessa, jossa Mäenpää on ollut mukana, on tuuli käynyt ja vienyt Mäenpäälle vaaralliset kilpailijat pois. Jos Mäenpää olisi pysynyt sopimuksissa ja toiminut yhteiseksi hyväksi, hän todennäköisesti olisi päässyt Arkadianmäelle.

TT: Sinä ja Mäenpää kritisoitte toisianne vuoden 2001 jälkeen varsin kovin sanoin jopa televisiossa ja Mäenpää kutsui sinua mm. ”työläisten kurjistajaksi” vuonna 2002. Myöhempinä vuosina teit kuitenkin ajoittain yhteistyötä Mäenpään kanssa. Millaiset välit teillä oli hänen kuollessaan?

MJ: Väitteitä maailmaan sopii, oli totta tai valhetta. Mäenpää meni herkästi henkilökohtaisuuksiin, jos ei muuten pärjännyt. Minulla on ollut työntekijöitä yli 40 vuotta ja on työtilanteesta riippuen 10–20 henkilöä. Alan työehtoja noudatetaan ja osa työntekijöistä on ollut töissäni yli 30 vuotta. Mäenpää oli unohtanut työnteon ja hän eli osittain yhteiskunnan kustannuksella. Järkevää yhteistyötä voidaan harjoittaa vaikka vihollisen kanssa. Välit Mäenpäähän olivat asialliset ja loppuaikana Mäenpää vetäytyi sivuun.

TT: Seuraavissa kysymyksissä käydään läpi vaalihistoriaasi. Olit vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Yhteisvastuu puolueen [sic] ainoa kansanedustajaehdokas Vaasan vaalipiirissä. Miksi ryhdyit Yhteisvastuu puolueen ehdokkaaksi? Olitko puolueen jäsen?

MJ: En ollut milloinkaan Yhteisvastuu puolueen jäsen. Miksi ei olisi voinut olla ehdokas? Se oli vapaa kenttä mielipiteiden esittämiseen.

TT: Vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa olit Olavi Mäenpään johtaman Suomen Kansan Sinivalkoiset rp:n ehdokas. Sujuiko yhteistyönne tuolloin hyvin, vaikka olitte riidelleet julkisesti vain pari vuotta aiemmin? Oliko Suomen Kansan Sinivalkoisissa mielestäsi potentiaalia kasvaa eduskunta- tai europarlamenttipuolueeksi?

MJ: Asiat riitelevät, miehet eivät. Suomen Kansan Sinivalkoiset rp:llä ei ollut poliittista tulevaisuutta Mäenpään johdolla.

TT: Vuosien 2004, 2008 ja 2012 kuntavaaleissa olit Perussuomalaisten ehdokaslistalla Ilmajoella. Oletko koskaan ollut Perussuomalaisten jäsen?

MJ: En ole ollut Perussuomalaiset rp:n jäsen. Ilmajoella olin kuitenkin jonkin aikaa paikallisyhdistyksen eli Ilmajoen Perussuomalaiset ry:n jäsen. Useasti minua on pyydetty Perussuomalaiset rp:n jäseneksi, mutta toisaalta on suuri määrä myös toisin ajattelevia, joten mietintämyssy on päässä.

TT: Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa olit Suomen Isänmaallinen kansanliike rp:n (jota usein kutsuttiin Isänmaalliseksi kansanliikkeeksi ja joka käytti itsestään lyhennettä IKL) puheenjohtaja ja puolueesi ainoa ehdokas Uudenmaan vaalipiirissä. Asuit kuitenkin Ilmajoella, joka on kaukana Uudeltamaalta. Miksi olit ehdokkaana Uudenmaan vaalipiirissä?

MJ: Suomi on vapaa maa – vaalien osalta. Halusin kokeilla poikkeavaa tapaa, koska Uudellamaalla hyväksytään ulkopaikkakuntalainen.

TT: Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa olit yksi Vapauspuolueen (sittemmin Sinivalkoinen Rintama) ehdokkaista Pirkanmaan vaalipiirissä. Samassa vaalipiirissä vaikutti puolueen puheenjohtaja Kalevi Helo. Miten Helo mielestäsi suoriutui puolueen puheenjohtajana?

MJ: Totuus on karvas: Kalevi Helo ei ollut puoluejohtajatyyppiä. Hän ei saanut joukkoja taakseen. Eräät osa-alueet hän toisaalta hoiti mallikkaasti. Helo on hyvä johtaja sellaiselle ryhmälle, joka ei pyri julkisuuteen.

TT: Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa ja vuoden 2015 eduskuntavaaleissa olit Muutos 2011 rp:n ehdokas. Muutospuolueen keskeinen teema oli suoran demokratian edistäminen. Mitä mieltä olet suorasta demokratiasta?

MJ: Suora demokratia on hyvä ja aito toiminnan muoto, etenkin kuntavaaleissa. Edustuksellinen demokratia on puoluevaltaa ja joissakin tapauksissa sillä ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa.

TT: Vuoden 2017 kuntavaaleissa olit Kansallinen Kokoomus rp:n ehdokaslistalla Ilmajoella. Millainen puolue kokoomus mielestäsi on?

MJ: Kokoomus on ”herrapuolue”, jota tarvitaan Suomessa vastapainona sosialisoinnille ja maamme tulevaisuuden takaamiseksi. Jo ennen poliittista toimintaani olen ollut kokoomuksen jäsen, mutta en toimiva. Ensimmäisen kerran minut valittiin kokoomuksen listalta Kauhajoen kunnanvaltuustoon sitoutumattomana. Vaalien jälkeen kokoomus vaati, että liityn kokoomuksen jäseneksi, mutta en liittynyt. Minut oli valittu sitoutumattomana ja sellaisena pysyin. Asia kostettiin siten, että en saanut mitään luottamuspaikkaa valtuustopaikan lisäksi.

TT: Viime vuoden eduskuntavaaleissa olit yksi Paavo Väyrysen perustaman Seitsemän tähden liike rp:n ehdokkaista Vaasan vaalipiirissä. Mitä ajattelet Väyrysestä?

MJ: Paavo Väyrynen on sinnikäs ”sissi”, joka ajaa asiaansa jääräpäisesti ja usein onnistuen. Paavo on viisas mies ja hänellä on äärettömän paljon tietoa ja taitoa. Itse kuitenkin koen Paavon pahaksi virheeksi sen, että Paavo ”ryssi” miehitettyjen alueiden palauttamisen Suomelle silloin kun se oli mahdollista.

TT: Olet ollut monta vuotta kunnanvaltuutettuna. Vastasiko valtuustotoiminta odotuksiasi?

MJ: Olen ollut pari kautta kunnanvaltuutettu sekä Kauhajoella että Ilmajoella. Tutustuin valtuuston toimintaan jo ennen valituksi tulemista. Pääsääntöisesti päätökset tehdään muualla kuin valtuustossa. Liian usein kunnanvaltuusto on pelkkä kumileimasin. Jos suuret ryhmät ajavat kuntalaisten etua, tulee oikeita päätöksiä. Jos vallassa olevat ajavat puolueensa etua ja omaa etuaan, kuntalaisille ei hyvää seuraa vaan päätökset ovat vääriä. Kuntatasolla tulisi olla nykyisen puolueperiaatteen tilalla ”mies ja ääni” -periaate valtuutettuja valittaessa. Sitten valtuustossa päätökset olisivat kuntalaisten edun ja oikeudenmukaisuuden mukaisia.

TT: Mitä neuvoja haluat antaa niille henkilöille, jotka ovat ensimmäistä kertaa ehdokkaina ensi vuoden (2021) kuntavaaleissa?

MJ: Ole sinut itsesi kanssa. Kysy itseltäsi, mikä on tavoitteesi. Jos tavoitteesi on edetä poliittisella saralla, unohda omatunto ja tee siten kuin käsketään. Mielistele vallankäyttäjiä ja tottele kyseenalaistamatta annettua tehtävää, jotta etenet poliittisella urallasi niin, ettei perässä pysy. Myöhemmin voit ottaa ”vapauksia”, jos et ole vielä muuttunut poliittisen valtakoneen rattaaksi. Jos kuitenkin kunnioitat omaatuntoasi ja oikeudenmukaisuutta, tuot omat näkemyksesi esille ja pysyt niissä niiden ollessa järkeviä. Itse olen aina ollut itsenäinen ja pyrkinyt toimimaan oikeudenmukaisesti kansalaisten hyväksi. Olen saanut runsaasti positiivista palautetta, mistä olen kiitollinen. Poliittiset puolueet ovat pitäneet huolen siitä, etten ole saanut poliittista valtaa. Päivääkään en vaihtaisi pois.

TT: Uskotko, että sinun olisi kannattanut lähteä mukaan Perussuomalaisten riveihin vuonna 1995 (jolloin PS perustettiin) ja vaikuttaa Perussuomalaisten ohjelmiin sisältä käsin?

MJ: Timo Soinin puheenjohtajuusaikana olisin lentänyt ulos puolueesta, jos olisin säilyttänyt terveen itsenäisen ajattelun ja toiminnan. Kyllähän minun olisi poliittisesti (jos on iso tarve poliittiseen valtaan) kannattanut mennä Perussuomalaisiin. Ei se kuitenkaan olisi kannattanut, jos haluaa katsoa itseään peilistä. Ajat ovat muuttuneet ja nyt Perussuomalaiset on järkevä, kansan edun mukaisesti toimiva puolue.

TT: Millä mielellä olet seurannut Teemu Lahtisen (ps.) kulkua politiikassa? Lahtinen lienee poliittisesti menestynein niistä sinua nuoremmista ihmisistä, jotka olivat johtamasi Isänmaallinen Kansallis-Liitto – IKL – ry:n toimijoita 1990-luvulla.

MJ: Teemu Lahtinen on nuori ja terveesti ajatteleva poliitikko, jolla on loistava tulevaisuus. Teemu toimii sivistyneesti, vaikka olisi eri mieltä ”vihollistensa” kanssa. Minulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin pelkästään hyvää Teemusta. Hänen ei tarvitse katua eikä selitellä tekemisiään eikä sanomisiaan. Teemulle toivon kaikkea hyvää ja onnea sekä menestystä valitsemallaan uralla.

TT: Sinulle avautui tie rekisteröidyn puolueen puheenjohtajuuteen vasta vuonna 2006, kun sinusta tuli Väinö Kuisman siihen asti johtaman Suomi – Isänmaa rp:n (aiemmin Suomi Nousee – Kansa Yhdistyy rp) uusi puheenjohtaja. Sinun johdollasi puolueen nimi muutettiin nopeasti Suomen Isänmaalliseksi kansanliikkeeksi ja tuolla nimellä puolue osallistui vuoden 2007 eduskuntavaaleihin. Missä ja milloin tarkalleen pidettiin kokous, jossa sinut valittiin kyseisen puolueen puheenjohtajaksi eli Kuisman seuraajaksi? Oliko puolueen puheenjohtajaksi muita ehdokkaita kuin sinä?

MJ: Puolueen puheenjohtajavalinta tehtiin Lahdessa. Yhtäkään vastaehdokasta ei ollut. Kuisma halusi irtaantua politiikasta. Olen kunnioittanut hänen päätöstään enkä ole ollut häneen yhteydessä sen jälkeen kun hän erosi puolueesta. [Haastattelijan huomautus: Puolueella tarkoitetaan tässä kohdassa Suomen Isänmaallista kansanliikettä. Isänmaallinen Kansallis-Liitto – IKL – ry on eri oikeushenkilö, jota ei koskaan lisätty puoluerekisteriin.]

TT: Suomen Isänmaallinen kansanliike eli ”2000-luvun IKL” on ainoa poliittinen ryhmä, jota olet johtanut siihen aikaan kun ryhmä oli puoluerekisterissä. Vastasiko puoluejohtajuus odotuksiasi?

MJ: Olin täysin tietoinen siitä, mihin ryhdyin. Se oli varaton ja pieni puolue, jonka toimintamahdollisuudet olivat hyvin rajalliset. Kokemus oli silti paljon antava ja toki haasteellinen.

TT: Vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen Suomen Isänmaallinen kansanliike poistettiin puoluerekisteristä huonojen eduskuntavaalitulosten takia. Mitkä syyt sinun nähdäksesi aiheuttivat sen, että IKL-järjestöt eivät 1990-luvulla ja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä saavuttaneet merkittävää valtakunnallista kannatusta?

MJ: Vuosikymmeniä IKL:ä lyötiin kuin vierasta sikaa ilman että IKL pystyi puolustautumaan. IKL oli joutunut valheitten uhriksi. Uuden IKL:n perustamisen myötä lehdistö näytti karvansa. Länsimainen ruotsinkielinen lehdistö sentään suhtautui puolueettomasti ja tasapuolisesti. Suomenkielinen lehdistö oli suomettumisessaan ja itsesäälissään niin raukkamaisella tasolla (harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta), että totuutta ja tasapuolisuutta oli turha odottaa. Ilkka-lehti Seinäjoelta oli röyhkeydessään ylivertainen. Ilkan omat toimittajat kirjoittivat Ilkkaan mielipidekirjoituksia, jotka olivat IKL-vastaisia, kun lehden lukijakunta ei sellaisia kirjoittanut. Soitin päätoimittajalle ja sanoin, että jos tällainen kirjoittelu ei toimittajien osalta lopu, asia siirtyy poliisitutkintaan. Sitten kirjoittelu loppui. Ammattiliitot, joissa on punainen valta, tekivät kaikkensa estääkseen jäsenistönsä liittymisen IKL:än. Eräs jäsenemme menetti korkeakoulupaikan, jokunen menetti työpaikan ja monia muitakin tapauksia on, mutta en kerro enempää niistä, koska ihmiset saatettaisiin tunnistaa. Jäsenet soittivat minulle ja asioista keskusteltiin, jolloin ohjeeksi tuli, että kenenkään ei kannata pilata elämäänsä joutumalla poliittisen vainon kohteeksi. Kyseessä olivat pääsääntöisesti nuoret ihmiset, joilla oli elämä edessä. Jäsenluettelot olivat tietysti salaisia ja ulkopuolisille ei annettu yhteystietoja, ellei asianomainen itse antanut. Pyydettäessä annettiin todistus IKL:stä eroamisesta – tällaista menettelyä tarvittiin Euroopan viimeisessä ”kommunistivaltiossa”, jossa ei ollut poliittista vapautta. Jatkuvat sabotaasit haittasivat – ei minua, mutta valtaosaa jäsenistöstä, sillä he eivät olleet tottuneita sellaiseen menoon itseään demokraattiseksi kutsuvassa valtiossa. Huvila räjäytettiin, tuliaseella ammuttiin kohti (huono sihti) ja elintarvikkeita myrkytettiin. Seppelmarssimme olivat aina ”terroristivasemmiston” hyökkäysten kohteina, joten useimmiten poliisi oli turvaamassa laillisen toimintamme. Nuorsuomalaiset muuten perustettiin IKL:n kasvun hillitsemiseksi.

TT: Jos verrataan toisiinsa 1990-luvulla johtamaasi IKL-yhdistystä ja nykyajan Perussuomalaiset-puoluetta, mitkä ovat mielestäsi merkittävimmät linjaerot?

MJ: Linjaeroja ei ole. Nykyajan Perussuomalaiset on suomalaisten asialla laillisin keinoin.

TT: Tällä hetkellä Perussuomalaisilla on suuri kannatus. Miten suhtaudut siihen ajatukseen, että Perussuomalaisista voi juuri alkaneella 2020-luvulla tulla jälleen hallituspuolue?

MJ: Uskon, että Perussuomalaisissa on sellaiset päättäjät, jotka tietävät, milloin ja millä ehdoilla kannattaa lähteä hallitukseen.

TT: Miltä Suomen tulevaisuus sinusta näyttää?

MJ: Huonolta, koska hallitus jakaa rahaa, jota ei ole olemassa. Suomeen päästetään maahantunkeutujia ilman minkäänlaista kontrollia. Nykyhallituksesta ei löydy vastuunkantajia vaan rikollisten ja laittomien maahantunkeutujien paapojia. Menneinä aikoina, kun ryssä pyrki Suomeen ilman asianmukaisia asiakirjoja, se otettiin vastaan ase kädessä, mutta nyt maahantunkeutujat otetaan vastaan rahatukku kädessä.

TT: Mikä on merkittävin unelmasi?

MJ: Unelmia tulee aina olla. Rasismi tulee poistaa Suomesta. Maassamme on runsaasti rasismia ja se kohdistuu kantaväestöön. Kantaväestö elää omassa maassaan syrjittynä, sorrettuna, unohdettuna ja pelon alla. Jokaisen, joka täällä elää ja asuu, on kykyjensä mukaan ylläpidettävä ja rakennettava tätä maata. Suurin toiveeni on, että rakasta kotimaatamme ei uhrattaisi globalisaation alttarille ja että tulisi päivä, jolloin Suomi vapautuisi miehittäjistä. Oma kansa ensin!

Kategoria(t): 2020, blogi, suomeksi | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Suomalaisten puolella

Politiikassa on paljon erilaisia eturyhmiä. Monet niistä ovat selkeästi hahmotettavissa ja rajattavissa. Jos jokin puolue ilmoittaa olevansa vaikkapa Suomessa asuvien ruotsinkielisten ja ruotsia sujuvasti osaavien kaksikielisten ihmisten asialla, ei suurta sekaannuksen riskiä liene. Jos jokin puolue ilmoittaa olevansa päätoimisten maanviljelijöiden asialla, puolueen kampanjoinnin kohderyhmä lienee niin ikään helposti ymmärrettävissä.

Joskus eturyhmään liittyvä väärinkäsityksen riski on suuri. Esimerkiksi puoluerekisteristä nyttemmin poistetun Suomen Senioripuolueen puheenjohtaja ilmoitti ennen vuoden 2007 eduskuntavaaleja, että Suomen Senioripuolue on kaikenikäisten eläkeläisten asialla. En olisi osannut päätellä sitä puolueen nimestä, jossa mainittiin seniorit. Nuorikin ihminen voi olla eläkeläinen.

Väärinkäsitysten vaara on suuri myös silloin, jos puolue ilmoittaa olevansa köyhien asialla. Tarkoitetaanko suhteellista köyhyyttä vai absoluuttista köyhyyttä? Ne ovat kaksi eri asiaa. Köyhien puolustajana esittäytyvän puolueen pitäisi selkeästi kertoa, tarkoittaako se köyhillä absoluuttisesti köyhiä vai suhteellisesti köyhiä.

Jos jokin puolue ilmoittaa olevansa köyhien puolella ja kertoo sitten julkisuudessa, että sen ohjelmiin tai tavoitteisiin ei kuulu lausua mitään köyhyyden määrittelemisestä tai rajaamisesta, puolue on naurettava.

Epäselvyyttä voi seurata siitäkin, jos jokin nationalistinen tai isänmaallinen puolue tai vaaliehdokas ilmoittaa olevansa suomalaisten puolella tai mainitsee tavoitteissaan uudet suomalaiset sukupolvet.

Jos puolue tai sen ehdokas asettuu puheissaan tai kirjoituksissaan suomalaisten puolelle, puolueen tai ehdokkaan on suotavaa kertoa, keitä sana ”suomalaiset” tarkoittaa. Muussa tapauksessa puolustettavien joukosta jää äänestäjien keskuuteen merkittävästi erilaisia luuloja. Puhujasta riippuen sanalla ”suomalaiset” tarkoitetaan toisinaan kaikkia Suomen kansalaisia, toisinaan etnisesti suomalaisia ja niin edelleen.

Olisi kohtuutonta vaatia mitään puoluetta listaamaan kaikki suomalaiset ja tekemään kattava lista eturyhmäänsä kuuluvista ihmisistä. Ehkäpä yhtä valtava urakka olisi listata yksityiskohtaisesti kaikki asiat, joita suomalaisuuteen puolueessa liitetään.

Periaatteellinen ja maailmankatsomuksellinen linjaus on kuitenkin tarpeellinen.

Joidenkin mielestä ei-suomalainen maahanmuuttaja muuttuu suomalaiseksi välittömästi saadessaan Suomen kansalaisuuden. Joidenkin muiden mielestä ei-suomalaisen maahanmuuttajan muuttuminen suomalaiseksi edellyttää passin lisäksi työntekoa nettoveronmaksajana, patrioottista eli isänmaallista tunnetta uutta kotimaata kohtaan tai vaikkapa varusmiespalveluksen suorittamista Suomessa. Joidenkin ihmisten mielestä kielitaidosta tai nimestä on mahdollista päätellä, onko henkilö suomalainen vai ei. Mielipiteitä on laidasta laitaan.

Suomalaisuuden käsite kärsii vakavan inflaation, jos yleisesti uskotaan, että kuka tahansa voi muuttua suomalaiseksi. Sellainen ajattelu voi edistää väestönvaihdosta.

Voiko ei-suomalainen maahanmuuttaja muuttua suomalaiseksi? Jos voi, niin miten se voi tapahtua? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä. Jos suomalaiset eturyhmäkseen ilmoittava kansallismielinen tai isänmaallinen puolue ei kerro näkemystään siitä, millaiset ihmiset ovat suomalaisia, puolue käytännössä antaa tilaa niille poliittisille ja metapoliittisille ryhmille, jotka ovat halukkaita julkaisemaan omia näkemyksiään suomalaisuudesta.

Jos puolueen sanoma on monitulkintainen, voi jokainen äänestäjä tehdä itselleen mieluisen tulkinnan. Taitavasti käytettynä monitulkintainen viestintä voi jopa ratkaista puolueelle vaalivoiton, mutta hintana on, että puoluetta äänestetään osittain keskenään ristiriitaisista syistä. Se ei ole ihanteellista eikä reilua.

Selkeä viestintä ja reilu peli ovat tärkeämpiä asioita kuin vaalien voittaminen. Politiikka on tunnetusti mahdollisuuksien taidetta, mutta tulkinnanvaraisuus sopii taiteeseen paremmin kuin politiikkaan.

Kategoria(t): 2019, blogi, suomeksi | Avainsanat: , , , , , , , , , | Kommentoi

Työllisyystavoite on vanhanaikainen

(Julkaistu Helsingin Sanomissa 5.6.2019.)

Antti Rinteen (sd.) johdolla neuvotellussa hallitusohjelmassa on tavoite, että Suomen työllisyysaste nousee 75 prosenttiin. Päämääränä on ”ammattilaisten Suomi, missä jokaisen tiedot ja taidot ovat työelämän käytössä”.

Hallitusohjelman sisältö on ongelmallinen aikana, jolloin ihmistyön kysynnän jatkuvuus on epävarmaa. Tekniset innovaatiot ovat toistaiseksi lähinnä helpottaneet ja tehostaneet ihmisten ahertamista, kun yhä enemmän työtä on saatu tehtyä yhä nopeammin. Oleellista on, että uusia työpaikkoja on syntynyt vanhojen tilalle.

Nyt edessä saattaa olla uudenlainen aikakausi, koska erilaiset tekoälyt osaavat tehdä jo henkisiä ja luoviakin työtehtäviä. Lisäksi yhä useampi matalan koulutuksen ammatti siirtyy koneiden ja ohjelmistojen harteille.

Pitääkö työllisyysasteen nousemiseen pyrkiä myös silloin, jos koneet ja ohjelmistot tekevät työt nopeammin, paremmin ja halvemmalla? Tämä on kysymys, johon hallitusohjelma suhtautuu vanhanaikaisesti.

Suomessa kannattaa pohtia jo etukäteen, miten voimme sopeuttaa yhteiskuntamme, jos ihmistyön kysyntä tulevaisuudessa vähenee huomattavasti eikä lisäkoulutus takaa työllistymistä. Jos merkittävä osa työikäisistä ja työkykyisistä ei tulevaisuudessa löydä töitä, koska työt teetetään koneilla ja ohjelmistoilla, on aiheellista miettiä koko kansaa koskevan perustulon käyttöönottoa. Sellaiseen pohdintaan Rinteen hallitusohjelma ei kannusta.

Kategoria(t): 2019, Helsingin Sanomat, suomeksi | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Nationalistin henkinen horisontti on julkaistu

Nationalistin henkisen horisontin kansi.

Ensimmäinen kirjani Nationalistin henkinen horisontti tuli myyntiin 2.5.2019. Kirja on omakustanne ja siinä on 154 sivua.

Nationalistin henkinen horisontti on poliittinen kirja, joka puolustaa ideologisuutta ja kansallismielisyyttä eli nationalismia. Kirja käsittelee etenkin kansallismielisyyteen, isänmaallisuuteen ja suomalaisiin liittyviä asioita. Mukana on myös kulttuuriin ja filosofiaan liittyvää tekstiä sekä kerrontaa omasta poliittisesta toiminnastani kahdella eri vuosikymmenellä.

Kirjassa korostan, että politiikassa ei ole pysyviä saavutuksia, mutta kansallismielisille pysyvät tappiot ovat mahdollisia. Niinpä Suomessa tarvitaan kansallismielistä toimintaa jatkuvasti – niin kauan kuin suomalainen kansa on olemassa.

Nationalistin henkisen horisontin ISBN-tunnukset ovat ISBN 978-952-94-1815-2 (nid.) ja ISBN 978-952-94-1816-9 (PDF). Tätä kirjoittaessani kirja on myynnissä Opus Liberumin verkkokaupassa.

Nationalistin henkinen horisontti

Kategoria(t): 2019, blogi, suomeksi | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Mielipiteet eivät säilytä suomalaisuutta

Kansalaisuus ja kansallisuus eivät ole synonyymejä toisilleen. Suomen kansalaisuus voidaan myöntää myös ei-suomalaiselle henkilölle. Se riippuu lainsäädännöstä.

Kun sanon ihmisille, että suomalaisuus kansallisuutena sisältää erityispiirteitä ja että Suomen passin omistaminen, suomen kielen opetteleminen, Suomen lakien noudattaminen ja verojen maksaminen Suomeen eivät tee maahanmuuttajasta kansallisuudeltaan suomalaista, on saamani reaktio usein jotakin tällaista: ”Ettäs kehtaat sanoa noin! Minulla on [puoliso/kollega/naapuri/ystävä/sukulainen], joka on maahanmuuttaja ja hän on Suomelle hyödyllinen ja tekee ahkerasti töitä ja on sopeutunut tähän yhteiskuntaan. Kyllä hän on ihan yhtä suomalainen kuin sinäkin!”

Tuollainen reaktio implikoi, että suomalaisuutta pidetään jonkinlaisena saavutuksena, elämäntapavalintana tai pelkkänä identiteettinä. Työperäinen maahanmuuttaja tai humanitaarinen maahanmuuttaja voi tietyillä edellytyksillä saada Suomen kansalaisuuden, mutta suomalaisuus kansallisuutena ei tule passin kylkiäisenä.

Kun sanon vaikkapa, että Afrikassa varttuneet ja Afrikasta Suomeen aikuisina muuttaneet vieraskieliset tummaihoiset maahanmuuttajat eivät ole suomalaisia, tarkoitukseni ei ole loukata eikä vähätellä heitä. Maahanmuuttajan kutsuminen ulkomaalaiseksi ei ole loukkaus. Henkilön kutsuminen suomalaiseksi ei ole kohteliaisuus. Suomalaisten joukkoon kuuluminen ei tee yksilöstä arvokkaampaa kuin vaikkapa zulujen joukkoon kuuluminen.

En ylpeile suomalaisuudellani. Suomalaisuuteni ei edes ole oma saavutukseni. Ihmisen kansallisuus ei ole meriitti, joka kirjoitetaan saavutuksena CV:hen.

Se, että en pidä suomalaisuutta valintana enkä saavutuksena, ei tarkoita sitä, että kaikkien kansallisuudeltaan ei-suomalaisten pitäisi mielestäni muuttaa pois Suomesta. En näe kategorisesti ongelmallisena sitä, että Suomessa asuu pieninä vähemmistöinä muita kuin suomalaisia. Historiasta ja nykyhetkestä löytyy esimerkkejä vähemmistöistä, joiden eläminen Suomessa suomalaisten kanssa on sujunut hyvin. Suomessa pitkään eläneet vähemmistöt ovat osa sitä historiallista jatkumoa, joka on johtanut tänä päivänä tuntemaamme Suomeen.

Ongelmana pidän sitä, jos väestörakenne muuttuu siten, että etnisesti suomalaiset menettävät selvän enemmistöaseman Suomessa.

Nationalistina eli kansallismielisenä näen, että maailman kansat ovat kuin taidemaalarin väripaletti, jossa jokainen väri on omalla tavallaan kaunis. Jos värit eli kansat sekoitetaan toisiinsa, saadaan aikaan mahdollisesti sellainen sekasotku, josta paletin aiemmat värit eivät enää ole havaittavissa. Joku voi pitää sitä hyvänä asiana, mutta minusta se tekisi maailmasta vähemmän mielenkiintoisen paikan ja köyhdyttäisi ihmiskuntaa henkisesti. Se, että hahmotan koko ihmiskunnan kokonaisuutena, on yksi niistä syistä, joiden takia olen kansallismielinen. Ihmiskunnan ”väripaletissa” ei yksikään väri ole toista parempi. Jokainen kansa on omalla tavallaan arvokas osa ihmiskuntaa.

”Väripaletin” sekasotkun ohella toinen mahdollinen tulos kansojen sekoittumisesta on monikulttuurinen ”mosaiikki”. En kannata sitä Suomessa, koska monta yhtä vaikutusvaltaista kulttuuria samassa valtiossa on kuin monta persoonaa samassa kehossa.

Emme pysty merkitsemään eri kansoja arvokkuusjärjestykseen millään puolueettomalla tavalla. Mittareiden valitseminen kertoisi mittareiden valitsijasta vähintään yhtä paljon kuin mitattavasta. Jokainen jollakin yhdellä alueella hyvin pitkään elänyt ihmisryhmä on omalla tavallaan sopeutunut elinalueensa olosuhteisiin. Kulttuuri on pitkälti reaktio elinympäristöön ja sopeutumista tapahtuu myös ruumiillisesti.

Suomalaisuus on biologinen, kulttuurinen, kielellinen ja historiallinen kokonaisuus. Myös suomalaisten ryhmäidentiteetti voidaan laskea osaksi suomalaisuutta. On kuitenkin aiheellista todeta, että ihmisen identiteetit voivat muuttua hyvinkin useita kertoja elämän aikana.

Aikomukseni ei ole vähätellä identiteettiä. Identiteetti on tärkeä asia yhteisöllisyyden kannalta. Toisaalta jos identiteetti olisi kansaan kuulumisen välttämätön ja riittävä ehto, kansallismielisen ajattelun taustalla ei olisi kansallisen tiedostavuuden herääminen vaan kansojen keksiminen.

Jos Suomen passin omistaminen on suomalaisuuden välttämätön ja riittävä ehto, suomalaisia on ollut olemassa vasta siitä lähtien kun Suomen passeja alettiin myöntää ihmisille. Sellainen ajatus on järjetön ja historiallisesti virheellinen.

Identiteetin vähittäinen muuttuminen tai tietoinen vaihtaminen ei vaihda ihmisen kansallisuutta. Vaikka minä vilpittömästi uskoisin olevani kiinalainen, opettelisin mandariinikiinaa, muuttaisin asumaan Kiinaan ja ryhtyisin elämään kiinalaisten tapojen ja perinteiden mukaisesti, en muuttuisi suomalaisesta kiinalaiseksi.

Suomalaisen ei ole pakko saunoa, katsella jääkiekko-otteluita eikä juoda kahvia ollakseen suomalainen. Suomalaisuus ei ole suoritus. Mikään yksittäinen tapa tai asia ei ole suomalaisuuden ydin eikä pienin yhteinen nimittäjä.

Ihmiseen ei ole asennettu yksinkertaista kansallisuuskytkintä (kansaan kuulumisen pienintä yhteistä nimittäjää), joka on joko päällä tai pois päältä. Jos jokaisessa ihmisessä olisi sellaisia kytkimiä, kansallisuuden esittäminen onnistuisi hyvin helposti binäärijärjestelmässä. Todellisuus on toisenlainen. Ihminen voi olla vaikkapa suomalais–turkkilainen.

Suomeen muuttaneen ulkomaalaisen ei tarvitse pyrkiä muuttumaan suomalaiseksi, vaikka hän eläisi vuosia tai jopa loppuelämänsä Suomessa. Tietysti Suomessa pitää noudattaa Suomen lakia ja suomen kieltä kannattaa opetella, mutta eivät tuollaiset asiat muuta ei-suomalaista maahanmuuttajaa kansallisuudeltaan suomalaiseksi. Kotouttamisen tarkoitus on antaa maahanmuuttajalle valmiuksia tasavertaiseen kansalaisuuteen kantaväestön rinnalla.

Jotkut suomalaiset vastustavat suurten ihmisjoukkojen massamaahanmuuttoa siksi, että kaikkien siirtolaisten taustoja ei tiedetä, osa heistä syyllistyy Suomessa rikoksiin ja osa tulijoista rasittaa julkista taloutta. Minun linjani on erilainen, koska olen hyvin ideologinen nationalisti ja tarkastelen aihetta ideologisesti. Minä vastustan väestönvaihdosta myös siinä tapauksessa, että kaikkien siirtolaisten taustat tiedetään, he kaikki ovat lainkuuliaisia ja he eivät heikennä julkista taloutta Suomessa.

Väestönvaihdoksen estäminen ei edellytä sitä, että Suomessa laillisesti tällä hetkellä asuvat maahanmuuttajat järjestetään pois Suomesta. Väestönvaihdoksen estäminen ei myöskään edellytä kaikenlaisen maahanmuuton kertakaikkista pysäyttämistä. Maahanmuuttopolitiikan ei tarvitse olla mustavalkoista.

Jotkut pitävät suomalaisuutta pelkkänä mielipideasiana. Mielipiteet eivät säilytä suomalaisuutta. Tulevien sukupolvien suomalaisia ei ole mahdollista tuoda Suomeen ei-suomalaisten joukoista vaan suomalaisten on tehtävä heidät itse. Suomalaisten olemassaolon jatkuminen ei kuitenkaan edellytä sitä, että kaikki suomalaiset tekevät lapsen tai lapsia toisen suomalaisen kanssa tai lisääntyvät lainkaan. Suomalaisten määrän ei tarvitse jatkuvasti kasvaa. Sitä paitsi Suomeen ja koko planeetalle mahtuu vain rajallinen määrä ihmisiä.

Kansallisuuden ja kansalaisuuden eron ymmärtäminen on tärkeää. Jos suomalaiset eivät ajattele näitä asioita eivätkä välitä niistä, Suomi on altis väestönvaihdokselle.

Tässä kirjoituksessa en ole pyrkinyt yksityiskohtaisen tarkkaan suomalaisuuden määrittelemiseen. Toistaiseksi en ole edes vakuuttunut täysin kattavan määrittelyurakan tarpeellisuudesta. Maailmankatsomuksen kannalta oleellisempi kysymys on se, onko suomalaisuus ensisijaisesti erityispiirteitä, elämäntapavalinta, koettu identiteetti vai ansaittavissa oleva arvo.

Kategoria(t): 2019, blogi, suomeksi | Avainsanat: , , , , , , , , , , | Yksi kommentti

Yksintulleet-valokuvanäyttely

Valokuva minusta on päässyt osaksi Yksintulleet-nimistä valokuvanäyttelyä. Kuvaa tärkeämpi on kuitenkin sen yhteydessä erillisellä paperilla oleva sitaattini, jonka kirjoitin valokuvaajalle.

Viime vuoden (2018) elokuussa tapasin Helsingissä taitavan valokuvaajan Mosi Heratin, joka on kotoisin Afganistanista. Hän kokosi valokuvanäyttelyä, joka katsoo Suomea yksin maahan saapuneiden nuorten turvapaikanhakijoiden silmin.

Herati on kertonut, että hän haluaa ottaa turvapaikanhakijoista sellaisia valokuvia, joissa he ovat hyvissä vaatteissa ja hienossa ympäristössä. Heratin mukaan silloin heidän vanhempansa voivat kuvista nähdä, että pojat ovat hyvässä paikassa, vaikka ikävöivät sukulaisiaan.

Vaikka suhtaudun tunnetusti kriittisesti humanitaariseen maahanmuuttoon ja olen puhunut ideologiastani Mosi Heratille, Herati päätti sisällyttää minut näyttelyynsä valokuvalla ja sen yhteyteen laitetulla sitaatilla, mistä olen ilahtunut. Dialogi on suotavampaa kuin vastakkainasettelu. Arvostan ihmisiä, jotka ovat valmiita kuuntelemaan ja lukemaan myös eri mieltä olevien henkilöiden näkemyksiä ja perusteluja.

Näyttelyssä on minusta kuva, jossa näkyvät kasvoni ja lisäksi kauluspaitaani näkyy sen verran, että Perussuomalaisten pinssi on kuvassa. Kuvan alapuolella on näyttelyssä paperi, jossa lukee seuraavaa:

”’Nationalismi eli kansallismielisyys on merkittävä rauhaa rakentava ideologia. Nationalistina olen sitä mieltä, että jokaisella kansalla pitäisi olla mahdollisuus elää rauhassa omalla alueellaan ilman, että mikään muu kansa tai ylikansallinen vallankäyttäjä hallitsee sitä. Arvostan rauhaa ja toivon kansojen elävän rauhanomaisessa rinnakkainelossa, jossa kansainvälisyys perustuu vapaaehtoisuuteen ja harkintaan. Kansallismielisyyden ja kansainvälisyyden välillä ei ole ristiriitaa. Kansainvälisyys itse asiassa edellyttää kansojen olemassaoloa. Oman isänmaan ylistäminen muiden kustannuksella ei ole nationalismia vaan patriotismia, joka on eri asia.’ – Tuomas Tähti, Perussuomalaisten jäsen”

Uskon, että näyttelyn avulla kansallismielinen sanomani tavoittaa sellaisia ihmisiä, jotka ilman tätä näyttelyä jäisivät tavoittamatta.

Yksintulleet-näyttely on ollut esillä tähän mennessä ainakin seuraavasti:

  • 18.9.–19.9.2018 Integration 2018 -tapahtumassa Kulttuuritalolla Helsingissä
  • lokakuussa 2018 kohtaamispaikka Happy Housessa Turussa (samassa tilassa, jossa Turun Perussuomalaiset ry on muutamina vuosina pitänyt sääntömääräisiä kokouksiaan)
  • 6.11.–20.11.2018 taide- ja toimintatalo Vimmassa Turussa
  • marraskuun 2018 loppupuolella nuorisotila Huudissa Turussa
  • 4.12.2018–2.1.2019 Nummen kirjastossa Turussa

Herati on kertonut minulle, että Yksintulleet-näyttelyä kohtaan on osoitettu kiinnostusta myös monista muista kunnista. Tässä kuussa eli helmikuussa 2019 näyttely on esillä Raudaskylän Kristillisen Opiston ruokalassa Ylivieskassa.

Kategoria(t): 2019, blogi, suomeksi | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Robotti-Suomi ja vasarakirves-Suomi

(Julkaistu Rahvaan joulukuussa 2018 ilmestyneessä numerossa 5/2018.)

Palkkatyö on monille ihmisille tärkeä osa minäkäsitystä ja ylpeyden aihe. Palkkatyö tuo elämään sisältöä ja sosiaalista arvostusta. Työssä ilmenevä ammattitaito kohentaa itsekunnioitusta. Palkkatyön ja työsuhteiden merkitys ei näy pelkästään yksilötasolla, vaan myös yhteiskunnassa ja poliittisissa puolueissa.

Poliittisen kentän eri laidoilla pidetään tuottavaa työtä ja nettoveronmaksajana olemista erittäin suuressa arvossa. Tämä on ollut luontevaa, sillä valtiontalous on ollut riippuvainen ihmisten tekemästä tuottavasta työstä.

Maahanmuuttokriitikoiden keskuudessa työnteon korkea arvostus näkyy mm. siinä, että moni sanoo vastustavansa vain haittamaahanmuuttoa ja toivottavansa tervetulleiksi kaikki lainkuuliaiset maahanmuuttajat, jotka muuttavat Suomeen nettoveronmaksajiksi.

Suomen asukkaiden joukko voidaan nähdä kokonaisuutena, jossa työikäisten ja -kykyisten tulisi tehdä ansiotyötä talouskasvun edistämiseksi. Talouskasvua ihannoiva ajattelu on niin vahvasti läsnä Suomessa, että se otetaan helposti itsestäänselvyytenä. Milloin olet viimeksi kuullut vaikkapa jonkun ministerin pohtivan, onko loputon talouskasvu edes mahdollinen asia tässä rajallisten resurssien maailmassa?

Viekö teknologinen kehitys luovatkin työt?

Tuottavan palkkatyön tekeminen nähdään itseisarvona ja perusoikeutena. Politiikassa tämä pätee muiden ryhmien ohella myös kansallismielisiin ryhmiin. Eduskunnan verkkosivustolla lukee Perussuomalaisten eduskuntaryhmän virallisessa kuvailutekstissä 30.11.2018 eli tätä kirjoittaessani seuraavaa: ”Meille kaikille kuuluu kotimaassamme oikeus asumiseen, terveydenhuoltoon, työhön sekä turvallisuuteen.” Eduskuntaryhmän tekstissä ei puhuta oikeudesta toimeentuloon vaan oikeudesta työhön. Mutta eikö toimeentulo ole ihmiselle vielä välttämättömämpää kuin työ?

Ajattelutapa, jonka mukaan kaikkien kynnelle kykenevien tulisi tehdä palkkatyötä, on toimiva niin kauan kuin kohtuullisesti palkattuja työpaikkoja kohtuullisilla työoloilla on riittävästi työikäisten ja -kykyisten suurelle enemmistölle.

Kansallismielisten on nyt syytä varautua ohjelmissaan ja ajatuksissaan siihen, ettei ihmistyön kysyntä välttämättä säily nykyisellä tasolla. Teknologian ja tekoälyn kehittyminen voivat johtaa siihen, että ihmistyön kysyntä vähenee. Puolueet joutuvat tekoälyn, robotiikan, konekääntämisen ym. kehittyessä pohtimaan, pitääkö ihmisten työllistämiseen pyrkiä silloinkin, kun koneet ja ohjelmistot tekevät työt nopeammin, paremmin ja halvemmalla.

Ohjelmistot ja erityisesti tekoälyt eivät tee enää pelkästään yksinkertaisia rutiinitehtäviä vaan kykenevät yhä enemmän myös luovana pidettyyn työhön. Toisaalta ei kannata uskoa sellaisinaan tosiksi fiktiivisiä uhkakuvia, joissa tekoäly yhtäkkiä kokonaan syrjäyttää ihmiset. Vaikka oikeudenkäyntejä varten optimoitu tekoäly pärjäisi oikeussalissa menestyksekkäämmin kuin yliopistosta valmistunut juristi, tekoäly ei silti ymmärrä, mikä on ihminen. Koko sen havaitsema universumi on pelkkä lakikirja ja oikeudenkäyntiasiakirjat. Samaan tapaan pelkästään shakkimestaruuksia tavoittelemaan luotu tekoäly ei ymmärrä mistään muusta kuin shakista mitään.

Ehdotan, että tekniikan kehittyessä kansallismieliset poliitikot eivät heittäydy kehityksen jarruiksi vaan päivittävät ohjelmiaan ja maailmankatsomustaan siten, että toimeentulo nostetaan työntekoa tärkeämmäksi.

Väestörakenne ja huoltosuhde muuttuvat

Ihmisten palkattu työnteko tuskin tulee kokonaan loppumaan ja hyvä niin. Osa ihmisistä ehkä tarvitsee palkkatyötä kokeakseen elämänsä mielekkääksi tai saadakseen elämäänsä säännöllistä rytmitystä. Ei kuitenkaan kannata tuudittautua siihen vanhaan ajatukseen, että maailmasta löytyy aina työtä jokaiselle ahkeralle tekijälle. Maailma muuttuu.

Varmuudella ei voida väittää, että merkittävä osa nykyisistä ihmistyöpaikoista siirtyy koneiden ja ohjelmistojen töiksi. Kannattaa silti miettiä, olisiko se toivottavaa vai ei-toivottavaa. Muutos riippuu teknisen kehityksen lisäksi poliittisista päätöksistä. Jos Suomeen muuttaa paljon ulkomaalaista halpatyövoimaa ja palkkataso madaltuu, voi käydä niin, että ihminen tulee sittenkin konetta halvemmaksi työntekijänä. Se ei kuitenkaan ole kantaväestön etu.

Viime aikoina on julkisuudessa entistäkin enemmän vaadittu lisää maahanmuuttoa uuden, marraskuussa 2018 julkaistun väestöennusteen johdosta. Suomalaisten nuorten määrä vähentyy ja väestö vanhenee. Taloudellinen huoltosuhde ei kuitenkaan korjaannu pelkkään väestölliseen huoltosuhteeseen keskittymällä.

On erittäin tärkeää, että kansallismieliset näkevät suomalaisen kansan arvokkaana itsessään, ei pelkästään työpanoksen kautta. Kansa on olemassa itseään varten. Kansa ei ole olemassa talouskasvua eikä poliittisia päättäjiä varten.

Teknologia on kaikesta huolimatta mahdollisuus

Mielekkäiden palkkatöiden lisäksi ihmiset voivat toteuttaa itseään mielekkäiden harrastusten ja perhe-elämän kautta, jos toimeentulo on muuten turvattu. Perustulokokeiluihin kannattaa suhtautua vakavasti.

Teknologian kehittyminen voi auttaa uutta harmaantuvaa Suomea. Ei kannata haikailla paluuta yksinkertaisia fyysisiä työtehtäviä pursuavaan vasarakirves-Suomeen. Menneisyyteen ei ole paluuta. Älyllisempää ja kehittävämpää on etsiä sellaista uutta Suomea, jota ei ole vielä löydetty.

Pitkään kansanedustajana ja Suomen Maaseudun Puolueen puheenjohtajana toiminut Veikko Vennamo kirjoitti vuonna 1989 ilmestyneeseen kirjaansa Kekkos-diktatuurin vankina: ”On muistettava, että ihminen on tehokkaimmillaan, kun hän saa työskennellä omaksi hyväkseen […] Jokaisessa ihmisessä on kykyjä, kun hänet sijoitetaan hänelle sopivalle paikalle.” Tuo on kaunis sitaatti. 2020-luvun lähestyessä tosin korvaisin sanan ”työskennellä” laajemmalla verbillä ”toimia”, joka kattaa muutakin tekemistä kuin palkkatyöt.

Kategoria(t): 2018, Rahvas, suomeksi | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi