(Julkaistu Rahvaan joulukuussa 2019 ilmestyneessä numerossa 4/2019.)
Eräät islam-kriitikot ja maahanmuuttokriitikot haluavat kieltää Suomessa kasvoja peittävät burkat ja samantapaiset vaatteet. Muut poliittiset ryhmät vastustavat ajatusta erilaisten aatteiden takia, mutta omasta mielestäni burkakieltotavoite on puutteellisesti harkittu jopa nuivien omalta kannalta.
Jos johonkin ilmiöön halutaan puuttua, pitää keskittyä ennemmin ilmiön syihin kuin yksittäisiin seurauksiin.
Jos ja kun Suomessa on musliminaisia, jotka syystä tai toisesta haluavat käyttää hijabia, burkaa tms. työpaikalla tai yleisellä paikalla, sen käyttäminen kannattaa heille lähtökohtaisesti sallia. Muslimeille tyypillisten vaatteiden näkyminen edistää sitä, että muut kuin muslimit havaitsevat islamin yleistymisen kotiseudullaan. Tämän seurauksena he alkavat miettiä, onko muutos suotava.
Eräät maahanmuuttokriitikot perustelevat burkakieltovaatimusta sanomalla, että kielto kenties vähentäisi ulkomaalaisten muslimien halukkuutta muuttaa Suomeen. Minusta sen, mitä Suomessa tapahtuu ja keitä tänne muuttaa, pitää perustua suomalaisten omaan tahtotilaan ja tiedostavuuteen eikä siihen, kuinka moni ulkomaalainen tänne haluaisi.
Joillakin alueilla maailmassa on naisille voimassa huivipakko. Monet naiset noudattavat sitä vain pitkin hampain. Vaatteen käyttämiseen pakottaminen ei tee vaatteen käyttäjästä aidosti uskonnollista. Vaatekappale elottomana materiana ei voi olla paha. Vaate voi sen sijaan olla merkki jostakin asiasta, jonka sopivuudesta yhteiskuntaan kiistellään.
Vaatteiden tai symbolien kieltäminen on ”poissa silmistä, poissa mielestä” -ajattelutavan soveltamista. Sellaista pitää vastustaa.
Tuomas Tähti 