Kulttuurimme pienin yhteinen nimittäjä

Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimituksen esimies Piia Elonen pohtii 22.6.2017 ilmestyneessä HS:ssä suomalaisten tapoja kirjoituksessaan ”Maan tavalla – eli miten?”. Elonen kysyy, onko olemassa ”jokin pienin yhteinen nimittäjä, jokin niin voimakas yhtenäiskulttuuri, että kaikki suomalaiset noudattavat sitä”. Esimerkiksi hiihtäminen tai saunominen eivät kelpaa pienimmäksi yhteiseksi nimittäjäksi, koska on olemassa suomalaisia, jotka eivät niistä välitä.

Tekstinsä lopussa Elonen kirjoittaa hauskasti, että yksi tapa yhdistää varmasti kaikkia suomalaisia: kenkien ottaminen pois jalasta kotiin tullessa.

Piia Elosen kysymys on lähtökohdiltaan pielessä. Jos luokittelemme jonkin kansan kulttuuriin tai kulttuurin ytimeen vain ne seikat, jotka yhdistävät jokaista kyseiseen kansaan kuuluvaa ihmistä, koko kulttuurin käsite ja kulttuurin tutkiminen menettävät mielekkyytensä.

Jos Elosen kirjoitusta tulkittaisiin kirjaimellisesti, niin vaikkapa minä voisin tuhota koko suomalaisen kulttuurin pienimmän yhteisen nimittäjän ryhtymällä pitämään kenkiä jaloissani jatkuvasti.

Kulttuurissa on kyse ihmisjoukoista ja joukkojen erityispiirteistä, ei yksilöiden tavoista.

Suomalaista kulttuuria eivät määritä ne asiat, jotka yhdistävät jokaista suomalaista, vaan ne asiat, joita suomalaiset joukkona tekevät määrällisesti tai laadullisesti toisin kuin muut kansat. Yksilötasolla voi olla suuriakin poikkeamia mediaanista ilman, että yksilö muuttaa kokonaista kulttuuria.

Esimerkiksi suomen kieli liittyy suomalaiseen kulttuuriin, koska tuo kieli on kansamme keskuudessa yleisempi kuin minkään muun kansan keskuudessa. Suomalaisiin kuuluvat kielivähemmistöt eivät muuta tätä seikkaa.

Entä vaikkapa uskonto? Voidaan perustellusti todeta, että suomalaisuuteen liittyvät niin kristinusko, ateismi, agnostismi kuin pakanuuskin (tai uuspakanuus). Suomalaisten joukossa on pitkään ollut ja on edelleen ihmisiä näistä ryhmistä, mutta yksikään suomalainen ei tietenkään voi olla samanaikaisesti sekä kristitty että pakana. Mikään uskonnollinen vakaumus ei siis voi olla suomalaisen kulttuurin pienin yhteinen nimittäjä. Samanlaista päättelyä voidaan tehdä monien muidenkin aiheiden osalta. Uskonto on tässä vain esimerkkinä.

Mikään tapa tai asia ei yksinään ole suomalaisen kulttuurin ydin. Suomalainen kulttuuri on monien tapojen, innovaatioiden, symbolien jne. ainutlaatuinen yhdistelmä.

Mitään pienintä yhteistä nimittäjää ei tarvita.

Suomalainen kulttuuri ja jopa koko suomalaisuus on erityispiirteiden joukko. Eri yksilöt ilmentävät erilaisia erityispiirteitä. Lisäksi jotkut suomalaiset omaavat suomalaisuuteen kuuluvia erityispiirteitä enemmän kuin toiset.

Sen, mitkä erityispiirteet kuuluvat suomalaiseen kulttuuriin, määrittävät suomalaiset joukkona sekä historian kulku.

Mainokset
Kategoria(t): 2017, blogi, suomeksi Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s