Manu Vuorio puhuu!

Tuomas Tähti haastatteli Manu Vuoriota sähköpostitse elokuussa 2017.

TT (Tuomas Tähti): Pyydän sinua esittelemään itsesi lukijoille. Kuka olet ja mitä teet?

Manu Vuorio (Turku 2017).

MV (Manu Vuorio): Olen pian (11.11.) 70 vuotta täyttävä eläkeläinen. Jo aivan leikki-ikäisenä minua alkoivat kiinnostaa monet asiat. Opin lukemaan olympiakesänä 1952 Helsingissä ja ehdin lukea aika paljon jo ennen kansakouluun menoani 1954. Tiesin jo silloin, että haluan tutkijaksi. Isälleni tuli Life-lehti, jossa oli Chesley Bonestellin huimaavia kuvia avaruudesta. Silloin tuleva urani oli astronomi (joka on – paljon! – myöhemmin muuttunut kosmologiksi). Sitten seurasi kemistivaihe, joka johdatti minut ammattikoulun laboranttilinjalle. Laboranttihan ei ole tutkija, joten aikani niitä töitä (Ruotsia myöten) tehtyäni päätin pyrkiä Turun iltaoppikouluun, josta kirjoitin ylioppilaaksi koulun priimuksena 1972. Jatkosuunnitelmakin oli valmiina: Lääkis ja siellä opintojen myötä erikoistuminen tutkivaksi psykoanalyytikoksi – ja jos lääkis ei onnistuisi, niin sitten uskontotiede ja teoreettinen filosofia. Näin kävikin, ja 1979 valmistuin fil.kandiksi, pääaineenani teoreettinen filosofia, jonka lisäksi laudatur myös käytännöllisestä filosofiasta ja alemmat arvosanat uskontotieteestä ja kotimaisesta kirjallisuudesta. Sitten alkoi akateeminen pätkätyöllisyys, mm. Suomen Akatemian arvoteoriaprojektissa, Dialectica ry:n hallituksen puheenjohtajana ja julkaisujen toimittajana ja muissa vastaavissa tehtävissä. Vuonna 1985 Puolalanmäen lukion rehtori Eeva Matinolli kutsui minut kouluunsa elämänkatsomustiedon ja filosofian opettajaksi, jota tointa hoidin myös monessa muussa turkulaisessa koulussa sekä Liedossa ja Raumalla ja vielä yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassakin. 1988 tämä pätkätyö kuitenkin kävi taloudellisesti niin ahdistavaksi, että lähdin merille ja merillä pysyinkin – Rauman merenkulkuopiston 1989 käyneenä – vuoteen 1991 asti, jolloin syntynyt ihmissuhde katkaisi merenkulku-urani. Pätkätyöt maissa jatkuivat ensin Suomen Akatemian bioetiikkaprojektissa, sittemmin Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutissa ja Helsingin yliopistossa. Viimeinen työrupeamani oli Turun yliopiston kognitiivisen neurotieteen tutkimuskeskuksessa. Se päättyi 31.12.2012, minkä jälkeen (olin jo täyttänyt 65!) hain vielä tutkijaksi Åbo Akademihin, mutta hakemuksen jätettyäni asiasta ei kuulunut mitään, joten päätin siirtyä eläkkeelle. Ehdin väitellä vuonna 1999 valtiotieteiden tohtoriksi ihmisoikeusfilosofiasta Helsingin yliopistossa, mutta olin jo ”myöhässä”. Suomensin kolme kirjaa englannista suomeksi ja tarkistusluin ja editoin Timo Airaksisen kirjoista huomattavan osan.

TT: Kun liityit perussuomalaisiin viime vuosikymmenellä, olit reilusti yli 50-vuotias. Oletko aiemmin toiminut jossakin toisessa puolueessa? Mikä sai sinut liittymään perussuomalaisiin?

MV: 1980-luvulla yritin olla kokoomuksessa, kun naiiviuttani kuvittelin sen edelleen olevan kodin, uskonnon ja Isänmaan (kirjoitan ”Isänmaan” aina ISOLLA alkukirjaimella, samoin kuin myös ”Perustuslain”) puolue. Tulin kuitenkin huomaamaan, että se ei ollutkaan Isänmaan, vaan suurpääoman puolestapuhuja (ja vanha totuushan on, ettei sillä edes ole kotimaata). Kun en ollut mitenkään virallisesti liittynyt kokoomukseen, niin jättäydyin vain pois yhteisistä tilaisuuksista.

TT: Olen havainnut yli kymmenen vuotta kestäneen tuttavuutemme aikana, että poliittisissa kokouksissa ja yleisötapahtumissa EU-vastaisuus on sinun suosikkiaiheesi puheenvuoroissasi. Miksi Euroopan unionin vastustaminen on kärkiteemasi?

MV: On mielestäni suorastaan järjenvastaista lähteä yhteistyöhön sellaisen kumppanin kanssa, joka pelaa kokonaan omilla säännöillään ja soveltaa niitä ”luovasti”. KARMEITA esimerkkejä ovat mm. Irlannin nöyryyttäminen EU:n perustuslakiin (seuraavalta nimeltään ”Lissabonin sopimus”) liittyneessä kansanäänestyksessä, ”yhteisesti” sovitun (!) perussopimuksen no bailout -säännön rikkominen, viime vuosina myös Dublinin eli yhtä lailla ”yhteisesti” sovitun säännön rikkominen, jne. Esimerkkejä monenlaisista käsittämättömyyksistä löytyy vaikka kuinka paljon (sokeripäätös, metsä- ja turveasiat, päästöt, GMO-asiat ja muutkin kuluttajansuoja-asiat – lista on pitkä). Ns. rationaalinen agentti irtisanoo ”sopimuksen” vaikka yksipuolisesti, kun se huomaa toisen osapuolen pelaavan vilpillisesti. Lisäksi EMU-liittymisen epäselvyydet lisäävät EU:n JA Isänmaan silloisten päättäjien syntitaakkaa! Minulle on huomautettu muutamaltakin taholta, että ei tämä EU-asia ihmisiä kiinnosta, vaan paljon tärkeämpää on se, paljonko perstaskuun jää rahaa. Olen yrittänyt selittää, että meitä EU:n määräysvallan alaisia on puoli miljardia ja se vaikuttaa myös joka ikisen perstaskuun.

TT: Mitkä muut teemat tai politiikan sektorit ovat sinulle tärkeitä?

MV: Pienen ihmisen puolustaminen! Tästä syystä pidän muuten suurena vahinkona Pietari Jääskeläisen jäämistä ”rannalle” eduskuntavaaleissa 2015. Tapasin hänet ensimmäisen kerran 2003 Turussa suuressa NGO-tapaamisessa ja huomasin jo silloin, että olemme samalla puolella. Minulle tärkeää on etenkin mielenterveyspotilaiden ja -kuntoutujien sekä vanhusten (johon joukkoon luonnollisesti kuuluvat kaikki sotaveteraanit) asioiden ajaminen. Ymmärrän, että pienten ihmisten joukko ei tyhjene näihin ryhmiin, mutta minulle ne ovat ensisijaisia. Minä teen SELKEÄN eron kahden termin välillä: toki on olemassa ”syrjäytymistä”, mutta kuinka moni on SYRJÄYTETTY? Maahanmuuttokysymyksiin en ole kovin syvällisesti tutustunut, koska liittyessäni puolueeseen asia ei ollut niin tapetilla kuin se on tänä päivänä. Ymmärrän toki sen, että ilmiöön liittyy erinäisiä negatiivisia piirteitä, mutta en pidä maahanmuuttajien uhkaa lainkaan niin suurena ja merkittävänä kuin on mielestäni (käytän tässä yleisesti mediassa olevia termejä, yrittämättä käsiteanalysoida niitä) ”rasistien” ja ”suvakkien” välinen yhteenotto. Se yhteenotto johtaa pahimmillaan sisällissotaan.

TT: Olet toiminut Turun Perussuomalaiset ry:n hallituksen puheenjohtajana vuosina 2004–2009. Millaisena tuo puheenjohtajuusaika näyttäytyy nyt muistoissasi? Mitkä asiat puolueen ja paikallisyhdistyksen toiminnassa ovat sittemmin muuttuneet ja mitkä ovat pysyneet ennallaan?

MV: Muistan paljon innokasta työtä ja kannustusta (olin siihen aikaan huomattavasti terveempi kuin nyt). Kaikki perustui omaan työhön ja intuitioon, kun ei oikein ollut muodollista organisaatiota. Toki olimme rekisteröity yhdistys, eli PRH:lle oli lähetetty vaadittavat asiakirjat, mutta toiminta oli kuitenkin aika vapaamuotoista. Jaksoin siihen aikaan jakaa puolueen lehteä ja lehtiä meni Vasaramäkeen, Kurjenmäkeen ja Kivikartiontielle muutamia tuhansia, välillä muiden avulla. Yhdistystä uhattiin tutkintapyynnöllä, kun siihen aikaan ei ollut kirjanpitoa, mutta asia kaatui, kun kerroin julkisuudessa, että syy kirjanpidon puuttumiseen oli, ettei meillä ollut mitään, mistä pitää kirjaa. En osaa vastata jälkimmäiseen kysymykseen, koska oma ”urani” oli pakko lopettaa, kun tarjottiin töitä ulkosaaristossa. Kannustin kuitenkin sieltä käsin – kuten jokaisen kokouksemme yhteydessäkin – jokaista perussuomalaista kirjoittamaan julkisuuteen ja LÄHESTYMÄÄN ihmisiä esim. marketeissa, kirppareilla ja toritapahtumissa. Jos jollakin henkilöllä oli yllään jokin isänmaallinen tunnus, pyysin lupaa saada puhutella, enkä koskaan tullut torjutuksi hävyttömyyksin, puhumattakaan väkivallasta. Korkeintaan joku sanoi, ettei nyt ehdi. Enpä usko, että tällainen lähestyminen tänä päivänä enää onnistuisi, minultakaan, mutta syynä ei ole, että en tohtisi enää lähestyä, vaan se, että tilanne on kiristynyt.

TT: Kuntavaalien lisäksi olit ehdokkaana vuoden 2007 eduskuntavaaleissa ja sait Varsinais-Suomen vaalipiirissä 225 ääntä. Perussuomalaisten kannatus Varsinais-Suomessa oli 2,5 %. Tuo kannatus oli yli kahdeksan kertaa suurempi kuin edellisissä eduskuntavaaleissa vuonna 2003. Prosentuaalinen nousu oli siis huima, mutta kukaan piirin ehdokaslistalta ei kuitenkaan päässyt eduskuntaan vielä vuonna 2007. Valtakunnallisestikin PS:n kansanedustajamäärä jäi viiteen. Aavistitko tuolloin kymmenen vuotta sitten, millaisia jytkyjä 2010-luvulla tulee?

MV: Vuoden 2008 kuntavaaleihin sain Turussa kokoon perussuomalaisten ehdokaslistalle 39 ehdokasta. Edellisissä kuntavaaleissa vuonna 2004 meitä oli ollut vain kuusi. Uskoin, että suosio kasvaa, kun EU:sta ja pienen ihmisen asiasta ruvetaan puhumaan kriittisemmin, mutta niin mahtavaa jytkyä en 2011 osannut odottaa – enkä ainakaan enää TOISTAMISEEN 2015!

TT: Vuoden 2008 vaaleissa pääsit Turussa varavaltuutetuksi ja johdit kaupungissa toimivaa PS-paikallisyhdistystä vielä vuoteen 2009 asti, mutta kesällä 2012 sinut erotettiin paikallisyhdistyksestä. Pysyit kuitenkin puolueen jäsenenä. Haluatko kertoa noista tapahtumista?

MV: Turun kauppatorilla oli 2012 joku PS-tapahtuma ja paikalla oli ainakin yksi kansanedustaja. Kun yritin lähestyä kansanedustajaa, niin silloinen Turun Perussuomalaisten puheenjohtaja asettui systemaattisesti siten, että en saanut edes katsekontaktia, parin sanan vaihtamisesta puhumattakaan. Silloin päätin, että tämä oli tässä ja ajattelin erota paikallisyhdistyksestä. Silloinen puheenjohtaja kuitenkin ehti ensin ja minut erotettiin maksamattoman jäsenmaksun takia – josta en koskaan ollut saanut edes laskua!

TT: Paikallisyhdistyksen puheenjohtajan jälleen vaihduttua sinut hyväksyttiin vuoden 2014 alkupuolella takaisin Turun Perussuomalaiset ry:n jäseneksi. Huhtikuussa 2016 sinut nimitettiin yksimielisesti yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Miltä tuntui nousta kunniapuheenjohtajaksi yhdistyksessä, josta sinut oli erotettu vain alle neljä vuotta aikaisemmin?

MV: Se tuntui täysin ansaitulta arvostukselta, kun otetaan huomioon, mitä tein omana puheenjohtaja-aikanani ja mitä tapahtui Turun kauppatorilla silloin 2012!

TT: Enemmistö Perussuomalaisten eduskuntaryhmän jäsenistä loikkasi kesäkuussa pois ryhmästä. Mitä ajattelet Perussuomalaisten tilanteesta ja Sinisestä tulevaisuudesta?

MV: Jyväskylän puoluekokouksen tapahtumat sekoittivat ajatukseni siinä määrin, että en vähään aikaan oikein tajunnutkaan, mitä kaikkea nyt mahtoikaan tapahtua – mutta en MISSÄÄN TAPAUKSESSA yhdy loanheittäjien kuoroon. Kun turkulainen kaupunginvaltuutettu Maarit Rostedt loikkasi vuonna 2008, laitoin HETI nettiin paikallisyhdistyksen silloisille jäsenille puheenjohtajan kannanottona, että tulen jyrkästi tuomitsemaan kaikki häneen kohdistuvat alatyyliset ilmaisut. Lisäsin vielä, että enhän minä voi jäseniä valvoa, mutta tulen julkisuudessa kyllä puuttumaan asiaan. Kyllä koko puolueen perustajiin nyt kohdistettu likakampanja on aivan käsittämätön. Ei tulevaisuutta rakenneta sillä tavalla. Välillä tulee mieleen, että monikohan edes tuntee heitä henkilökohtaisesti sen verran kuin minä ehdin heihin tutustua vuodesta 2004 lähtien eduskuntatapaamisissa, puoluekokouksissa, toritapahtumissa jne.

TT: Täytät kuluvan vuoden marraskuussa 70 vuotta. Miltä Suomen tulevaisuus sinusta näyttää?

MV: Synkältä, ellei EU:sta ja varsinkin EUROSTA päästä eroon! Jos joku ei ole vielä oivaltanut, mitä valtakunnassa on tapahtumassa, olisi korkea aika pohtia asiaa ja oikein syventyä siihen!

TT: Mikä on merkittävin unelmasi?

MV: Ks. edellinen vastaus!

Mainokset
Kategoria(t): 2017, blogi, suomeksi Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s