(Julkaistu Rahvaan numerossa 3/2016.)
Itsenäisyyspäivä on taas lähellä! Viime vuonna eli 2015 Ylen lähettämä Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto eli Linnan juhlat -lähetys teki uuden katseluennätyksen.
”Suomi tarvitsee yhteisiä, positiivisia kokemuksia. Tähän tarpeeseen itsenäisyyspäivä ja erityisesti Linnan juhlat vastaa hyvin. Olemme viimeiset pari vuotta korostaneet, että itsenäisyys on iloinen asia. Katsojaluvut ovat yksi signaali siitä, että suunta on ollut oikea”, sanoi tuolloin viime vuonna Ylen itsenäisyyspäivän ohjelmiston päätuottaja Marko Krapu.
Olen samaa mieltä siitä, että yhteiset, positiiviset kokemukset ovat hyväksi suomalaisille. Itsenäisyydestä puhun kuitenkin konditionaalissa: Itsenäisyys olisi iloinen asia.
Suomi ei enää ole itsenäinen valtio ja sen myötä itsenäisyyden juhliminen on menettänyt merkityksensä. Tarkastelutavasta riippuen menetimme itsenäisyyden joko Euroopan unioniin liittyessämme 1995 tai Lissabonin sopimuksen astuessa voimaan vuonna 2009 tai asteittaisena prosessina EU:n integraation vähitellen syventyessä. Jotkut vähättelevät EU:n liittovaltiokehityksen merkitystä Suomen itsenäisyyden kannalta, toiset taas myöntävät ilmiön olemassaolon mutta näkevät sen myönteisenä asiana.
Itsenäisen valtion tärkeitä tunnusmerkkejä ovat mm. oma lainsäädäntö, oma valuutta, kansallinen budjetointi sekä valta päättää ulkopolitiikasta, kauppapolitiikasta ja rajapolitiikasta. Näihin kaikkiin EU-lonkerot ulottuvat oleellisesti. Jo pelkästään lakiemme yhteensopivuuden varmistaminen Euroopan komission ja muiden jäsenmaiden kanssa on aihe, joka täyttäisi koko tämän lehden.
Edellä mainittujen lisäksi on symbolisia tunnusmerkkejä, kuten oma lippu, kansallislaulu ja almanakkaan merkitty itsenäisyyspäivä. Niiden merkitys on kuitenkin tunnearvoa lukuun ottamatta vähäinen. Siksi EU:n onkin helppoa antaa jäsenmaiden pitää ne. Näin ylläpidetään harhakäsitystä itsenäisyydestä. Kerran vuodessa harhaa vieläpä vahvistetaan Linnan juhlilla.
Linnan juhlien glamour olisi hienoa katseltavaa, jos juhlaan olisi aihetta. Nykyään tapahtuma on valitettavasti onttoa pintakuorrutusta ilman sisältöä.
Niin kauan kuin Suomi on nykymuotoisen EU:n jäsen, vietän 6.12. itsenäisyytemme muistojuhlaa enkä itsenäisyyspäivää.
Tuomas Tähti 