Lauri Heikkilä puhuu!

Tuomas Tähti haastatteli Lauri Heikkilää sähköpostitse joulukuussa 2018.

TT (Tuomas Tähti): Pyydän sinua esittelemään itsesi lukijoille. Kuka olet ja mitä teet?

Lauri Heikkilä (Turku 2016). Kuvaaja: Tuomas Tähti.

LH (Lauri Heikkilä): Olen Lauri Heikkilä ja toimin erikoistutkijana Turun yliopiston tulevaisuuden teknologioiden laitoksella. Olen viidettä kautta Marttilan kunnanvaltuustossa ja neljättä kautta maakuntavaltuutettuna. Kaudella 2011–2015 olin Varsinais-Suomesta kansanedustajana.

TT: Mistä syistä liityit Perussuomalaisten jäseneksi? Milloin se tapahtui? Oletko koskaan ollut missään muussa puolueessa?

LH: 1980-luvulla kiinnostuin mahdollisuudesta vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Olin hyvin tyytymätön vääristyneeseen maatalouspolitiikkaan, jota Suomessa oli harjoitettu jo 1960-luvulta alkaen. Se kohteli hyvin kaltoin pienviljelijöitä, jotka yrittivät elättää perheensä pientiloilla. Nuorena minusta tuntui siltä, että pienemmällä tilalla perhettään elättävän viljelijän kuuluisi saada enemmän tukea kuin suurtilallisen. Tuolloin sai viljasta, lihasta ja muista tuotteista vielä kohtuullisempaa hintaa kuin nykyään. Maataloustuotteiden hinnat romahtivat maassamme EU-liitoksen myötä ja maailmankaupan vapautuessa. Liityin Perussuomalaisiin heti 1995, jolloin puolue perustettiin Suomen Maaseudun Puolueen eli SMP:n savuaville raunioille, kuten media tuolloin julisti. SMP:ssä olin mukana sitoutumattomana vuoden 1988 kunnallisvaaleissa ja puolueen jäsenenä 1992 kunnallisvaaleissa ja vuoden 1995 eduskuntavaaleissa.

TT: Mitkä ovat kärkiteemasi politiikassa?

LH: Tällä hetkellä tärkeimpiin asioihin kuuluvat sote-uudistuksen kritisointi, työllisyyspolitiikka sekä koulutus-, talous- ja energiapolitiikka. Työllisyyspolitiikassa pitää huolehtia ensin syntyjään suomalaisten nuorten kouluttamisesta ja pääsystä työmarkkinoille. Sama koskee myös vanhempia työelämästä syrjäytyneitä suomalaisia. Olen halpatyövoiman tuontia vastaan, tuodaanpa sitä EU:sta tai EU:n ulkopuolelta tai vaikkapa suurempia pakolaiskiintiöitä vaatimalla.

TT: Olet aiemmin ollut Perussuomalaisten Varsinais-Suomen piiri ry:n puheenjohtaja. Minä vuosina toimit piirin puheenjohtajana? Mitä piirijohtajan tehtäviin noihin aikoihin käytännössä kuului?

LH: Vuoden 1995 keväällä minut valittiin Suomen Maaseudun Puolueen Varsinais-Suomen piirin piirisihteeriksi. Itse asiassa silloin osallistuin ensimmäinen kerran piirikokoukseen. Silloin olivat kevään hävityt eduskuntavaalit takana ja ”rotat” olivat jättämässä uppoavan laivan. SMP oli saanut yhden kansanedustajan, Raimo Vistbackan Pohjanmaalta. Puolue meni konkurssiin. Perustettiin uusi puolue Perussuomalaiset ja sille perustettiin uusi Varsinais-Suomen piiriyhdistys. Minut valittiin piirin puheenjohtajaksi heti syksyllä 1995 ja se homma jatkui syksyyn 2011 saakka, jolloin halusin tarjota homman seuraaville. Olin päässyt eduskuntaan keväällä 2011 ja katsoin, että Helsingistä käsin en ehdi tehdä riittävästi työtä piirin eteen. Alkuaikoina piirin puheenjohtajan hommaan kuului lähes kaikki piirin toiminta ja joka paikassa piti olla ensimmäisenä. Myös kokousten järjestäminen ja jäsenhankinta veivät paljon aikaa. Vaalien aikana piti hoitaa ehdokashankintaa ja huolehtia puolueen julisteet parin kaverin kanssa koko Varsinais-Suomeen, kun paikallisyhdistyksiä oli vain viitisen kappaletta.

TT: Perussuomalaisten jytkyä eli vuoden 2011 eduskuntavaalivoittoa pohjusti hyvä tulos vuoden 2008 kuntavaaleissa. Millä keinoilla vuoden 2008 kuntavaalivoitto saavutettiin?

LH: Puolue oli vähitellen kasvanut viiden kansanedustajan puolueeksi. Puoluehallituksessa päätimme panostaa kunnallisvaaliehdokashankintaan. Tavoite oli täysi ehdokaslista jokaiseen kuntaan. Minun ehdotuksestani puolueelle hankittiin julistetulostin, jolla voitiin tulostaa nelivärijulisteet kaikkien niiden kuntien vaalimainostelineisiin, joihin saimme ehdokkaita. Monissa kunnissa aloimmekin muistuttaa suuria puolueita ja julisteemme olivat parempilaatuisia. Vaalit voitettiin: Saimme vuonna 2008 valtuutettuja koko maahan 443. Edellisissä eli vuoden 2004 vaaleissa oli saatu – silloinkin voiton jälkeen – 106 valtuutettua. Timo Soini ja Raimo Vistbacka haukkuivat puoluehallituksessa minut ja vaalijulisteita tulostaneet. He sanoivat, että julisteiden tulostaminen tuli kalliiksi, vaikka he itse olivat puoluehallituksen tekemän päätöksen jälkeen menneet lupaamaan julisteita muutamiin suurempiin kaupunkeihin, jolloin tulostettavien julisteiden kappalemäärä ja kulut nousivat moninkertaisiksi.

TT: Kuntavaalien lisäksi jytkyä rakennettiin myös vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa, joissa Perussuomalaiset sai ensimmäisen ”meppinsä”. Millainen osa sinulla oli noiden vaalien ehdokasasettelussa ja tapahtumissa?

LH: Puoluehallituksessa keskusteltiin ehdokasasettelusta ja kartoitettiin mahdollisia ehdokkaita. Arvioitiin, että omalla listalla ei saataisi tarvittavaa kannatusta. Toisella kokouskerralla ilmeni, että Soini oli mennyt puheenjohtajana lupaamaan, että teemme europarlamenttivaaleihin vaaliliiton kristillisdemokraattien kanssa. Sanoin silloin Soinille, että nyt sinun on pakko lähteä itse ehdokkaaksi, koska muutoin kristilliset vievät mahdollisen paikan. Timo ei ollut oikein halukas tai valmis lähtemään ehdokkaaksi. Seuraavassa kokouksessa otin yhden toisen jäsenen kanssa Timon ehdokkuuden jälleen puheeksi ja me painotimme, että puolueen puheenjohtajana hänellä oli velvollisuus ryhtyä ehdokkaaksi, jotta puolue saa paikan. Tämän kokouksen jälkeen meni vielä viikon verran ennen kuin Soini ilmoitti lähtevänsä ehdokkaaksi. Varsinais-Suomesta listalla oli kaksi ehdokasta: Kike Elomaa ja minä. Saimme vaaliliitosta Soinin ja Sari Essayahin (kd.) mepeiksi. Vaalivalvojaisissa Soinin vaimo vaikutti tyytyväiseltä ja hän sanoi minulle, että Timo ei oikein ollut saanut unta öisin ehdokasasettelun aikoihin. Vaimo oli kysynyt Timolta, mikä häntä vaivaa. Timo oli vastannut, että pojat painostavat häntä lähtemään europarlamenttivaaliehdokkaaksi. Europarlamenttivaalivoitolla oli suuri vaikutus puolueen kasvuun, uskottavuuden kasvuun ja mm. vuoden 2011 eduskuntavaalien puheenjohtajatentteihin.

TT: Kuinka tärkeää sinun nähdäksesi oli vuoden 2011 jytkyn toteutumiselle se, että Perussuomalaisilla oli edustaja europarlamentissa? Mitkä muut seikat nähdäksesi johtivat vuoden 2011 jytkyn toteutumiseen?

LH: Ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja ei enää järjestetty jo vakiintunutta EU-asioita koskevaa puolueiden puheenjohtajien televisiotenttiä, koska suurimpien puolueiden puheenjohtajilla ei ollut paljoa tietoa eikä kokemusta Euroopan unioniin liittyvistä asioista. Perussuomalaisia ei haluttu päästää esiin EU-asioissa ja muutoinkin oltiin tilanteessa, jossa tyytymättömyys vanhoihin puolueisiin ja niiden kyvyttömyyteen maan asioiden johtamisessa oli kasvanut suureksi. Media ei hyökännyt loppusyksyllä 2010 eikä vaaleja edeltäneinä kuukausina yhtä voimakkaasti Perussuomalaisia vastaan kuin aikaisemmin. Vuonna 2011 meillä oli puolueena 16 vuoden kivisen alkutaipaleen jälkeen koko Suomen kattava puoluekenttä kunnossa ja innokkaita jäseniä tuli lisää tekemään talkootyötä puolueen eteen.

TT: Olet nähnyt Perussuomalaisten suuruuden ja pienuuden aikoja puolueen sisältä ja olit pitkään puoluehallituksen jäsen. Timo Soini johti puoluetta 20 vuotta. Miten Soini mielestäsi suoriutui puoluejohtajana? Ajatteletko, että suuren puolueen johtamisessa tarvitaan erilaisia taitoja ja erilaista asennetta kuin pienen puolueen johtamisessa?

LH: Soini ei koskaan ollut kovin aktiivinen tai hyvä huolehtimaan puolueen kenttätyön johtamisesta. Piirejä johtivat suhteellisen pitkään jo SMP:ssä mukana olleet ihmiset, jotka jaksoivat paimentaa piirejä kohtuullisen kasvun vuosina. Kahdessakymmenessä vuodessa sekä puolueen kasvaessa voimakkaasti johtajuuteen ja puoluekentän toimivuuteen tuli paljon uusia haasteita. Mukaan tuli uusi sukupolvi kannattajia, ajatukset ja yhteiskunta muuttuivat ja samalla puolueen voimakkaan kasvun seurauksena tuli ”yllättäen” tarve kokeneille avustajille, joita ei tietenkään ollut olemassa, koska puolueella ei aiemmin ollut mahdollisuutta perehdyttää jäseniään tehtäviin, jotka avautuivat vasta vuoden 2011 jytkyn jälkeen. Puolueen työntekijöiden ja suuren kansanedustajajoukon totuttaminen eduskuntatyöhön ja yhteistyöhön ei varmaan ollut puheenjohtajankaan näkökulmasta helppoa. Osaavien ja luotettavien työntekijöiden hankkiminen loi omat lisäpaineensa niin eduskunnassa kuin puoluetoimistossakin.

TT: Toimit kansanedustajana vaalikaudella 2011–2015. Mikä on omasta mielestäsi merkittävin muutos tai saavutus, johon itse osallistuit myötävaikuttajana kansanedustajana?

LH: Merkittävin saavutukseni oli varmasti myötävaikuttaminen Varsinais-Suomen telakkatyöryhmässä, eduskunnan talousvaliokunnassa ja Finnveran hallintoneuvostossa siihen, että sain osaltani käännytettyä – osin Petteri Orpon (kok.) avustuksella – ministeri Jan Vapaavuoren (kok.) siihen, että hän ministerinä päätti lopulta toimia Turun telakan pelastamisen puolesta. Aiemmin Vapaavuori oli ollut sillä kannalla, että ”auringonlaskun alalla” riittää Suomessa laivateollisuudeksi se, että Helsingissä valmistetaan jäänmurtajia yhdessä venäläisten kanssa. Valitettavasti en kuitenkaan saanut tästä Varsinais-Suomen positiivisen rakennemuutoksen käynnistämisestä kiitosta ja julkisuutta edes sen vertaa, että olisin saanut seuraavissa vaaleissa ääniä. Kiitokset ovat menneet Jan Vapaavuorelle ja Esko Aholle, tosin pääosin vasta vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen.

TT: Olit kansanedustaja siihen aikaan, kun Perussuomalaisten kansanedustajaa ja nykyistä puheenjohtajaa Jussi Halla-ahoa vaadittiin eduskunnassa eroamaan hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta kesäkuussa 2012. Tuo tapaus oli hyvin poikkeuksellinen. Miten sinä eduskuntaryhmän jäsenenä menettelit tuossa erikoisessa tilanteessa?

LH: Halla-ahon Jussi joutui median ja muiden puolueiden hampaisiin vuotta kahta ennen eduskuntaan valintaansa kirjoittamistaan jutuista. Soini lausui medialle, että Halla-aho erotetaan ryhmästä ja sitten eduskuntaryhmän tehtäväksi jäi vain määritellä tuomion suuruus. Kun tuli aika käsitellä eduskuntaryhmän kokouksessa Jussin tuomitsemista, kysyin, miksi Jussille julistettiin tuomiota median edessä ennen kuin asiasta oli eduskuntaryhmässä edes keskusteltu. Jatkoin vielä kysymällä, eikö kokoomuksen menettelytavoista ole osattu oppia. Kokoomuksessahan menetellään aina siten, että jos joku edustaja jää rysän päältä kiinni, niin eduskuntaryhmän puheenjohtaja tai puolueen puheenjohtaja lausuu, että katsotaan ensin, minkä tuomion ”rikollinen” saa oikeudessa ja mietitään vasta sen jälkeen uudelleen. Sanoin vielä puheenvuorossani, että meitä on eduskuntaryhmässä 39 kansanedustajaa, joten ei kannattaisi mennä lausumaan etukäteen ja hätiköidysti ryhmän mielipidettä, jos sitä ei ole edes kysytty. Tämä puheenjohtajan kouluttaminen taisi johtaa siihen, että Soini ei juurikaan halunnut keskustella kanssani tämän jälkeen. Tosin ei hän koskaan minua ole siitä ääneen moittinut eikä ainakaan kuulteni haukkunut.

TT: Olet osallistunut Perussuomalaiset-puolueen ohjelmatyöhön. Minä vuosina ja kuinka paljon vaikutit ohjelmien laatimisessa?

LH: Vuodesta 1996 alkaen olin mukana kaikissa puolueen ohjelmatyöryhmissä. Olen ollut tekemässä ja muokkaamassa puolueohjelmaa, eduskuntavaaliohjelmaa sekä maaseutuohjelmaa. Alkuvaiheessa se tarkoitti ohjelmien muokkausta ja laatimista lähtien SMP:n aikaisiin ohjelmiin tutustumisesta. Lisäksi tutkin kaikkien muiden eduskuntapuolueiden ohjelmat 1990-luvun lopulla ja muokkasin pohjan, jota sitten muutaman puolueveteraanin muodostamassa työryhmässä vielä muokkasimme. Vistbacka ja Soini tyytyivät lähinnä kommentoimaan tekemäämme ohjelmaa. Vuoden 2003 paikkeilla työryhmään tuli mukaan nuorempaa sukupolvea edustamaan mm. Vesa-Matti Saarakkala. Tiiviin työskentelyn ohjelmatyöryhmässä lopetin vuonna 2011, kun työryhmään oli tarjolla paljon uusia innokkaita asiantuntijoita. Maaseutuohjelmatyöryhmän vetäminen kuitenkin jäi silloin vielä tehtäväkseni ja kokosimme sen ohjelmatyöryhmän jäsenten kanssa ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja.

TT: Olen kuullut, että sinä annoit kauan sitten Timo Soinille vinkkejä televisioesiintymisiin ja vaalipiirin valitsemiseen. Mitä voit kertoa tästä?

LH: Silloin kun puolue on pieni, on yhteistyö hyvin tärkeää ja koska olin puoluehallituksen jäsen vuodesta 1995 vuoden 2011 puoluekokoukseen asti, oli yhteydenpito Timoon tärkeää, jotta saimme toimintaa edistettyä. Tekstiviestit tulivat sopivasti käyttöön 1990-luvun lopulla. Niinpä onnistuin kotisohvaltani muutaman kerran lähettämään tekstiviestillä idean, joka muuttui vartissa ”Soinin ideaksi” ja taas puolue meni eteenpäin. Timo oli todella nopea ja vakuuttava esittäessään viime hetkellä syntyneitä ideoita ja asioita, joista hän oli samaa mieltä asian esittäneen kanssa. Vuonna 2001 satuin Oulun kaupungin vastaanotolla samaan pöytään Timon ja hänen vaimonsa kanssa. Timo keskusteli vieressään istuneen kaupunginjohtajan kanssa ja Timon vaimo päätti haastatella minua. Keskustelumme siirtyi eduskuntavaaleihin ja sanoin Timon vaimolle, että älä nyt enää päästä Timoa Kuopion vaalipiirissä eduskuntavaaliehdokkaaksi. Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa vaaliliitto Perussuomalaisten ja kokoomuksen välillä nosti eduskuntaan Jyrki Kataisen (kok.), jolle Soini hävisi niukasti. Lisäsin vielä, että tarvitsemme puolueen puheenjohtajan ehdolle pääkaupunkiseudulle, jotta puolue saa lisää medianäkyvyyttä. Selitin lisäksi, että Uudellamaalla eduskuntaan pääsee paljon pienemmällä kannatuksella kuin Kuopion vaalipiiristä, jossa silloin vaadittiin noin 13,5 % äänistä yhteen paikkaan.

TT: Yllätyitkö, kun enemmistö Perussuomalaisten eduskuntaryhmän jäsenistä loikkasi kesäkuussa 2017 pois ryhmästä?

LH: Kyllä yllätyin, vaikka Vistbackan ja Soinin reaktioista näin jo puoluekokouspaikalla Jyväskylässä lauantain äänestyksen jälkeen, että he eivät voineet sulattaa äänestystulosta. Toisaalta luulin kansanedustajaporukkaa vähän kyvykkäämmäksi tilannearvioiden tekemisessä kuin mitä he lopulta näyttivät olevan. Eläkeiässä olevia kansanedustajia en niinkään ihmettele – he lähtivät Siniseen tulevaisuuteen tuttujensa perässä. Sen sijaan nuorempia loikkareita, joilla on vielä useita työvuosia jäljellä, ihmettelen kovasti. Ehkä he eivät olleet seuranneet politiikkaa vielä niin pitkään, että olisivat tienneet, miten loikkareille yleensä käy seuraavissa vaaleissa.

TT: Sitkeän huhun mukaan Perussuomalaisten historian ensimmäinen puoluejohtaja Raimo Vistbacka on ollut Perussuomalaisiin kuuluessaan sitä mieltä, että Perussuomalaisten ei pitäisi kasvaa yli kymmenen kansanedustajan suuruiseksi puolueeksi. Voitko kertoa, onko Vistbacka oikeasti ilmaissut tuollaisen näkemyksen?

LH: Kyllä, hänen arvionsa perustui siihen, että isoa porukkaa ei pysty hallitsemaan. Loppusyksyllä vuonna 2010 hän esitti arvionsa puoluehallituksen kokouksessa ja toiveena oli kymmenen, korkeintaan neljätoista kansanedustajaa. Olin taas kokouksen pahan ilman lintu ja sanoin, että kun meillä on nyt täydet ehdokaslistat joka vaalipiirissä ja kannatusgallupit sojottavat ylös, saamme ainakin 30 kansanedustajaa. Vaalitulos oli historialliset 39 kansanedustajaa.

TT: Kuka teki Perussuomalaiset-puolueen verkkosivuston ensimmäisen version ja milloin? Miten suuri merkitys Internetillä oli vaalikampanjoinnissa ja poliittisessa vaikuttamisessa siihen aikaan? Entä nykyään?

LH: Minä tein puolueen ensimmäiset sivut. Vuosi lienee ollut 1998 paikkeilla, pitäisi kaivaa vanhoja mappeja tai katsoa vanhemmalta tietokoneelta. Meillä Perussuomalaisilla oli Internet-sivusto muutamaa kuukautta ennen Suomen Sosialidemokraattista Puoluetta. Tein sivuja talkoilla, kunnes keväällä 2007 saimme vaaleissa viisi kansanedustajaa. Seuraavana syksynä ehdotin puolueelle, että voisivat maksaa siitä hommasta minulle jo vähän palkkaakin. No, eivät voineet ja päätin sitten, että tehkää itse. Aluksi sivut olivat puolueille lähinnä statuskysymys, mutta vuonna 2007 niillä oli jo varmasti merkitystä. Silloin oli jo paljon ihmisiä, jotka pystyivät hakemaan Internetistä yhteystietoja, ehdokkaita ja tapahtumatietoja. Viimeisimpien kymmenen vuoden aikana Internetin merkitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti – niin hyvässä kuin pahassa.

TT: Olet toiminut politiikassa pitkään ja olet saavuttanut paljon. Mitä neuvoja antaisit nuorille, jotka nyt aloittelevat puoluepoliittista toimintaansa?

LH: Menestyminen vaaleissa vaatii yleensä sitkeää ja pitkäaikaista työtä, eikä vastoinkäymisistä kannata heti lannistua. Monesti puolueen menestys vaaleissa riippuu oman vaalityön lisäksi ympäristötekijöistä eli siitä, miten pahasti kilpailijat töppäilevät.

TT: Miltä Suomen tulevaisuus sinusta näyttää?

LH: Mikään ei ole niin vaikeaa kuin tulevaisuuden ennustaminen. Suomella on kuitenkin mahdollisuus ainakin kohtalaiseen tulevaisuuteen, jos päättäjämme muistavat säilyttää hyvät ja luottamukselliset suhteet naapureihimme.

TT: Mikä on merkittävin unelmasi?

LH: Sotainvalidin poikana toivon, että saamme elää rauhassa vapaassa maassa ja päättää itse omista asioistamme ja että voimme jättää turvallisen ja elinkelpoisen maan myös tuleville sukupolville.

Advertisement