(Julkaistu Länsiväylässä 3.10.2018 ja Perussuomalaisen 26.10.2018 ilmestyneessä numerossa 10/2018.)
Tekoälyn vaikutukset työntekoon puhuttavat nyt paljon, mutta suuren yleisön tavoittava keskustelu on rajoittunut lähes yksipuoliseksi.
Julkinen tekoälykeskustelu painottuu huoleen siitä, vähentääkö tekoälyn kehittyminen ihmistyön kysyntää suuresti. Kukaan ei tiedä vastausta. Vähintään yhtä tärkeä kysymys on kuitenkin se, olisiko ihmistyön kysynnän merkittävä väheneminen suotavaa kehitystä. Ihminen voi olla toimelias ja toteuttaa itseään myös harrastuksilla, jos toimeentulo järjestyy esimerkiksi perustulon avulla.
Monet poliitikot sanovat haluavansa turvata ihmisten oikeuden palkkatyöhön. Mutta kumpi on tärkeämpää: työ vai toimeentulo? Pitääkö ihmisiä työllistää silloinkin, jos koneet ja ohjelmistot tekevät työtehtävät paremmin?
Kasvotusten kuulemani vastaus on: ”Jos et pidä työstäsi, vaihda työpaikkaa tai alaa.” Tuo vastaus jättää huomiotta sen, että tekoälyn kehittyminen ihmisiä taitavammaksi ja tehokkaammaksi ei riipu tehtävien mielekkyydestä. Tekoäly voi hoitaa työni minua paremmin ja saattaa minut työttömäksi, vaikka pidän työstäni. Tekoäly voittaa shakkimestaritkin, vaikka he rakastavat shakkia.
Kukaan ei tiedä, syntyykö tekoälyn myötä runsaasti uusia työtehtäviä ihmisiltä siirtyvien tilalle. Jos iso joukko ihmisiä jää tulevaisuudessa työttömäksi tekoälyn kehittyessä eikä lisäkoulutus edistä työllistymistä, tulee aiheelliseksi perustulon käyttöönotto. Perustulokeskustelu pitää kytkeä tekoälykeskusteluun.