Suomen väestörakenne muuttuu nopeasti

Väestörakenteen rattaat jauhavat hitaasti mutta väkevästi.

Olen 15 vuoden ajan eli noin puolet tähänastisesta elämästäni varoittanut suomalaisia siitä, että mittava maahanmuutto ja suomalaisten vähäinen syntyvyys voivat yhdessä johtaa monikulttuurisuuteen ja väestönvaihdokseen Suomessa.

Maahanmuuttokritiikkini on keskittynyt ja keskittyy edelleen turvapaikanhakijoihin, pakolaisiin, ulkomaalaisten perheenyhdistämisiin ja laittomasti maassa oleviin. En kannata humanitaarista maahanmuuttoa. Ongelmallista on – taustasta riippumatta – sekin, että moni ulkomaalainen maksaa Suomelle vähemmän veroina kuin saa palveluina ja tulonsiirtoina.

Maahanmuuttokritiikkini ei keskity niihin tapauksiin, joissa ulkomaalainen henkilö muuttaa Suomeen opiskelijaksi, suomalaisen puolisoksi tai kunnollisen saatavuusharkinnan kautta nettoveronmaksajaksi. Sanalla ”suomalainen” tarkoitan kansallisuutta, en kansalaisuutta.

Alussa mainitusta yleisestä hitaudesta huolimatta tilanne on se, että tällä hetkellä maamme väestörakenne muuttuu nopeasti. Tilastokeskus laatii ja julkaisee tilastoja, joista tämä käy ilmi. Väestörekisterikeskus tallentaa jatkuvasti tietoa Suomen kansalaisten ja Suomessa vakinaisesti asuvien ulkomaalaisten äidinkielestä väestötietojärjestelmään. Tilastokeskuksen tiedot äidinkieliasioista perustuvat väestötietojärjestelmässä oleviin merkintöihin.

Viime vuonna eli vuonna 2017 äidinkielenään kotimaisia kieliä puhuvien määrän väheneminen jatkui ja jopa kiihtyi. Suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvien määrä väheni Suomessa 9 499 henkilöllä vuonna 2017. Vieraskielisten määrä puolestaan kasvoi 19 332 henkilöllä.

Kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvien määrä Suomessa vähenee sekä lukumäärällisesti että prosentuaalisesti. Suomen asukasluku nimittäin kasvaa vuosi vuodelta. Tosin väestönkasvu on 2010-luvulla hidastunut.

Syntyneitä on kahtena viime vuotena ollut vähemmän kuin kuolleita. Suomen itsenäistymisen jälkeen näin on ollut aiemmin vain sotavuosina 1918 ja 1940.

Syntyvyys on Suomessa ollut laskusuunnassa jo seitsemänä peräkkäisenä vuotena. Väestöliitto tiedotti verkkosivustollaan 12.12.2017, että suomalaiset saavat lapsensa vanhemmalla iällä kuin mitä vanhemmat itse pitävät ihanteellisena. Ero ihanteellisen iän ja toteutuneen iän välillä on Väestöliiton tiedotteen mukaan erityisen suuri korkeasti koulutetuilla henkilöillä.

Tilastokeskuksen väestönmuutostietojen mukaan Suomessa syntyi vuonna 2016 noin 52 800 lasta. Viime vuonna lukumäärä oli noin 50 300. Vertailun vuoksi: Kirkko ja kaupunki -lehti kertoi 9.5.2018, että evankelis-luterilaisesta kirkosta erosi viime vuonna noin 52 300 ihmistä.

Tämänhetkisten tietojen valossa vuonna 2018 syntyvien lukumäärä tullee olemaan pienempi kuin 50 000.

Syntyvyysaste on Suomessa ollut jo vuodesta 1969 alkaen alle väestön uusiutumistason, joka on 2,1 lasta naista kohden.

Kokonaishedelmällisyysluku on Suomessa pienempi kuin missään toisessa Pohjoismaassa. Viime vuonna luku oli maassamme vain 1,49 lasta naista kohden. Kokonaishedelmällisyysluku kertoo, kuinka monta lasta nainen synnyttäisi elämänsä aikana, jos ikäryhmittäiset hedelmällisyysluvut pysyisivät laskentavuoden tasolla. Edellä mainittu luku 1,49 on laskettu Suomen koko naisväestöstä, joten mukana ovat muutkin kuin kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvat.

Suomen väestönkasvu on nykyään riippuvainen maahanmuutosta.

Vähäisen syntyvyyden vaikutuksista Suomen talouteen (eläkemaksuihin, etuuksiin jne.) käydään julkisuudessa keskustelua. Aihe onkin erittäin tärkeä. Väestörakenne- ja maahanmuuttoasiat vaikuttavat monipuolisesti koko yhteiskuntaan ja politiikan eri sektoreihin. Sekä poliitikkojen että äänestäjien kannattaa tiedostaa, että väestöasiat vaikuttavat niihin reunaehtoihin, joiden puitteissa esimerkiksi talouteen ja työelämään liittyviä poliittisia päätöksiä voidaan tehdä. Työikäisen väestön määrä on Suomessa vähentynyt 2010-luvulla. Toisaalta teknologinen kehitys saattaa johtaa siihen, että ihmisten työntekoa tarvitaan tulevaisuudessa nykyistä vähemmän.

Taloudesta ja työllisyydestä keskustelemisen lisäksi pitäisi kuitenkin puhua myös suomalaisten säilymisestä enemmistönä Suomessa.

Jokaisen suomalaisen on syytä kysyä itseltään tämä kysymys: ”Onko väestönkasvu tärkeämpää kuin suomalaisten enemmistöasema Suomessa?” Tietenkään väestönkasvu ja suomalaisten säilyminen Suomessa enemmistönä eivät sinänsä ole toisensa poissulkevia asioita, mutta jos suomalaisten syntyvyys pysyy matalalla tasolla ja nykyisenkaltainen maahanmuutto jatkaa jatkumistaan, voimme valita vain toisen kahdesta vaihtoehdosta.

Minulle asukasluvun loputon kasvaminen ei ole itseisarvo eikä tavoite. Arvostan ympäristönsuojelua ja tiedostan, että luonnon kantokyvyllä on rajansa. Millä tahansa alueella voi elää vain rajallinen määrä kuluttajia.

Jos Suomen asukasluku joskus kääntyy laskuun, se ei ole minun nähdäkseni ongelma sinänsä. Ongelmana minä pidän sitä, että tällä menolla suomalaiset ovat tulevaisuudessa vähemmistö omassa valtiossaan.