(Julkaistu Länsiväylässä 28.4.2018.)
Politiikka on monimutkaista. Taloudellisten ja teknologisten keskinäisriippuvuuksien laajentuessa poliitikoilta tulisi vaatia entistäkin kokonaisvaltaisempaa maailmankatsomusta ja pitkäjänteisempää ajattelua.
Kiire, nopeatahtisen some-viestinnän yleisyys ja jatkuva ärsyketulva epäilemättä houkuttelevat poliitikkoja panostamaan kunkin päivän uutisotsikoiden kommentoimiseen ja maailman pilkkomiseen 280 merkin osiin.
Päivänpolitiikkaa ei pidä väittää mitättömäksi, mutta on hienoa, jos poliitikkojen ajankohtaiset kannanotot kytkeytyvät laajempaan ajatteluun ja sellaisiin poliittisiin ohjelmiin, jotka ovat asiapitoisia, eteenpäin vieviä, koherentteja ja faktojen kanssa yhteensopivia.
Ideologista keskustelua ei Suomessa paljoa käydä. Hiljattain yksi puoluejohtaja ihmetteli, miksi toimittajat edes kysyvät ismeistä. Toisen puolueen ministeri kuvailee itseään ”asioiden hoitajaksi” ottaen etäisyyttä ideologisuuteen.
Päivänpolitiikassa poliitikko voi mielikuvatasolla brändätä itsensä neutraalin oloisena, mutta poliitikon päätöksenteko pohjautuu kuitenkin maailmankatsomukseen eli näkemykseen siitä, millainen todellisuus on, miten maailma toimii ja miten asioiden tulisi olla. Jos tätä ei tiedosteta, eri vaihtoehtojen punnitseminen jää vaillinaiseksi ja päättäjien ideologiasta tulee ”näkymätön ideologia”. Ideologisen pohdiskelun laiminlyöminen voi johtaa myös lyhytnäköisiin ja keskenään ristiriitaisiin päätöksiin.
Monipuoluejärjestelmässä on yleensä erilaisia vaihtoehtoja, mutta ei puhdasta neutraaliutta. Äänestäjien kannattaa vaatia vaaliehdokkailta ja valituilta poliitikoilta ideologista ja filosofistakin analyysiä ja dialogia, jotta eri vaihtoehdot tulevat kunnolla arvioiduiksi.
Tuomas Tähti 