(Julkaistu Rahvaan numerossa 3/2018.)
”Nationalismi”-termi otettiin käyttöön vasta 1700-luvulla, vaikka kansoja on ollut olemassa paljon aiemminkin. Ajattelutavat ja kieli heijastelevat usein ympäröivää todellisuutta, joka vaikuttaa ajattelijoihin ja puhujiin.
Nationalismi eli kansallismielisyys puhuttaa edelleen. Millaisissa olosuhteissa nationalistista ajattelua ja politiikkaa alkaa ilmetä? Onko nationalismi lähinnä länsimainen vai laajempi ilmiö? Mikä saa aikaan yhteenkuuluvuuden tunteen toisilleen tuntemattomien ihmisyksilöiden välille?
Tällaisia kysymyksiä miettien politiikantutkija Benedict Anderson (1936–2015) laati vuonna 1983 ilmestyneen kirjansa Kuvitellut yhteisöt – Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua. Kirjan ensijulkaisusta tulee tänä vuonna kuluneeksi 35 vuotta. Anderson on myöhemmin täydentänyt ja korjannut teostaan. Suomentaja Joel Kurtti on höystänyt käännöstä erinomaisilla suomentajan huomioilla.
Ajan hammas on ollut kirjalle lempeä. Kuvitelluista yhteisöistä on tullut nationalismia käsittelevän kirjallisuuden perusteos, josta otetaan yhä uusia painoksia. Kirjaa on myös siteerattu paljon.
Anderson kannattaa näkemystä, jonka mukaan ihminen on kansakunnan jäsen vain, jos hän itse mieltää itsensä kuuluvan siihen. Tässä katsannossa kansallismielisen ajattelun taustalla ei olisikaan kansallisen tiedostavuuden herääminen vaan kansakuntien keksiminen. Jos kansaan kuulumisen pääkriteeri on oma subjektiivinen kokemus ja jos erityispiirteitä pidetään vähemmän tärkeinä, koko nationalismitutkimus surkastuu makuasioiksi aitoon mädännäiseen liberaaliin tapaan.
Kirjassaan Anderson pyrkii tarjoamaan uutta näkökulmaa, jonka avulla marxilaiset ja liberaalit voivat paremmin ymmärtää ”marxilaisen teorian epämukavaa poikkeamaa”, kuten Anderson nationalismia kuvailee. Tässä kohtaa mainittakoon, että professori Anderson ei itse ollut nationalisti vaan marxilainen.
Anderson ei kuitenkaan suhtaudu aiheeseensa vähättelevästi. Yksi hänen loistavista väitteistään on, että nationalismi tulisi rinnastaa suuriin kulttuurisiin järjestelmiin. Andersonin mukaan nationalismi kehittyi hyvinkin sopivaksi osaksi teollisuusyhteiskuntia.
Kuviteltujen yhteisöjen suurin ansio on se, että teos avasi väylän aiempaa laajemmalle nationalismikeskustelulle, joka ei rajoittunut koskemaan pelkästään Euroopassa asuvia kansoja. Kirjassa käydään läpi historiallisia vaiheita eri puolilla maailmaa. Kuvitellut yhteisöt on auttanut ihmisiä ymmärtämään, että nationalismia voi esiintyä missä tahansa maanosassa. Professori Andersonilla oli laaja kielitaito, mikä auttoi häntä nationalismin tarkastelussa.
Edellä mainitusta huolimatta kirjassa on myös Eurooppaan liittyviä oivalluksia. Esimerkkinä mainittakoon, että Andersonin mukaan kirjapainotaito ja kapitalismi ovat tehneet merkittävää yhteistyötä nationalismin siementen kylvämisessä. Maksimoidakseen liikevoittonsa 1500-luvun kirjakauppiaat halusivat myyntiin kansankielistä kirjallisuutta, jolla oli suurempi potentiaalisten ostajien joukko kuin ”jumalalliseksi” latinaksi kirjoitetuilla kirjoilla. Varsinkin Martti Lutherin saksankieliset kirjat saavuttivat valtavan myyntimenestyksen. Kansankieliset kirjat ja sanomalehdet olivat lukijoilleen välineitä nähdä itsensä ja suhteensa muihin syvällisesti uusin tavoin.
Kirjan nimeen nostettu käsite ”kuviteltu yhteisö” on helppoa ymmärtää väärin ensisilmäyksellä. Anderson on kuitenkin oikeassa siinä, että kansat ovat kuviteltuja yhteisöjä, koska kaikki samaan kansaan kuuluvat ihmiset eivät elämänsä aikana tapaa toisiaan. En tunne kaikkia suomalaisia, mutta uskon heidän olemassaoloonsa ja minulla on aivoissani kuviteltu käsitys siitä, millaisia asioita he elinpäivinään suunnilleen tekevät. Myös uskontokunnat, fanikerhot ja monet muut ovat kuviteltuja yhteisöjä, koska niiden jäsenet eivät kohtaa kaikkia kaltaisiaan. Tämä ei kuitenkaan tee yhteisöistä epätodellisia. ”Kuviteltu” ei tarkoita samaa kuin ”kuvitteellinen”.
Tuomas Tähti 