Puoluekannatus ja prioriteetti

Jokainen eduskuntapuolue, joka toimii Suomessa vaalikaudesta toiseen, kohtaa ajan kuluessa sekä kannatuksen nousuaikoja että laskuaikoja. Jotkut ihmiset eri puolueissa hermostuvat siitä, että heidän puolueensa kannatus laskee. Minä en kuulu siihen joukkoon. Puoluekannatus ei minun mielestäni ole edes viiden tärkeimmän mittarin joukossa puoluetoiminnassa.

Suosittuna olemisessa on politiikassa paljon hyvää. Ilman kannatusta on vaikeaa saada muutoksia aikaan päätöksissä ja päätöksenteon rakenteissa.

Suosittuna oleminen mahdollistaa paljon, mutta kannatuksen kasvun ottaminen korkeimman prioriteetin tavoitteeksi vähentää puolueen substanssia.

Jos poliittisen puolueen kiihkein pyrkimys on oman kannatuksen kasvattaminen, puolueen on vaikeaa sitoutua arvoihin ja ideologiaan. Tällöin puolue on kuin vesi, joka ottaa aina säilytysastiansa muodon. Valtaa ei pidä tavoitella millä tahansa keinolla.

En arvosta tuuliviiripuolueita, jotka valitsevat tavoitteensa sen mukaan, mikä juuri sillä hetkellä nauttii suurta kansansuosiota puolueen ulkopuolella.

Kompromissit kuuluvat politiikkaan, mutta puolueella pitää olla muutakin.

Historia ei tunne stabiiliutta, vaan maailma muuttuu jatkuvasti. Mikä tahansa pitkäikäinen puolue joutuu ennemmin tai myöhemmin päivittämään omia ohjelmiaan, mutta ohjelmatyön pitäisi perustua pikemminkin maailmankatsomukseen kuin suosionkalasteluun.

Minun mielestäni puolueen (minkä tahansa Suomessa toimivan rekisteröidyn puolueen) ja sen organisaatioon kytkettyjen yhdistysten ja muiden toimijoiden pitäisi keskittyä seuraaviin seitsemään kokonaisuuteen ennen muita asioita:

1. Puolueella (sekä mahdollisesti piiri-, paikallis- ja jäsenyhdistyksillä) pitää olla ohjelmia, jotka ovat järkeviä, ideologisia, asiapitoisia, eteenpäin vieviä, koherentteja ja faktojen kanssa yhteensopivia. Kun poliittisia ohjelmia kirjoitetaan, ei ole tarpeen pyrkiä radikaaliuteen eikä maltillisuuteen, vaan edellisessä virkkeessä mainittuihin hyveisiin. Se, onko poliittinen ohjelma maltillinen vai radikaali, on hyvin suhteellista ja riippuu lukijoiden tottumuksista sekä Overtonin ikkunasta.
2. Puoluetta edustavien päättäjien ja puoluejohdon poliittisen toiminnan pitää olla ahkeraa, yhteistyöhenkistä, epäitsekästä ja sisällöltään sellaista, että teot eivät ole ristiriidassa toistensa kanssa eivätkä voimassa olevien poliittisten ohjelmien kanssa. Päättäjien pitää myös tiedottaa poliittisesta toiminnastaan (valtuustoaloitteista, kirjallisista kysymyksistä ym.) sosiaalisessa mediassa ja perinteiselle medialle ja myös puolueorganisaation sisällä. Neljä Ruusua -yhtye lauloi vuosia sitten neuvon, jota usein kannattaa soveltaa poliittisessa toiminnassa: ”Jos mä jotain teen, sen soitan lehteen.”
3. Puolueen ideologiaa pitää tehdä tunnetuksi kampanjoilla ja julkaisuilla. Esimerkiksi kahvi- ja ohukaistapahtumia kannattaa toreilla järjestää, mutta niissä pitää jakaa syötävän ja juotavan lisäksi poliittisia lehtiä, esitteitä, ohjelmia ja kirjasia. Ihmisiä pitää kannustaa tutustumaan puolueen sanomaan eikä pelkästään äänestämään puoluetta. Puolueen poliittista materiaalia kannattaa jakaa tapahtumissa ja ihmisten koteihin myös vaalien välissä.
4. Puolueorganisaation pitää pyrkiä jäsenmäärän kasvattamiseen ja vaaliehdokkaiden löytämiseen. Samalla pitää muistaa, että määrän lisäksi myös laadulla on merkitystä.
5. Puoluetta edustavien päättäjien ja muidenkin jäsenten kouluttamiseen ja henkiseen kehitykseen pitää panostaa. Sekä käytännönläheiseen että filosofiseen opetukseen tulisi käyttää resursseja. Yhdenkään puolueen ei kannata luulla, että ihmiset tietävät kaiken kaikesta puolueeseen liittyessään. Yhdenkään päättäjän ei kannata tuudittautua siihen luuloon, että hänellä on varaa lopettaa uusien tietojen omaksuminen ja uusien taitojen opetteleminen, kun luottamuspaikan saaminen varmistuu.
6. Toiminnan ja tavoitteiden pitkän aikavälin suunnitteleminen on tarpeellista. Kirjoitan tämän erilliseksi asiakohdaksi, koska edelliset kohdat 2–5 liittyvät enimmäkseen lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimintaan.
7. Lakisääteiset velvollisuudet, sääntömääräiset velvollisuudet ja muut velvollisuudet, kuten sisäinen viestintä, pitää hoitaa ajoissa ja riittävän huolellisesti. Jos puolueorganisaatiossa keskitytään esimerkiksi vaalikampanjointiin niin intensiivisesti, että virallisten velvollisuuksien täyttäminen laiminlyödään, on seurauksina hallinnollisia tai juridisia ongelmia sekä mahdollisesti imagohaittaa.

Edellä mainittujen seitsemän tärkeän tehtäväkokonaisuuden lisäksi puolueorganisaation kannattaa panostaa moneen muuhunkin asiaan, kuten kansainvälisiin suhteisiin yhdessä ulkomaisten sisarpuolueiden kanssa. Numeroimani seitsemän tehtäväkokonaisuutta ovat kuitenkin mielestäni kaikkein tärkeimmät. Kun nuo seitsemän korkean prioriteetin tehtäväkokonaisuutta hoidetaan laadukkaasti, puolue tekee minun mielestäni suunnilleen oikeita asioita. Toiminnan seurauksena puolueen kannatus joko kasvaa tai ei kasva.

Tässä kirjoituksessa piirtämäni seitsentahokas ei sisällä kaikkea oma-aloitteista vapaaehtoistyötä, jota puolueiden rivijäsenet tekevät puolueiden hyväksi puolueiden sitä koordinoimatta. Rivijäsenten vapaaehtoinen toiminta jää usein tulematta puolueorganisaation tietoon. Tällaista kenttätoimintaa ei pidä väheksyä, mutta rajasin sen tämän kirjoituksen ulkopuolelle, koska haluan tässä kirjoituksessa keskittyä sellaiseen toimintaan, joka on puolueen tai puoluetta edustavan päättäjän tai puolueeseen kytketyn yhdistyksen, opintokeskuksen, ajatuspajan tai säätiön koordinoimaa.

Olen poliittisen puolueen jäsen ja toivon puolueeni kannatuksen kasvavan. Samalla toivon, että kannatuksen kasvua ei pidetä yhdessäkään puolueessa päämääränä vaan laadukkaan toiminnan sivutuotteena.