(Julkaistu Rahvaan numerossa 1–2/2018.)
Vuosia sitten kerroin diplomityöni ohjaajalle, että aion pyrkiä politiikkaan. Hän vastasi minulle, että poliittinen päätöksenteko on pelkkää edestakaisin liikkumista, koska erilaiset kompromissit ja muut päätökset vuorottelevat kulloistenkin poliittisten voimasuhteiden ja muiden muuttujien mukaisesti. Historia ei tunne stabiiliutta eikä politiikassa ole pysyviä saavutuksia.
Lopputyöni ohjaaja oli osittain oikeassa. Toisilleen vastakkaiset näkemykset voivat tosiaan olla vuorotellen vallalla. Yhden koalition hyväksymät päätökset tai niiden seuraukset voidaan myöhemmin kumota toisen tai jopa saman koalition voimin.
Yhteiskunnallista soutamista ja huopaamista nähdään lainsäädännössä, hallinnossa ja joskus infrastruktuurissakin. Kauppojen aukioloaikoja rajoitettiin ja myöhemmin vapautettiin. Kaupunginhallinnosta kadonneet pormestarit ovat 2000-luvulla tehneet paluun. Pikaraitiotie saatetaan rakentaa kaupunkiin, jossa raitiovaunut ovat muutamia vuosikymmeniä aiemmin pysähtyneet.
Hyvinkin suuria päätöksiä voidaan korvata uusilla ja sopimuksista voidaan irtautua. Jopa Suomen pois annettu itsemääräämisoikeus on mahdollista palauttaa eroamalla Euroopan unionista. Politiikka on mahdollisuuksien taidetta.
Suomessa on kuitenkin yksi asia, jota ei voida palauttaa, jos se kerran lakkaa olemasta. Se on suomalainen kansa. Jos Suomi asutetaan ulkomailta tulevalla väestöllä ja suomalaiset katoavat, ei menetystä tulla koskaan korvaamaan. Kansan myötä myös suomalainen kulttuuri katoaisi maailmasta museoita lukuun ottamatta.
Politiikassa ei ole pysyviä saavutuksia, mutta kansallismielisille pysyvät tappiot ovat mahdollisia. Siksi Suomessa tarvitaan kansallismielistä toimintaa jatkuvasti – niin kauan kuin suomalainen kansa on olemassa.
Tuomas Tähti 