(Julkaistu Rahvaan numerossa 1–2/2018.)
Kun Perussuomalaisten eduskuntaryhmä hajotettiin kesäkuussa 2017, oli heti väistämätöntä, että joku tulee kirjoittamaan asiasta kirjan. Politiikan toimittaja Lauri Nurmen teos Perussuomalaisten hajoamisen historia (Into Kustannus, 317 sivua) julkaistiin lokakuussa 2017.
Perussuomalaiset rp ja eduskuntaryhmän hajottaminen ovat asioita, jotka herättävät voimakkaita tunteita. Nurmen kirjan suurimmaksi ansioksi nouseekin rauhallinen puolueettomuus. Sekä Jussi Halla-ahon kannattajat että Timo Soinin kannattajat saavat teoksessa tasapuolisesti äänensä kuuluviin, joten lukija voi muodostaa perustellun mielipiteensä siitä, kuka on toiminut kunniallisesti ja kuka ei. Jopa kokoomukseen loikannut kansanedustaja Veera Ruoho on äänessä, vaikka hänet olisi voinut jättää kirjassa pelkäksi alaviitteeksi.
Kirjassa käsitellään suoraan ja epäsuorasti eräiden sitkeiden väitteiden totuusarvoa. Esimerkiksi väite siitä, että Suomen Sisu ja/tai jokin muu taho kaappasi puolueen Jyväskylässä puoluekokouksessa, on kirjassa kerrottujen faktojen valossa pelkkä agenttitarina.
Monien haastattelujen ja tapahtumakuvailun lisäksi Nurmi on sisällyttänyt kirjaan tietoa omista työskentelytavoistaan, mikä höystää lukukokemusta miellyttävällä tavalla.
Valitettavasti kirjassa käsitellään vain pintaa raapaisten niitä perimmäisiä syitä, jotka johtivat siihen, ettei Perussuomalaiset jatkanut hallituksessa puoluekokouksen jälkeen. Asian vähäinen käsitteleminen voi pahimmillaan normalisoida Suomessa ajatusta, että hallituksesta voidaan noin vain potkia kokonainen eduskuntaryhmä pois. Se, että keskusta ja kokoomus eivät suostuneet jatkamaan perussuomalaisten kanssa hallituksessa, vaikka Halla-aho ei vaatinut merkittäviä muutoksia hallitusohjelmaan, on sensaatio ja sen juuria pitäisi tarkastella yksityiskohtaisemmin.
Muilta osin kirja on kuitenkin hyvä ja Lauri Nurmi oli pätevä henkilö kirjoittamaan sen.
Tuomas Tähti 