(Julkaistu Länsiväylässä 30.9.2017.)
Peruskoulun juuri aloittanut lapsi saattaa ensimmäisen koulupäivänsä jälkeen kertoa innokkaana huoltajilleen, mitä kaikkea hän on jo oppinut. Lapsi voi todeta ylpeänä, että nyt hän tietää jo paljon.
Jos sama oppilas valmistuu yliopistosta 20 vuotta myöhemmin maisteriksi, hän tiedostanee siinä vaiheessa, että hän tietää ja ymmärtää vasta murto-osan kaikesta tieteellisestä aineistosta.
Suomen kansa eli pitkään tilanteessa, jossa muiden kuin länsimaalaisten maahanmuuttajien osuus maamme koko väestöstä oli melko vähäinen. Muista kulttuureista ja kulttuurienvälisistä kohtaamisista ei myöskään saatu ennen vanhaan yhtä hyvin tietoa kuin nykyaikana laadukkaiden tv-dokumenttien ja Internetin välityksellä.
Vasta muutaman viime vuosikymmenen aikana Suomen kansa on aloittanut ensimmäisen luokkansa monikulttuurisuuden peruskoulussa. Olemme kansakuntana vielä liiaksi siinä vaiheessa, jossa helposti luulemme monikulttuurisuuden tarkoittavan sitä, että kauppojen hyllyillä on eksoottisia mausteita ja kaduilla näkyy burkaan pukeutuneita naisia.
Kokonaisten kulttuurien tuntemisessa on kyse paljon syvällisemmistä asioista. Oppiminen vaatii vaivannäköä. Kaikkien suomalaisten kannattaa poliittisista kannoistaan riippumatta oivaltaa, että käymme tässä koulussa vasta ekaluokkaa.
Tuomas Tähti 