Puoluerekisteri lyhenee 2015

Seuraan kiinnostuneena Suomen puoluerekisterissä tapahtuvia muutoksia. Muutokset liittyvät yleensä pienpuolueisiin, eivät eduskuntapuolueisiin.

Oikeusministeriön ylläpitämässä puoluerekisterissä on tällä hetkellä 16 puoluetta, joista yhdeksällä on eduskunnassa vähintään yksi kansanedustaja. Loput seitsemän ovat pienpuolueita.

Puolueiden määrä on pysynyt pitkään suunnilleen nykyisellä tasolla, mutta ensi vuonna määrä pienenee suhteellisen paljon. Puolue poistetaan puoluerekisteristä, jos se jää kaksissa peräkkäisissä eduskuntavaaleissa ilman yhtäkään kansanedustajaa. Suomessa pidetään huhtikuussa 2015 eduskuntavaalit, joiden yhteydessä puoluerekisteristä poistaminen uhkaa peräti kuutta puoluetta. Vertailun vuoksi todettakoon, että viime eduskuntavaalien jälkeen puoluerekisteristä poistettiin vain kolme puoluetta.

”Poistovuorossa” ensi vuonna olevat puolueet ovat (rekisteröintijärjestyksessä) Suomen Työväenpuolue, Itsenäisyyspuolue, Köyhien Asialla, Piraattipuolue, Muutos 2011 ja Sinivalkoinen Rintama. Näistä kuudesta Muutos 2011 on eduskuntapuolue, mutta sitä uhkaa silti rekisteristä poistaminen, koska puolueen ainoa kansanedustaja James Hirvisaari valittiin kansanedustajaksi Perussuomalaisten eikä Muutoksen ehdokaslistalta. Hän siirtyi Muutokseen vasta lokakuussa 2013 eli hieman yli vuosi sitten.

Lyhyesti sanottuna puoluerekisteristä on poistumassa ensi vuonna varsin kirjava joukko. Puoluerekisteriin voi kuitenkin päästä takaisin, jos onnistuu keräämään äänioikeutetuilta henkilöiltä vuodessa vähintään 5 000 kannattajakorttia. Kommentoin seuraavaksi kaikkia kuutta poistouhasta kärsivää puoluetta tästä näkökulmasta.

Suomen Työväenpuolueen puheenjohtaja Juhani Tanskin mukaan Työväenpuolue ei ole kommunistinen puolue (Kansan Uutiset 26.9.2006). Käytännössä puolueessa on kuitenkin useita henkilöitä, jotka ovat tunnustautuneet kommunisteiksi. Kommunistien ääniä kalastelevat myös Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) ja Kommunistinen Työväenpuolue (KTP). Nämä kaksi ovat oikeutettuja pysymään puoluerekisterissä myös ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen, koska SKP on merkitty puoluerekisteriin viimeksi vuoden 2011 joulukuussa ja KTP vuoden 2012 elokuussa. Kommunistien keskinäisessä kilpailutilanteessa ei ole lainkaan varmaa, että Suomen Työväenpuolue pystyy keräämään 5 000 kannattajakorttia enää ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen.

Itsenäisyyspuolue perustettiin vuonna 1994 nimellä Vapaan Suomen Liitto. Puolue ei ole koskaan yltänyt eduskuntaan, mutta se on palannut puoluerekisteriin kahdesti. Tämän vuoden toukokuussa pidetyissä europarlamenttivaaleissa Itsenäisyyspuolue sai koko Suomessa noin 5 700 ääntä, joten kannattajakorttien kerääminen on jossain määrin realistinen tavoite – toisin kuin eduskuntaan nouseminen. Perussuomalaisten kannatuksen kasvaessa on Itsenäisyyspuolueesta siirtynyt aktiivijäseniä Perussuomalaisiin. Esimerkiksi kotikaupungissani Turussa yrittäjä Jouko Laakso on aiemmin vaikuttanut Itsenäisyyspuolueessa, mutta vuonna 2012 hänet valittiin kaupunginvaltuustoon Perussuomalaisten edustajana.

Köyhien Asialla on alusta lähtien ollut yhden naisen projekti. Terttu Savola perusti sen vuonna 2000 toimittuaan sitä ennen ainakin kristillisissä, Perussuomalaisissa ja Remonttiryhmässä. Puheenjohtaja Savola on puolueensa historian ainoa kaupunginvaltuutettu: 2008 hänet valittiin Espoon valtuustoon Perussuomalaisten kanssa solmitun vaaliliiton ansiosta, mutta vuoden 2012 vaaleissa hän ei onnistunut uusimaan paikkaansa. Kun Köyhien Asialla merkittiin puoluerekisteriin vuonna 2002 ja uudestaan vuonna 2008, Savola keräsi suurimman osan kannattajakorteista itse. Tällä hetkellä hän on kuitenkin jo 73-vuotias. Haluamatta vähätellä Terttu Savolaa totean, että jos hän vielä ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen onnistuu keräämään 5 000 kannattajakorttia, se on todella kunnioitettava ja hämmästyttävä suoritus.

Piraattipuolue sai vuoden 2011 eduskuntavaaleissa 0,51 % koko Suomen äänistä. Minun mielestäni puolueella pitäisi tämän tuloksen perusteella olla yksi kansanedustaja eduskunnassa (ottaen huomioon, että kansanedustajia valitaan 200), mutta Suomen vaalijärjestelmä suosii suurempia puolueita. Puoli vuotta sitten pidetyissä europarlamenttivaaleissa Piraattipuoluetta äänesti noin 12 400 henkilöä ja puolueella on yli 3 000 jäsentä, joten piraateille puoluerekisteriin palaamisen ei pitäisi muodostua ongelmaksi ensi vuoden vaalien jälkeen.

Muutos 2011 asettaa tunnetuimmat miehensä ja naisensa eduskuntavaaliehdokkaiksi Uudenmaan vaalipiirissä. Toisin kuin kuntavaaleissa, eduskuntavaaleissa ehdokkaat voivat asettua ehdolle missä tahansa asuinpaikastaan riippumatta. Muutoksella on yksi istuva kansanedustaja ja muutamia kunnanvaltuutettuja, mikä tietysti edistää medianäkyvyyden saamista. Tunnettavuuden ja vaaliteknisesti järkevän ehdokasasettelun ansiosta Muutos 2011 on kuudesta poistouhan alla olevasta puolueesta nähdäkseni ainoa, joka saattaa menestyä huhtikuun 2015 vaaleissa. Jos joku Muutoksen ehdokkaista valitaan ensi vuonna eduskuntaan, se tapahtuu Uudellamaalla. Muussa tapauksessa muutoslaiset ryhtynevät keräämään uusia kannattajakortteja. Muutoksen kannatus on kuitenkin ollut alle 5 000 ääntä sekä vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa että vuoden 2012 kuntavaaleissa.

Sinivalkoinen Rintama (entinen Vapauspuolue) on turkulaisen kaupunginvaltuutettu Olavi Mäenpään nykyään johtama puolue. Mäenpään edellinen ryhmä, vuonna 2007 puoluerekisteristä poistettu Suomen Kansan Sinivalkoiset, on eri oikeushenkilö kuin Sinivalkoinen Rintama. Sinivalkoisen Rintaman toiminta on ollut hyvin vähäistä: 2012 se asetti kuntavaaleihin vain yhden ehdokkaan (Lisbet Puttosen Kaarinassa) ja tämänvuotisiin europarlamenttivaaleihin viisi ehdokasta. Yhtä vähän europarlamenttivaaliehdokkaita asetti vain Köyhien Asialla. Sinivalkoisessa Rintamassa on sen lyhyen historian aikana ollut huomattava määrä sisäisiä riitoja ja julkisissa kannanotoissaan puolue on keskittynyt Perussuomalaisten kritisoimiseen. Tällä hetkellä puolueella ei ole edes Internet-sivustoa. Pidän todennäköisenä, että ensi vuonna Sinivalkoinen Rintama poistetaan puoluerekisteristä pysyvästi.

Entäpä muut puoluehankkeet? Voihan puoluerekisteriin ilmestyä muitakin ryhmiä kuin edellä mainitsemani, nykyään puoluerekisterissä olevat pienryhmät. Kahdeksan viime vuoden aikana puoluerekisteriin ovat yrittäneet päästä ainakin Suomen Islamilainen Puolue, Liberaalit, Toisten Puolue, Nettipuolue, Suomalainen Puolue, Suomen Kansallissosialistinen Työväenpuolue, Isänmaallinen Kansanliike, Kansallinen Edistyspuolue, Suomen Laillisuuspuolue, Suomen Senioripuolue, Suomidemokraatit, Kansanliike Aitosuomalaiset Siniset ja Kristallipuolue. Ne ovat kuitenkin epäonnistuneet. Mainituista ryhmistä Senioripuolue oli puoluerekisterissä vielä viime eduskuntavaaleihin asti ja Edistyspuolueella on parhaimmillaan ollut jopa 26 kansanedustajaa – lähes sata vuotta sitten. Isänmaallinen Kansanliike on nimestään huolimatta eri oikeushenkilö kuin vuosina 1932–1944 toiminut IKL.

Pienpuolueiden tilanteiden ymmärtämiseksi on syytä tarkastella myös kuntavaalituloksia. Pienpuolueiden kannalta kuntavaalit ovat siinä mielessä tärkeimmät vaalit, että niissä valituksi tulemiseen on paremmat mahdollisuudet kuin muissa vaaleissa. Kuntavaalit ovat kuitenkin menneet pienpuolueiden osalta yhä huonommin. Vuoden 2004 kuntavaaleissa seitsemän pienpuoluetta sai yhden tai useamman edustajan vähintään yhden kunnan valtuustoon. Vuoden 2008 kuntavaaleissa siinä onnistui neljä pienpuoluetta ja vuoden 2012 kuntavaaleissa vain kaksi pienpuoluetta: SKP ja Muutos 2011, joka vielä tuolloin oli eduskunnan ulkopuolinen puolue. Tosin näitä lukuja vääristää hieman se, että Olavi Mäenpään sinivalkoiset osallistuivat vuosien 2008 ja 2012 vaaleihin Turussa yhteislistana eli ilman puoluestatusta.

Puoluerekisterissä olevien poliittisten yhdistysten määrä tulee siis vähenemään ensi vuonna. En kuitenkaan pidä tätä huonona asiana. Erilaisten vaihtoehtojen olemassaolo kuuluu demokratiaan, mutta jäljelle jäävät puolueet pystyvät kyllä tarjoamaan äänestäjille toisistaan poikkeavia vaihtoehtoja – kunhan uskallusta ja tahtoa riittää. Kansan hyvinvoinnin kannalta puolueiden laatu on tärkeämpi asia kuin määrä.

Koska tämä kirjoitus on tehty marraskuussa 2014, ei tässä tietenkään ole voitu huomioida vuonna 2015 mahdollisesti solmittavien vaaliliittojen vaikutuksia.