Tuomas Tähti haastatteli Jukka Parkkista kasvotusten 19.11.1997.
TT (Tuomas Tähti): Nautitko kirjojen kirjoittamisesta?
JP (Jukka Parkkinen): Koska kirjoittaminen on ammattini, joudun kirjoittamaan muistakin syistä kuin siksi että se on hauskaa. Olen ollut ammattilaiskirjailija jo kymmenen vuotta, mutta kyllä minä pidänkin siitä.
TT: Oliko kirjailijan ammatti toiveammattisi lapsena?
JP: Näin jälkeenpäin ajatellen kyllä se ilmeisesti oli, mutta lapsena ja nuorena en tietenkään osannut ajatella mitään ammattia niin tosissani ja vakavissani, että se olisi selkeänä kangastellut mielessä. Kun lähdin opiskelemaan, ajattelin että kirjailijan ammatti tai työ voisi olla kiinnostava, mutta kyllä minusta oli tarkoitus tulla toimittaja.
TT: Mikä oli suosikkioppiaineesi koulussa?
JP: Äidinkieli oli yksi suosikkiaineistani ja toinen oli biologia. Olin kovin innostunut luonnontieteistä.
TT: Kuinka vanhana aloit tehdä kirjoituksia?
JP: Ensimmäiset kaunokirjalliset tekstini tein 17 ja 18 ikävuoden tienoilla. Sitten kirjoitin kuunnelmia ja näytelmiä ja novelleja, mutta kirjamuotoisen teoksen kirjoitin vasta 29-vuotiaana. Kun se ilmestyi, olin täyttänyt jo 30 vuotta.
TT: Kerro ensimmäisestä kirjastasi.
JP: Ensimmäinen kirjani ilmestyi vuonna 1978. Sen nimi on Korppi ja kumppanit. Sen jälkeen kirjoitin vielä kolme muuta Korppi-kirjaa.
TT: Mikä sai sinut ryhtymään nimenomaan lasten- ja nuortenkirjailijaksi?
JP: Ei siihen oikeastaan mitään erityistä syytä ole. Ensimmäisellä kirjallani halusin osallistua kirjoituskilpailuun, jonka aiheena oli ”Eläintarina”. Kun olin sen ensimmäisen kirjani kirjoittanut, kirjoitin sitten toisenkin, joka myös luokiteltiin lastenkirjaksi. Siitä se lähti. Hyppäsin junaan, eikä liikkuvasta junasta saa hypätä pois.
TT: Kun ilmoitit ryhtyväsi kirjailijaksi, otettiinko sinut vakavasti?
JP: Kyllä, koska siinä vaiheessa useita kirjojani oli jo julkaistu. Olin ollut työstäni virkavapaalla pitkiäkin jaksoja. Mutta ensimmäisen kirjani valmistuessa en kuuluttanut julkisesti, että olen ryhtymässä kirjailijaksi, vaan tein sitä hommaa pikemminkin vaivihkaa.
TT: Kuinka kauan yhden kirjan tekeminen suunnilleen kestää?
JP: Yleensä aloitan kirjan tekemisen alkuvuodesta; tammi-helmikuun taitteen tienoilla. Kirjoitan sitä koko kevään, jotta saan sen valmiiksi ennen juhannusta. Sen jälkeen kirja menee kustantajalle ja joudun ehkä tekemään pieniä muutoksia käsikirjoitukseen. Kun saan korjausvedokset, käyn ne yleensä elokuun loppuun mennessä läpi. Vasta tuolloin – kahdeksan kuukauden työrupeaman jälkeen – päästän irti kirjasta ja voin ryhtyä kirjoittamaan uutta kirjaa. Tietysti voin alustavasti kerätä seuraavan kirjan materiaalia jo aiemminkin.
TT: Paljonko sinulle maksetaan yhdestä kirjasta?
JP: Kirjailijalle maksetaan tietty prosenttiosuus jokaisesta myydystä kirjasta. Minä saan yleensä 16,67 prosenttia. Jos kirja maksaa vaikkapa sata markkaa, niin kirjailija saa siis yli 16 markkaa. Minun kirjojani ei yleensä myydä hirveän suuria määriä. Myydyin kirjani on Kaupungin kaunein lyyli, jota on myyty 25 000 kappaletta. Yleensä kirjaa myydään 2 000 – 3 000 kappaletta. Siitä voi jokainen laskea, paljonko kirjailija tienaa.
TT: Teetkö mieluummin yksittäisiä kirjoja vai kirjasarjoja?
JP: Olen tehnyt joitakin kirjasarjoja: Osku-kirjoja ja myös Korppi-kirjoja olen tehnyt neljän kirjan verran. Yleensä kuitenkin kirjoitan yksittäisiä kirjoja, koska kirjailija jotenkin tahtoo jäädä kirjojensa henkilöiden vangiksi, jos tekee kirjasarjaa. Minusta on helpompaa kirjoittaa yhtä yksittäistä kirjaa.
TT: Koetko kirjoittamisen eräänlaisena harrastuksena?
JP: Kyllä näin voidaan sanoa. Se ei tunnu työltä.
TT: Mitä kirjailijalta vaaditaan?
JP: Kirjailijalta vaaditaan, että hän on lukenut paljon, koska lukemisen kautta sanavarasto laajenee. Lisäksi lukeminen antaa kirjoittamisen teoriaan liittyviä tietoja ja taitoja. Lisäksi täytyy olla jonkinlainen halu sanoa jotakin. Myös sinnikkyyttä vaaditaan, koska kirjailija ei toimi ryhmässä, vaan hänen toiminnassaan pitää olla oma-aloitteista säännöllisyyttä.
TT: Synnytäänkö kirjailijaksi vai tullaanko kirjailijaksi?
JP: Tämä on mielenkiintoinen kysymys, eikä siihen liene selkeää vastausta. On kirjailijoita, jotka väittävät ettei kirjailijaksi voi opiskella tai opetella, vaan että siihen ammattiin ja hommaan synnytään. Toiset ovat sitä mieltä, että ainakin jossakin määrin on mahdollista kouluttautua kirjailijaksi. Minä edustan jälkimmäistä näkemystä. Tietysti kirjailijan hommaan täytyy olla luontaista taipumusta, koska ei siihen muuten kukaan hakeudu, mutta kyllä kirjoittamista voi opiskella johonkin pisteeseen asti samoin kuin soittamistakin. Mutta eihän kaikista musiikkiopiston käyneistäkään tule konserttisoittajia tai säveltäjiä. Sekä että… synnytään ja tullaan.
TT: Mikä on omasta mielestäsi paras kirjasi?
JP: Olen aina ajatellut niin, että kirjoitan ikään kuin omia lapsiani, eikä lastenkaan yhteydessä voi sanoa että joku on parempi kuin toinen. Tietysti ensimmäinen kirja on sillä tavalla mielessä, että se on syntynyt sanomisen halusta ja se on ensimmäinen kurkistus kirjojen tekemisen maailmaan. Myös viimeisin kirjani, joka on juuri päässyt käsistäni, on mielessä. En kuitenkaan osaa laittaa kirjojani paremmuusjärjestykseen, koska kirjani ovat niin erilaisia ja ne ovat vaatineet erilaisia työskentelytapoja ja ponnistuksia.
TT: Minkä ikäisiä lukijasi ovat?
JP: Saamani palautteen perusteella kirjoillani on lukijoita kuusivuotiaista 85-vuotiaisiin asti.
TT: Mistä saat aiheita kirjoihisi?
JP: Aiheet ovat hämäriä asioita. On vaikeaa sanoa, mistä mikäkin on tullut. Joistakin voin sanoa, että keksin sen lukiessani sanomalehtiuutista tai nähdessäni jonkin tapahtuman, mutta yleensä aihe on kuin pieni lumipallo, jota pyöritän ja joka tempaa mukaansa lisää lunta – lopulta se saattaa olla niin iso, ettei peruslähtökohtaa enää näekään. Kirjailija pyrkii toki jatkuvasti etsimään uusia ideoita, joten antennit ovat kaiken aikaa vastaanottoasennossa.
Tuomas Tähti 