Eurooppalaista peruskulttuuria Turkuun

(Julkaistu Turun Sanomissa 15.2.2014.)

Turku on yrittänyt profiloitua kulttuurikaupungiksi vaihtelevalla menestyksellä. Muutaman vuoden takainen kulttuuripääkaupunkius sisälsi ulkomailta tilatun avajaisspektaakkelin ja yli sata jokamiessarjan projektia. Pysyviksi muistoiksi jäi muutama joessa lilluva lasikuituhaahka.

Turussa on sellaisia kulttuuri-instituutioita, joita tämän suuruusluokan kaupungista pitääkin löytyä, kuten filharmoninen orkesteri. Tämä on hienoa, mutta jos Turku haluaa ansaita itselleen pitkäkestoisen maineen erityisenä kulttuurikaupunkina muuallakin kuin juhlapuheissa, on täältä löydyttävä jotain vaikuttavampaakin.

Ehdotan seuraavaa: Laitetaan joka vuosi kaupungin budjetista talteen vaikkapa puoli prosenttia siitä summasta, jolla Turku tuki kulttuuripääkaupunkihanketta, ja korjataan summaa inflaation mukaisesti vuosittain. Tällainen summa (noin 90 000 euroa) ei haittaa kaupungin normaalia toimintaa, paitsi jos kaupunki kompuroi konkurssin partaalla. Laitetaan rahat uuteen säätiöön, jonka nimeksi tulee Turun taidehankintasäätiö.

Taidehankintasäätiöön vähitellen kertyvillä varoilla toteutetaan taidehankintoja hyvin harkiten ja harvoin, esim. kerran 15 vuodessa. Tuossa ajassa kertyy summa, jonka arvo nykyrahassa on yli 1,3 miljoonaa. Hankintojen tulee olla sellaisia vanhoja eurooppalaisia maalauksia ja veistoksia, joiden arvon pysyvyydestä on pitkäaikaista näyttöä. Ostettaisiin kaupunkiin sitä historiallista eurooppalaista peruskulttuuria, jonka varaan monet myöhemmät taidesuuntaukset ovat tavalla tai toisella rakentuneet.

Toinen vaihtoehto on keskittyä ostamaan takaisin kotimaahan sellaisia suomalaisia historiallisia taideteoksia, jotka tällä hetkellä ovat ulkomailla. Hankinnat pitäisi tehdä ilman mitään kiirettä, pikemminkin tarjontaa tarkkaillen kuin vaalikausi kerrallaan elävien poliitikkojen irtopistenälkää tyydyttäen.

Eurooppalaisen peruskulttuurin ostaminen ei köyhdyttäisi Turun kaupunkia, koska vanhassa laatutaiteessa rahan arvo säilyy.

Taidehankintasäätiön olemassaolo antaisi myös kulttuurin tukemisesta kiinnostuneille tavallisille kansalaisille yksinkertaisen tavan lahjoittaa rahaa oikeasti merkityksellisiin taidehankintoihin.

Pitkällä aikavälillä Turusta tulee arvostettu kulttuurikaupunki, jos tänne määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti hankitaan sellaisia taideteoksia, joista jokainen on yksinäänkin niin merkittävä, että sen ostaminen on mediatapaus.