Suomessa voidaan kuulla näkemyksiä, joiden mukaan merkittävä osuus suomalaisesta kulttuurista on tuontitavaraa muista kulttuureista ja muilta kansoilta.
”Suomen ’kansallinen kulttuuri’ on pääasiassa tuontitavaraa. Ilman virikkeitä ja vaikutteita muualta ei olisi Sibeliusta, Gallen-Kallelaa sen enempää kuin Edelfeltiäkään.” (Claes Andersson, Helsingin Sanomat 4.3.2011.)
”Luterilaisuus toi saksalaisvaikutteita. […] Sauna ei ole suomalainen. […] Helsinki, valkoinen pääkaupunki [sic], on berliiniläissyntyinen arkkitehdin Engelin luomus. […] Mielijuomamme kahvi on yhtä vähän suomalainen kuin pitsa.” (Kari Arola, Yle Radio 1 9.8.2012.)
”Ajatellaanpa vaikka saksalaista Friedrich Paciusta, joka käytännössä loi suomalaisen musiikkielämän. Unohtamatta sitä, että hän sävelsi kansallishymnimme. Suomalainen talouselämäkään olisi tuskin kehittynyt ilman Finlaysonia tai muita maahanmuuttajia.” (Outi Merisalo, Iltalehti 10.1.2013.)
”Olemme saaneet lähes kaiken Ruotsista.” (Tuomas Enbuske, Yle TV1 22.3.2013.)
Ja niin edelleen.
Tällaiset väitteet eivät sinänsä ole epätosia. Mutta näitä puheita lausutaan Suomessa toistuvasti nationalistisia liikkeitä vastaan. Se on järjetöntä.
Kansallismielisyyden ja kansainvälisen toiminnan välillä ei tarvitse olla ristiriitaa. Miksi kaiken suomalaisuuteen liittyvän pitäisi olla suomalaisten itse luomaa? Kansojen ja kulttuurien välistä kommunikointia ja vuorovaikutusta on aina tapahtunut. Joskus enemmän, joskus vähemmän.
Minun nähdäkseni suomalaista kulttuuria ei määrittele se, mitä suomalaiset ovat kehittäneet, vaan se mitä he tekevät eri lailla kuin muut kansat. Kahvi liittyy suomalaiseen kulttuuriin, koska suomalaiset juovat sitä poikkeuksellisen paljon. Sauna liittyy suomalaiseen kulttuuriin, koska suomalaiset saunovat ahkerammin kuin useimmat muut kansat. Lyhyesti sanottuna: suomalaisuus on erityispiirteitä. Näiden piirteiden alkuperällä ei ole suurta merkitystä.
Saman ajattelutavan mukaisesti väitän, ettei kaikki suomalaisten kehittämä välttämättä kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Oletetaan vaikkapa, että joku suomalainen huippukokki kehittää uuden ruokalajin, joka saavuttaa pitkäaikaista suosiota Ranskassa mutta ei Suomessa. Tuollaisesta ruoasta tulee pikemminkin osa ranskalaista kuin suomalaista ruokakulttuuria.
Eppu Normaalin musiikki on suomalaista. Ei niinkään sen takia, että se on suomalaisten tekemää, vaan ennen kaikkea siksi että se on suomeksi laulettua ja suosittua lähinnä suomalaisten keskuudessa. Toisen suomalaisyhtyeen, metallibändi Nightwishin musiikki on paljon kansainvälisempää, koska se on enimmäkseen englanninkielistä ja yhtyeellä on faneja useissa eri maissa. Nightwish on toki ryhmänä Suomesta, mutta bändin musiikki ei ole suomalaista – ainakaan yhtä selvästi kuin Eppu Normaalin laulut. Toisaalta metallimusiikki on Suomessa poikkeuksellisen suosittua ja kytkeytyy sikäli kulttuuriimme.
Mikään perinne, ilmiö tai innovaatio ei yksinään ole suomalaisen kulttuurin ydin. Suomalainen kulttuuri on monien ideoiden, käytäntöjen ja symbolien ainutlaatuinen yhdistelmä. Kulttuurin yksittäiset osaset voivat olla kotoperäisiä tai vierasperäisiä. Tärkeintä on osasten muodostama kokonaisuus.
Historia ei tunne stabiiliutta. Ei ole koskaan ollut olemassa staattista, täysin alkuperäistä suomalaisen kulttuurin ilmentymää. Ajan myötä kulttuurimme muuttuu ainakin kahdella tavalla: 1) suomalaiset luovat itse uusia kulttuuri-ilmiöitä ja 2) suomalaiset omaksuvat meemejä muilta kansoilta. Suomalaiset itse päättävät, mitä he pitävät omaksumisen arvoisena.
Sukupolvesta toiseen suomalainen kulttuuri muuttuu väistämättä. Tätä voidaan kutsua evoluutioksi. Mutta voiko tämä jatkuva muutos lopulta johtaa kulttuurimme katoamiseen? Kyllä voi, koska suomalaisuus koostuu erityispiirteistä. Päivänä, jona suomalaisten kulttuuria ei enää voida erottaa yhden tai useamman muun kansan kulttuurista, tai kun suomalaisia ei enää ole elossa, suomalaista kulttuuria ei enää ole olemassa.
Tuomas Tähti 