Näin eilen slovenialaissyntyisen Laibach-yhtyeen esiintyvän Helsingin Nosturissa. Yhtyeen näkeminen on automaattisesti yksi vuoden kohokohdista. Mutta mikä Laibach on?
Laibachin historia ulottuu 1970-luvun loppupuolelle, jolloin Jugoslaviassa perustettiin yhtye nimeltä Salte Morale. Sitä johti nuori mies nimeltä Dejan Knez ja sen jäsenistöstä löytyi monenlaista taiteellista lahjakkuutta musiikillisten kykyjen lisäksi. Laibach muodostettiin 1.6.1980 Salte Moralen pohjalta. Merkittävänä taustavaikuttajana tässä prosessissa oli Knezin isä, tunnettu taiteilija Janez Knez, joka valitettavasti kuoli viime kuussa. Salte Moralen ja varhaisen Laibachin kokoonpanoissa olivat mukana ainakin Tomaž Hostnik, Andrej Lupinc, Marko Košnik, Srecko Bajda, Bine Zerko sekä tietenkin Dejan Knez. Laulaja Tomaž Hostnikin vaikutus Laibachin tyyliin ehti muodostua merkittäväksi, vaikka hän poistuikin yhtyeestä ja tästä maailmasta oman käden kautta 21-vuotiaana joulukuussa 1982. Tämän jälkeen Milan Fras liittyi Laibachiin hänen tilalleen. Hieman myöhemmin myös Dejan Knezin sukulainen Ivan Novak liittyi yhtyeeseen. Muita maininnan ansainneita henkilöitä, jotka ovat työskennelleet Laibachissa tai Laibachin kanssa, ovat mm. Ervin Markošek, Nikola Sekulović ja Iztok Turk. Puhuttaessa Laibachin ”klassisesta kokoonpanosta” tarkoitetaan yleensä Knezin, Frasin, Novakin ja Markošekin nelikkoa.
Laibachin kotikaupunki Trbovlje on perinteikäs kaivoskaupunki. Sen ilmapiiri on toiminut inspiraationa eräille Laibachin varhaisista industrial-kappaleista. Muita tärkeitä inspiraationlähteitä ovat Richard Wagnerin musiikki ja Kazimir Malevitšin taideteokset – tässä yhteydessä on syytä korostaa, että 1980-luvulla Laibach oli multimediaryhmä.
Nimi Laibach on tahallisen provokatiivinen, sillä se on Slovenian pääkaupungin Ljubljanan saksankielinen nimi. Sosialistisessa Jugoslaviassa monet ihmiset yhdistivät yhtyeen kansallissosialismiin ja nimen käyttäminen kiellettiin virallisesti. Niinpä ensimmäisen levyn kanteen ei lainkaan painettu yhtyeen nimeä. Laibach alkoi saada Slovenian hallitukselta taloudellista tukea vasta vuonna 2003.
Länsi-Euroopassa Laibach on puolestaan nähty kommunistiryhmänä. Eräs lukuisista Laibach-elokuvista ehdottaakin sarkastisesti, että ehkäpä Laibach kykenee yhdistämään Euroopan maat esittämällä yhteistä vihollista sekä Itä- että Länsi-Euroopalle.
Yhtyeen viesti(t) voidaan ymmärtää usealla eri tavalla. Tulkinnat kertovat enemmän tulkitsijoista kuin yhtyeestä itsestään, sillä ihmiset näkevät mitä haluavat. Kuulijoiden pelkän hämmentämisen sijasta Laibach pyrkii kuitenkin myös herättämään ajatuksia. Vuonna 1996 ryhmän edustaja lausui seuraavaa: ”En sanoisi, että edistämme hämmennystä, vaan pikemminkin me rohkaisemme tietynlaiseen tiedostamisprosessiin, me lietsomme kysymyksiä ja se on hyvin tärkeää. […] On välttämätöntä, että Laibach ei ole helposti määriteltävissä. Olisi älytöntä olla tekemässä jotain ilmiselvää.” Yhtye on myös kertonut, että väärinymmärretyksi tuleminen on heille ainoa looginen kommunikointitapa.
Laibachin kaltainen yhtye ei voi muodostua missä olosuhteissa tahansa. Jugoslavian viranomaisten kielteinen suhtautuminen Laibachia kohtaan oli ihanteellista ravintoa ryhmän kehitykselle. On syytä muistaa, että Jugoslavia tasapainoili idän ja lännen välissä ja Laibach perustettiin vain kuukausi Titon kuoleman jälkeen. Esiintyessään totalitaristisena ryhmänä autoritäärisesti hallitussa maassa Laibach sai vastustajansa puhumaan epäsuorasti demokratian ja yhteiskuntauudistusten puolesta näiden sitä itse huomaamatta. Laibach sai aikaan keskustelua olemalla jotain ”totalitarismia totaalisempaa” (sitaatti viittaa Peter Clarken tutkielmaan More Total than Totalitarianism). Laibachin valitsema tie oli vaarallinen, mutta/vaikka/koska media ja viranomaiset reagoivat juuri niin kuin Laibach oli odottanutkin. Toisin sanoen yhtye ymmärrettiin (väärin) useilla eri tavoilla. Heitä kritisoitiin jopa valtion ihannoimisesta, mikä on huvittavaa yhtyeen agendan huomioiden.
Richard Wolfson kiteytti vuonna 2003 yhtyeen toimintatavan varsin hyvin: ”Laibachin metodi on erittäin yksinkertainen, tehokas ja kauhistuttavan altis virheellisille tulkinnoille. Aluksi he omaksuvat vihollisen tyylin, ottavat käyttöönsä valtiovallan asut ja symbolit ja liioittelevat sitten tätä kaikkea vieden sen parodian rajoille asti. Seuraavaksi he kääntävät huomionsa hyvin polttaviin aiheisiin – Länsi-Euroopan tuntemaan pelkoon Itä-Euroopasta tulevia maahanmuuttajia kohtaan, EU:n valtapeleihin, länsimaisen demokratian ja totalitarismin yhtymäkohtiin.”
Myös professori Slavoj Žižek ja tohtori Alexei Monroe ovat kuvailleet Laibachia tiedotusvälineille. Monroen mukaan Laibach on ”postmoderni, mutta myös esimoderni, arkaainen ja barbaarinen sekä myös futuristinen ja konstruktivistinen, natsistinen, fasistinen ja sosialistinen… siinä on aina taipumuksia […] toisinaan yksi taipumus on vallitseva ja toisinaan jokin jää taka-alalle, mutta ne kaikki ovat aina olemassa”. Tarkempia tietoja löytyy Laibachia käsittelevistä elokuvista (joista oma suosikkini on pöyhkeilevä Pobeda pod Suncem), kirjoista sekä lukuisilta verkkosivustoilta. Haluan erikseen mainita Donald Campbellin epävirallisen Laibach-sivuston, joka avattiin vuonna 1999.
Laibach oli osa laajempaa taiteilijakollektiiviä nimeltä Neue Slowenische Kunst (NSK, suomeksi Uusi Slovenialainen Taide). Laibach, kuvataideryhmä IRWIN ja teatteriryhmä Gledališce Sester Scipion Nasice (tunnetaan nykyään nimellä Cosmokinetic Cabinet Noordung) perustivat sen vuonna 1984. Vuodesta 1992 lähtien NSK on ollut ajassa sijaitseva mikrovaltio. NSK-valtiolla on tuhansia kansalaisia ja jotkut heistä ovat ylittäneet kolmiulotteisten valtioiden rajoja NSK:n passeilla. Ivan Novakin mukaan Laibach edustaa kiertueillaan NSK:ta virallisesti ja Sloveniaa epävirallisesti.
Sain tietää Laibachin olemassaolosta, kun luin erään WAT-albumista kirjoitetun arvion vuonna 2003, mutta ryhdyin kuuntelemaan yhtyeen musiikkia vasta vuonna 2006. Viiden viime vuoden aikana olen tutustunut heidän uraansa ja tuotantoonsa intensiivisesti.
Kolme vuotta sen jälkeen kun Laibach nousi suosikkiyhtyeideni joukkoon, näin ensimmäistä kertaa heidän esiintyvän. Esitys järjestettiin Helsingissä helmikuussa 2009. Tuolloin Laibach soitti kaikki kappaleet edellisenä vuonna julkaistulta LAIBACHKUNSTDERFUGE-levyltään eikä mitään muuta. Kiertue oli hyvin epätavallinen. Nautin konsertista suuresti.
Eilisiltainen esitys Nosturissa oli osa Laibach Revisited -kiertuetta. Saavuin Helsinkiin ystäväni kanssa niin aikaisin, että olimme ensimmäisinä Nosturin edustalla odottamassa ovien avaamista. Suurin osa yleisöstä saapui paikalle vasta vähän ennen esityksen alkamista, joten vaikka käytimmekin aikaa bändituotteiden ostamiseen ovien avaamisen jälkeen, pääsimme helposti keskelle eturiviä.
Ensimmäinen puolisko keikasta sisälsi uusia versioita Laibachin industrial-klassikoista, jotka julkaistiin ennen syntymääni. Tämä oli samalla ensimmäinen kerta, kun näin Milan Frasin ja Mina Špilerin. Heidän lisäkseen kiertueen kokoonpanoon kuuluvat Sašo Vollmaier, Luka Jamnik ja Janez Gabrič. Huomasin, että myös Ivan Novak oli paikalla, mutta lavalla häntä ei nähty, mikä onkin ollut hänelle varsin tyypillistä 1990-luvulta lähtien.
Pari ensimmäistä laulua eivät olleet erityisen mieleenpainuvia, mutta muut uusioversiot vanhoista levytyksistä tekivät vaikutuksen. Erityisesti pidin siitä, mitä Laibach on tehnyt ”Ti, Ki Izzivaš” -laululle. Myös ”Nova Akropola” on erittäin hyvin päivitetty.
Yleisön reaktioista päätellen illan ohjelman jälkimmäinen puolisko oli useimmille vielä suurempi nautinto ja olen tässä asiassa enemmistön puolella. Vanhan materiaalin jälkeen Laibach esitti valittuja paloja levyiltä WAT, NATO, Volk ja Jesus Christ Superstars. ”Tanz Mit Laibach” ja ”Alle Gegen Alle” moninkertaistivat kuulijoiden innokkuuden. Jotkut laulut, etenkin ”Das Spiel Ist Aus” ja ”Francia”, kuulostivat mielestäni keikalla paremmilta kuin levyltä soitettuina. Rohkenen lopuksi väittää, että kun encorena esitettiin ”God Is God”, yksikään ihminen Nosturissa ei ollut minua ilahtuneempi.
Kappalelista:
- Boji
- Mi Kujemo Bodočnost
- Smrt Za Smrt
- Brat Moj
- Krvava Gruda – Plodna Zemlja
- Ti, Ki Izzivaš
- Država
- Nova Akropola
- Slovenska Zena
- Tanz Mit Laibach
- Alle Gegen Alle
- Du Bist Unser
- Hell: Symmetry
- Das Spiel Ist Aus
- America
- Anglia
- Francia
- God Is God
- Laibach Medley (playbackinä)
Tuomas Tähti 