(Julkaistu Turun Sanomissa 3.11.2004.)
Kunnallisvaalien alla kuului sieltä täältä toistaiseksi epämääräisiä puheita äänestysikärajan laskemisesta kunnallisvaaleissa. Uudistuksen myötä vaalikelpoisia olisivat jo 16-vuotiaat. Ainakin helsinkiläinen Keskustan ehdokas Marja-Liisa Ojala nosti asian jopa yhdeksi tärkeimmistä vaaliteemoistaan. Perusteluiksi on esitetty eri medioissa sitä, että näin politiikka saataisiin lähemmäksi nuoria ja tutummaksi heille jo varhaisemmassa elämänvaiheessa. Muuten nuoret eivät muka koskaan kiinnostu yleisiin asioihin vaikuttamisesta.
Mielestäni väite on melko virheellinen ja nuorisoa aliarvioiva. Nuoria kyllä kiinnostaa heidän omiin asioihinsa vaikuttaminen siinä missä ketä tahansa muutakin. Vaikka nuorisosta vain pari prosenttia kuuluukin mihinkään puolueeseen, ei se suinkaan osoita yhteiskunnallista passiivisuutta. Onhan Suomi esimerkiksi yhdistystoiminnan luvattu maa yli 115 000 rekisteröidyllä yhdistyksellään. Puheet äänestysikärajan laskemisesta voidaan näin ollen tuomita populistissävytteiseksi yritykseksi vedota vaalikansaan. Ilmankos keskustelu hiljenikin heti kunnallisvaalien jälkeen.
Puolueet ovat nyt huomanneet, että monissa niistä jäsenten keski-ikä nousee melkein vuodella vuodessa, ja ovat huolissaan siitä. Keinotekoinen nuorison poliittinen aktivointi äänestysikärajan laskemisen muodossa ei ole millään lailla rakentava ratkaisu. Huomattava osa nuorista itsestäänkin myöntää, että 16-vuotiaista vain pienehkö osa on riittävän valveutuneita valitsemaan päättäjiä valtuustoihin. Mahtavatkohan kaikki 18-vuotiaatkaan tuntea politiikkaa riittävästi?
Tuomas Tähti 